Kalle Kinnusen elokuvablogi.

The American: uusi videonäyte, jossa George Clooney ampuu Samuli Vauramoa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 23.8.2010 04:57

Anton Corbijnin trilleri The American on se elokuva, jossa Irina Björklund näyttelee George Clooneyn tyttöystävää. Vasta julkaistu videopätkä on kokonaisuudessaan ote Clooneyn ja Samuli Vauramon takaa-ajosta italialaiskaupungin kaduilla. Luodit lentävät ja miehillä on tuimat ilmeet.

Tässä linkki.

Hauskaa, että Vauramon rooli on näköjään aika iso, sillä hänethän saattoi bongata jo toukokuussa myös virallisesta trailerista.

Perjantaina Björklund puolestaan kommentoi Ilta-Sanomille, että hänen osansa on kestoltaan ”15 sekunnista kolmeen minuuttiin”.

Eniten tässä kiinnostaa silti Corbijn. Rock-valokuvaajana (Depeche Mode, U2 ja sata muuta) upean uran tehnyt hollantilainen ryhtyi elokuvaohjaajaksi pari vuotta sitten, ja Joy Divisionin laulajan Ian Curtisin surullisen tarinan kauniisti kertonut esikoinen Control lupasi hyvää. The American on Corbijnin toinen elokuva, ja näköjään oikein väreissä – mieshän tunnetaan ennen kaikkea mustavalkoisista kuvista.

USA:n ensi-ilta koittaa juuri, Suomessa joudutaan odottamaan lokakuulle.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Vauramo täyttää varmasti hyvin paikkansa elokuvan pikkukonnana. Jokainen rooli on tärkeä, mutta kun imdb.comin mukaan krediitti on jotain Youg Swedish Man tms., niin ollaan tyytyväisiä, että muutamassa kohdassa suomipoika näyttäytyy. Repliikkejä?

Suomalaisuutta ihastellessa ei vain heti huomaa, että kovinpa uutta ei loistokuvaaja ole tuohon takaa-ajokohtaukseen kehitellyt. Sen olisi kuka tahansa voinut ohjata ja liittää filmiin kuin filmiin. Ja on tainnut tehdäkin. American-filmin julisteesta verkossa on ansiokasta vertailua 60-luvun elokuviin Bullitt ja Point Blank (esimerkiksi). Minulle mieleen tuli Clooneyn habituksesta Hitchcockin Vaarallisen romanssin Cary Grant. Mutta kuinka paljon mielenkiintoisempia Hitchin takaa-ajot ovatkaan!

Corbijnin eka filmi oli hänen valokuvaustyylilleen uskollisempi. En silti oikein innostunut biopicistä, vaikka siinä oli kolme erittäin kiinnostavaa valttia, Corbijn, Curtisin tarina ja Joy Division ja lisäksi ajankuva Britannian musiikkielämästä ajoilta, jolloin itsekin ensimmäiset kerrat Lontoossa kävin bändejä kuuntelemassa (en tosin tätä bändiä nähnyt, mutta Love Will Tear Us Apart soi joka paikassa).

Corbijnin eka oli asiallinen ja sympaattinen ja hyvin näytelty, ei ehkä kuitenkaan enempää. Sen sijaan Corbijnin valokuvanäyttely Helsingissä oli loistava. John Calesta hän on tehnyt ehkä vaikuttavimman muotokuvan, minkä olen VU-veteraanista nähnyt.

Toivotaan, ettei ”se vaikea toinen elokuva” ole saanut Corbijnia taipumaan muottiin. Trailereista ja teasereista ei pidä päätellä liikaa, mutta ei noissa näytteissä mitään oikeasti uutta – valitettavasti – ollut otoksen vertaa. Ja nehän meillä vasta on arvosteltavana.

Kävin myös katsomassa Corbijnin näyttelyn ja se oli loistava. Ihan jo sen takia täytyy katsastaa tämä leffakin.

Näitä luetaan juuri nyt