Kalle Kinnusen elokuvablogi.

The Hurt Locker: miehiä sodassa ja itseään vastaan

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 8.1.2010 17:00

Miksi amerikkalaisista pomminpurkajista kertova Irak-kuvaus The Hurt Locker on paitsi vuoden paras elokuva, myös yksi kaikkien aikojen hienoimmista sotaelokuvista?

Mikä olennaisinta, The Hurt Locker on mukaansatempaava ja painostava todella harvinaisella tavalla. Rytmi on virheetön. Kyyti on kiihkeää, niin että suvaintovaiheissa kaipaa taas räjähteen ääreen – ja kohta ollaankin jo pahassa paikassa.

Ohjaaja Kathryn Bigelow pakottaa katsojan myötäelämään päähenkilöiden vaara-addiktion ja nauttimaan siitä.

Irakin tai minkä tahansa sota-alueen kuvauksena The Hurt Locker on tosi – ei välttämättä sataprosenttisen realistinen, mutta aina vakuuttava. Todellisuus on arvaamatonta ja kaoottista, kauhistuttavaakin. Tajunta täyttyy ärsykkeistä. Se pitää hermot kireällä.

Työlleen omistautuneet sotilaat ovat sankareita – mutta myös yllytyshulluja, uhkarohkeita, riiteleviä, omahyväisiä hölmöjä. Pääosan Jeremy Renner tasapainottaa kusipäisyyden ja sympaattisuuden roolissaan niin hyvin, että tyyppiä ei käy sääliksi, vaikka hän on sekä samastumiskohde että aivan toivoton tapaus.

Jos taide- ja viihde-elokuvan ero on siinä, että päähenkilön motiiveja ei taiteessa täysin avata katsojalle, on The Hurt Locker juuri sitä – vaikka se on myös ”viihdyttävä” vastakohtana verkkaiselle.

The Hurt Locker nimittäin tuntuu vauhdikkaalta, vaikka sen jännitys perustuu aina ennen kaikkea odotukseen. Oltiin sitten purkamassa räjähdettä tai tarkka-ampujien armoilla, kyse on ajasta, ei liikkeestä. Rytmi ei ole kiivas, vaan uhkaava, kuin hidastuneet kellon lyönnit, ja vihollinen on näkymätön: laukaisuhetkeen asti passiivinen räjähde tai näkökentän ulkopuolella lymyilevä kasvoton kiväärimies. Toiminnallisia elokuvia (vampyyritarina Near Dark, makeileva poliisi-action Point Break, tieteisdystopia Strange Days) tehnyt Bigelow siis vetää tunnelman kireäksi keinoin, joita Hollywood-elokuvissa ei juuri koskaan edes uskalleta yrittää. The Hurt Locker onkin independent-tuotanto.

Ja kotiinpaluu on tylsä – niin tylsä, että katsoja ymmärtää täysin, miksi mies haluaa takaisin pommien ääreen, paikkaan jossa hengenmeno on ennen pitkää väistämätön.

Muutkin henkilökuvat ovat loppuun asti sopivan arvoituksellisia. Täysillä toimii myös tuttujen kasvojen (Ralph Fiennes, Guy Pearce) käyttäminen yllätysrooleissa, jotka ovat melkein cameoita.

Kyse on todella miehisestä miljööstä: elokuvan ensimmäinen ymmärrettävää kieltä puhuva naishahmo esitellään noin varttia ennen loppua.

Äärimmäisen maskuliinisen sotilasmaailman kuvauksen on ohjannut nainen. Oikeastaan se on loogista: Bigelow osaa katsoa touhua ulkopuolelta. Hän näyttää juuri sopivan varovaisella ironialla, kuinka hölmöä toisiaan villimiehiksi kehuvien äijien munanheiluttelu pohjimmiltaan on – eikä silti kiellä tuon kulttuurin euforiaa.

The Hurt Locker aukeni ja iski todella vasta toisella katsomiskerralla. Vuosi sitten Tallinnan festivaaleilla pidin näkemästäni varauksella, sillä odotukseni olivat vähän vääränlaiset: Bigelow’n aiemman tuotannon perusteella ajattelin saavani helppoa, ruudinkatkuista viihdettä. Paluu elokuvan pariin palkitsi. Tämäkin tapaus osoittaa, että erilaisuutta ei aina heti niele – elokuvissakaan. Myönnän mielelläni erehtyväisyyteni, jos voin kehua The Hurt Lockeria.

Tänä keväänä Oscareista tulevat kilpailemaan muiden muassa Bigelow ja hänen ex-miehensä James Cameron, jonka Avataron maksanut (lähteestä riiippuen) 20-45 kertaa niin paljon kuin The Hurt Locker.

Toinen jää historiaan tekniikkansa vuoksi. Toinen on mestariteos.

Suomeen jahkailun jälkeen vain yhdellä kopiolla tuotu The Hurt Locker pyörii vielä valkokankaalla. Tämä elokuva on syytä kokea teatterissa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

KK: ”Ohjaaja Kathryn Bigelow pakottaa katsojan myötäelämään päähenkilöiden vaara-addiktion ja nauttimaan siitä.”

Saisiko täsmennystä miten pakottaa katsojan myötäelämään vaara-addiktiot ja vielä nauttimaan siitä? Onko kyseessä jonkinlaiset aseistetut vartijat elokuvateatterissa? Tällaista en ole aikaisemmin ainakaan kokenut. Entä jos pistää silmät kiinni teatterissa? Toimiiko tuo pakotus silloinkin, vai eikö toimi? Tolkkua kirjoituksiin, kiitos.

”Tänä keväänä Oscareista tulevat kilpailemaan muiden muassa Bigelow ja hänen ex-miehensä James Cameron, jonka Avataron maksanut (lähteestä riiippuen) 20-45 kertaa niin paljon kuin The Hurt Locker.
Toinen jää historiaan tekniikkansa vuoksi. Toinen on mestariteos.”

Terminator2 ja Jurassic Park antoivat suunnan 1990-luvun ja jopa 2000-luvun alun mainstream-elokuvalle. Avatar tulee tekemään saman 2010 ja todennäköisesti myös 2020-luvun leffalle. Kolme tähteä, hyvä KK, ehkä kannattaisi katsoa sekin uudestaan… vaikka 3D:nä. No, Turun Sanomien tapanimaskulalta yksi tähti, ehkä päädyt vanhempana turkkuseen…

En nyt ymmärrä Terästotuuden marmatusta. Eikö T2 ja Jurassic Park ole antanut suuntaa myöhemmälle nimenomaan tekniikkansa (CGI) puolesta eikä tarinankerrontansa/sisältönsä mullistavuuden? Sama koskee Avataria, joka on ihan kiva leffa sekin.

Betoniharha: ”Eikö T2 ja Jurassic Park ole antanut suuntaa myöhemmälle nimenomaan tekniikkansa (CGI) puolesta eikä tarinankerrontansa/sisältönsä mullistavuuden?”

Paappas tullee listaa elokuvista, jotka ovat tarinankerrontansa/sisältönsä puolesta mullistavia? Ja mitä tarkoitat tarinankerronnalla? Käsistä, kuvausta, visuaalista ilmettä, valaisua? Jos edellä mainitsemia, niin mitenkä tuo ei sitten käsitä vaikka T2:hta ja Avataria? T2:hdessa (vielä parempi Terminatorissa) on myös elokuvahistoriaan jäänyt näyttelijätyö by Arska. Syökö liikaa miestä myöntää tuo. Avaruuslento 2001 antoi visuaalisen suunnan (huom! ei vain tekniikkaansa!!!) mm. starwarseille, saman teki terminator matrixseille ja tulevaisuus näyttää mille Avatar tämän tekee.

Tunnut Terästotuus nyt puhuvan vain siitä miltä elokuva näyttää. Helposti voin myöntää että Terminaattorit ovat olleet vaikutusvaltaisia sillä osastolla, lähinnä uudenlaisen tekniikan elokuvaan tuojina. Kuten tuossa Kinnusen jutussakin puhutaan niin Avatar jäänee historiaan tekniikkansa, ja siis myös sen miltä se näyttää, eli lähinnä 3D:n ja tietokoneanimoinnin tason puolesta (plus Guinnessin ennätysten kirjaan lipputulojensa kanssa).

Tarkoitin tarinankerronnalla lähinnä sitä mistä elokuva kertoo ja miten se kertoo, eikä sitä miltä se näyttää, eli tarkoitan kässäriä ja sitä miten kässäri on toteutettu eli ohjattu (kuvaus ja tehosteet on tietysti osa tätä toteutusta mutta ei pääasia). Pelkät erikoistehosteet ei pitkälle kanna jos ei hyvä tarina sitä tue. Terskoissa on ihan näppäri sci-fi äksön tarina. Avatarissa tarina menettelee, mutta ei kyllä tuo mitään uutta sillä rintamalla (Tanssii susien kanssa avaruudessa yhdistettynä Star Warseista, Matrixista ja Dyynistä tutulla ”sankarin matka” -tarinatyypillä, pojanklopista messiaaksi). Cameronin Aliensissa on paljon parempi käsikirjoitus sci-fi- toiminta genren puitteissa. Avatarissa on kyllä potentiaalia. Itse tykkäsin siitä inkkarien ekomystiikasta, mutta muut kliseet ja kaavamaisuus pilaa kokonaisuutta.

Terminator kakkosen katsomisesta on minulla vuosia mutta siitä on jäänyt mieleen lähinnä toimintakohtaukset ja Arskan coolin viileät patsastelut ja lohkaisut. Arska vetää Terminaattoreissa elämänsä roolin robottina, ei siinä mitään. On varmaankin sellanen popkulttuurikuvastoon jäänyt kuva tuo nahka-arska ja i’ll be back, mutta en nyt ehkä laittaisi samaan kategoriaan vaikka Daniel Day-Lewisin ja Sean Pennin parhaiden suoritusten kanssa.

Jos puhutaan sci-fi -elokuvista, niin Avatarin ja Terminator kakkosen pieksee kässäri/tarina puolella kevyesti ainakin: 2001 – Avaruusseikkailu, Solaris (Tarkovskin versio), Blade Runner, Aliens, Gattaca. On sitten eri asia mikä on hyvä ja mikä on vaikuttanut muihin/luonut trendejä jne. Star Wars, Alien ja Terminator varmastikin olleet vaikutusvaltaisia sillä tavalla, mutta esim. Gattacassa hyvä tarina, mutta leffa on jäänyt vähemmälle huomiolle, eikä siinä muutenkaan pröystäillä tehosteilla. 2001, Blade Runner ja Aliens on taas onnistuneesti yhdistänyt tehosteet ja visuaalisuuden hyvään tarinaan (kyllä, jopa Aliensissa on hyvä tarina – pieksee mielestäni ykkösen).

Betoniharha: ”Tunnut Terästotuus nyt puhuvan vain siitä miltä elokuva näyttää.”

En, vaan siitä mitä se tuntuu. Tämä tunne syntyy elokuvissa kuvista; kuvakerronnasta paljon enemmän kuin puheesta.

”Helposti voin myöntää että Terminaattorit ovat olleet vaikutusvaltaisia sillä osastolla, lähinnä uudenlaisen tekniikan elokuvaan tuojina.”
Ekassa terminatorissa ei ole mitään uutta tekniikkaa, vaan äärimmäisen hyvin tehty visuaalinen kerronta, joka saa vanhankin näyttämään uudelta (oliko niin hyvin käytetty stop motionia, nukkeja, maskeerausta, pienoismallikuvauksen yhdistelmiä koskaan aikaisemmin?).

”Avatar jäänee historiaan tekniikkansa, ja siis myös sen miltä se näyttää, eli lähinnä 3D:n ja tietokoneanimoinnin tason puolesta”
Jäänee mm. historiaan visuaalisen kerrontansa puolesta, joka on yhteispaketti kaikista osasista (kuten tästä näyttelijän livekasvot animoituun siirtävästä tekniikasta). Mielestäni et ymmärrä elokuvakerronnasta paljoa, kun pelkistät sen yksinkertaisesti 3D:hen ja tietokoneanimointiin. Mutta näinhän se Suomessa menee: tehdään jälkijunassa vanhoilla metodeilla, aiheet ovat jälkijunassa vanhoja ja sitten kriitikot kirjoittavat jälkijunassa olevista näkökulmistaan.

”eli tarkoitan kässäriä ja sitä miten kässäri on toteutettu eli ohjattu (kuvaus ja tehosteet on tietysti osa tätä toteutusta mutta ei pääasia).”
Tästä näkökulmasta Avatar on mestariteos.

”Avatarissa tarina menettelee, mutta ei kyllä tuo mitään uutta sillä rintamalla”
Mitä uutta vaikka Hohdon tarina tuo, tai Aliensin? Eikö kyse ole juuri kuinka onnistuneesti tarina (mikä tahansa) on siirretty elokuvaksi ja minkälaisen tunteen elokuva synnyttää?

”…en nyt ehkä laittaisi (Arskan terminator roolia) samaan kategoriaan vaikka Daniel Day-Lewisin ja Sean Pennin parhaiden suoritusten kanssa.”
Eli syö miestä antaa tunnustusta Arskalle? Kuka muka olisi tehnyt roolin paremmin?

Ei tällä kertaa enempää, I will be back.

Oliko Hurt Locker kenenkään muun mielestä ihan vaan huono elokuva. Omasta mielestäni yksi vuoden surkeimpia esityksiä melkein millä tahansa mittarilla. Ei tosiaan tee mieli katsoa toista kertaa, vaikka kuinka aukeaisi paremmin. ”Ilmestyskirja Nyt” teki kaiken sen jo kolmekymmentä vuotta sitten, mistä Hurt Lockeria nyt kiitellään. Ja aika paljon paremmin…

Arvon Terästotuus,

”Tämä tunne syntyy elokuvissa kuvista; kuvakerronnasta paljon enemmän kuin puheesta.” En tarkoita käsikirjoituksella pelkkää puhetta vaan tarinaa, tarinan rakennetta, henkilöitä ja niiden suhteita toisiinsa,mitä niille tapahtuu jne. Elokuvassa tunne syntyy ennen kaikkea siitä, että katsoja samaistuu elokuvan henkilöihin ja kokee tunteella niitä tapahtumia joihin ne joutuvat. Jännittää selviääkö Sarah Connor tms. Vai väitätkö että Terminator ilman kunnollista tarinaa, sellainen jossa Arska ja robotit juoksee autiomaalla ympyrää, vaikka kuinka hienon näköisesti tehtynä olisi yhtä hyvä elokuva? Totta kai hieno visuaalisuus häikäisee myös, mutta elokuva on kait muutakin kuin nättejä kuvia jotka aiheuttaa hämmästelyä ja ihastelua.

”Ekassa terminatorissa ei ole mitään uutta tekniikkaa, vaan äärimmäisen hyvin tehty visuaalinen kerronta, joka saa vanhankin näyttämään uudelta (oliko niin hyvin käytetty stop motionia, nukkeja, maskeerausta, pienoismallikuvauksen yhdistelmiä koskaan aikaisemmin?).” Puhut silti pelkästä tekniikasta: stop motion, nuket, maskeeraus, pienoismallit – väittäisin tätä kaikkea nimenomaan tekniikaksi. Uutta tai vanhaa, hyvin käytettyä tekniikkaa sitten.

”Mielestäni et ymmärrä elokuvakerronnasta paljoa, kun pelkistät sen yksinkertaisesti 3D:hen ja tietokoneanimointiin.” Tarkoitin että Avatarissa merkittävää on nimenomaan 3D:n käyttö ja tietokoneanimoinnin taso. Enkä tarkoittanut että elokuvakerronta on yhtä kuin 3D ja tietokoneanimointi, vaan että Avatarissa nämä osa-alueet on merkittäviä, muu kuvakerronta on sitä samaa kuin vaikka Terminatoreissa tai Aliensissa, Cameronin vanhoissa leffoissa, vai mitä muuta mullistavaa siinä näet? Peruskerrontaa uudenlaisella/kehittyneemmällä tekniikalla. Hyvältähän se näyttää, en sitä kiellä, mutta ennen kaikkea noiden mainittujen 3D:n ja taitavan animoinnin takia

En väitä että kukaan olisi tehnyt Arskan roolia terminaattoreissa paremmin. Arska sopi siihen rooliin loistavasti, mutta miten taitavaa näyttelemistä se muuten on, on eri asia – robotin näytteleminen ei paljon tunneilmaisua kysele.

”Mitä uutta vaikka Hohdon tarina tuo, tai Aliensin? Eikö kyse ole juuri kuinka onnistuneesti tarina (mikä tahansa) on siirretty elokuvaksi ja minkälaisen tunteen elokuva synnyttää?” Hohto ja Aliens ei tunnu samalla tavalla vanhan kierrätykseltä kuin Avatar. Monille Avatar on riittävän hyvä tai jopa todella hyvä, mutta kaltaiseni paatunut elokuvien katsoja ei kykene ummistamaan silmiä elokuvan tietyiltä puutteilta. Väittäsin että elokuvassa ei ole ihan yhdentekevää että minkä tarinan kankaalle laitat vaikka kuinka hienosti sen osaisitkin. Elokuvan kuvakerronta luodaan käsikirjoituksen pohjalta eikä päinvastoin. Käsikirjoitus määrittelee mitä elokuvassa tapahtuu, ja kuvaaja ynnä muu elokuvan työryhmä tekee nämä tapahtumat näkyviksi. Ilman hyvää käsikirjoitusta ei tule hyvää elokuvaa vaikka kuinka olisi maailman hienointa kuvausta ja valaisua ja animointia ja maskeerausta ja lavastusta ja ties mitä. Avatar ei ole silti huono, eikä ole Terminator 1 tai 2 myöskään. Mutta Avatar on kaukana mestariteoksesta kaikilla muilla paitsi teknisillä osa-alueilla. Jos et ymmärrä mitä oikein valitan niin tässä pari linkkiä jotka valaisee asiaa:

Avatar vs Pocahontas:
http://www.deadline.com/hollywood/avatar-spoiler-alert-avatar-spoiler-alert/

Ehdotuksia jolla Avatarin tarinasta olisi saanut omaperäisemmän/kiinnostavamman:
http://www.boingboing.net/2009/12/29/five-storytelling-ri.html

Parhain terveisin:
Betoniharha

Korjaus/täsmennys tuohon edelliseen: Avatarissa ei ole huono tarina sinänsä, vaan se on vain kliseisesti/kaavamaisesti/ennalta-arvattavasti kerrottu.

Betoniharha: ”En tarkoita käsikirjoituksella pelkkää puhetta vaan tarinaa, tarinan rakennetta, henkilöitä ja niiden suhteita toisiinsa,mitä niille tapahtuu jne. Elokuvassa tunne syntyy ennen kaikkea siitä, että katsoja samaistuu elokuvan henkilöihin ja kokee tunteella niitä tapahtumia joihin ne joutuvat.”

Tämä on selviö.

”Vai väitätkö että Terminator ilman kunnollista tarinaa, sellainen jossa Arska ja robotit juoksee autiomaalla ympyrää, vaikka kuinka hienon näköisesti tehtynä olisi

yhtä hyvä elokuva?”
Hei, ei täällä alakoulussa olla. Mutta toisaalta: eikö vaikka planet terrorissa periaatteessa vain ”juosta ympyrää ja tapeta zombieita” ja silti se on loistava elokuva.

”Puhut silti pelkästä tekniikasta: stop motion, nuket, maskeeraus, pienoismallit – väittäisin tätä kaikkea nimenomaan tekniikaksi. Uutta tai vanhaa, hyvin käytettyä tekniikkaa sitten.”

Kirjailija kertoo tarinaa kirjaimilla, joista syntyy lauseita, elokuvantekijä koko elokuvakoneiston yhteisvaikutuksella. Väännän vielä yksinkertaiseksi: Avatarin tarina on ok perustarina, mutta se ei tätä elokuvaa yhtään huononna. Musamaailmassa monet klassikot perustuvat loistaviin sanoituksiin, vai mitä? Mutta entä vaikka U2:n Achtung baby tai jimihendrixsin biisit, nehän ovat ihan perusbiisejä, jotka on toteutettu uudella ja jumalaisella tavalla. Tätä Avatarkin mielestäni on.

Ai niin, Avatar all time boxofficen toisena, enää titanic edellä, kauas on pyörinyt teattereissa, oliko 17 vai 18 päivää…

”eikö vaikka planet terrorissa periaatteessa
vain ”juosta ympyrää ja tapeta zombieita” ja silti se on loistava elokuva.”

No ei se kyllä ole, vaan aikamoista moskaa. Mutta sellaiseksi se oli varmaan tarkoitettu.

Mutta tämän blogikirjoituksen aiheena oli The Hurt Locker. Hyvä leffa, joka on suht varman Oscar-ehdokuutensa ansainnut – joku feelgood-skeida sen kuitenkin voittaa.
Tuli vaan mieleen, että jos THL ei olisi saanut sitä yhtä teatterikopiota Suomeen ja elokuva olisi kuitenkin voittanut parhaan elokuvan Oscarin, niin olisiko kyseessä kaikkien aikojen ensimmäinen kerta, kun vuoden paras Oscar-elokuva ei olisi saanut Suomen teatteriensi-iltaa? Vai onko sellainen ollut joskus ennen?
Koska elokuvien elintila suomalaisilla valkokankailla alkaa olla entistä niukempaa, niin jonakin päivänä varmaan nähdään tämä tilanne…

Terästotuudella on faktat yhtä kaaottisia kuin muutkin argumentit. Avatar on ollut elokuvateattereissa muutamaa päivää vaille kuukauden.

Mikkop: ”Terästotuudella on faktat yhtä kaaottisia kuin muutkin argumentit. Avatar on ollut elokuvateattereissa muutamaa päivää vaille kuukauden.”

Tarkoittaako tää ett ette leiki mun kaa? Onks teitin hiekkalaatikko liian pieni meitille?

Mutta asiaa: Avatarin enskari jenkeissä ja Suomessa 18.12. Siitä joulupyhät pois, kirjoitin kommentin 10.1 tietojen varassa, eli helkatin lähempänä kahdeksaatoistapäivää kuin kuukautta. IMDb: Avatar
8.7/10 130,503 votes, sijalla 34, makoisasti Citizen Kanen ja Leonin välissä. Niin nuo lipputulot: $1,337,046,514, irtonee all time 2. sija. No, The Hurt Locker: 8.0/10 24,257 votes eikä top 250 sisälle. Ihan hyvinhän tuo kuitenkin on, tietysti kaukana Avatarista. Mutta mitäpä muuta voisikaan olettaa ihan hyvältä (ei mitään mullistavalta) sotaelokuvalta, onhan noita.

Olisi todella kiinnostavaa, jos HL avautuu toisella katsomisella paremmin. Minut se jätti kylmäksi, mikä tarkoittaa, että joko tekijä tai katsoja on epäonnistunut. HL on osaavasti ohjattu. Se on myös fiksu elokuva, mutta jotenkin ilmeisellä tavalla: huomiot jäävät (tai minulla jäivät) etäisiksi. Maskuliinisuuden (mikä on Bigelow’n uran kokoava teema) kannalta temaattisesti yhtäläinen Redacted – DePalman elokuva – oli vakavista puutteistaan huolimatta voimakkaampi tässä mielessä. Ehkä ongelma, jos sellainen on, liittyy näkökulmaan, koska mielestäni tähän asti paras Irakin tilannetta käsittelevä fiktio, In The Valley Of Elah, tavoitti kiertoteitse syvempiä kerroksia kuin suorempi HL. Tai ehkä Bigelow ei vain ole tarpeeksi persoonallinen ohjaaja minulle. Silloin asialle ei voi mitään. Mutta tekeekö se, että Bigelow’n taiteilijapersoonallisuus ei tavoita minua, hänestä huonomman ohjaajan?

Taas on faktat hakusessa. Ainakin Helsingissä elokuvateatterit ovat auki joulupyhinä… Veikkaisin, että ovat auki myös Yhdysvalloissa. Jouluaatosta en ole varma, mutta vuonna 2008 olivat auki myös aattona.

En pitänyt Hurt Lockerista kovinkaan paljon. Avatarta en ole nähnyt. Jos olisit viitsinyt edes yrittää, niin faktatkin olisit voinut lyödä tiskiin. (Ensimmäinen googlehaku:) Avatar ohitti Kuninkaan paluun 20 päivässä. Aika mykistävä suoritus, vaikka 3D lippujen korkeammat hinnat auttoivat.

Yleisesti ottaen vaan vituttaa terästotuuden lietsoma kaaottinen argumentointi. Sen takia osallistuin keskusteluun.

Mikkop: ”Yleisesti ottaen vaan vituttaa terästotuuden lietsoma kaaottinen argumentointi. Sen takia osallistuin keskusteluun.”

Hyvä niin, onhan tuo parempi etteivät vain samat genrerunkkarit runkkaa keskenään.

”Ainakin Helsingissä elokuvateatterit ovat auki joulupyhinä… Veikkaisin, että ovat auki myös Yhdysvalloissa. Jouluaatosta en ole varma, mutta vuonna 2008 olivat auki myös aattona.”

Vaikka olisivat ollet kaikki pyhät auki, enskari 18.12, niin 10.1 kahdeksastoistapäivä on (pyörinyt maailmalla laajasti 22 päivää) lähempänä kuin kuukausi. Eli olit yksinkertaisesti väärässä. No, ei tuo kuukausikaan paha tulos ole, eli en nyt sanoistasi ota nokkiini. Mutta minulla on paha taipumus tulkita suoraan mitä kirjoitetaan: siis kirjoitit älyllisesti velttoa, sanoisinko jopa, vääristelevää tekstiä.

”En pitänyt Hurt Lockerista kovinkaan paljon. ”
En ole minäkään pitänyt Bigelowin elokuvista (kolme nähnyt, en HL:ää). Ovat olleet varsin keskinkertaisia. HL:n traileri näyttää kyllä hyvältä, mutta sehän on trailereiden tehtävä.

Älytöntä ylipäätään käyttää taiteessa sanaa ”paras”. Kullekkin miletymystensä mukaan. Olihan esim. Tarkovskin ”Stalker” toisten mielestä mestariteos, ja toisten pelkkää luuhailua kaatopaikalla.

Näitä luetaan juuri nyt