Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Terry Gilliamin mielipiteitä: Roland Emmerich, Muiden elämä ja Wall-E

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 22.3.2010 09:15

Haastattelin Terry Gilliamia viime syksynä The Imaginarium of Dr. Parnassus -elokuvan tiimoilta. Juttu oli Suomen Kuvalehdessä tammikuussa. Monty Python -ryhmässä aikanaan aloittaneella ohjaajalla riittää yllättäviä näkemyksiä ja mielipiteitä.

Elokuva on vähän epätasainen, mutta menestynyt reippaasti yli odotusten: se lähti Suomessa vuodenvaihteessa levitykseen varovaisesti yhdellä kopiolla, mutta kiinnostusta riitti niin, että kopioita tehtiin nopeasti kaksi lisää. Parnassus pyörii ainakin Helsingissä edelleen, neljä kuukautta ensi-illan jälkeen – huima saavutus näinä teatteritungoksen aikoina.

SK:n juttuun ei tietenkään mahtunut kaikki, mitä mainio, suorapuheinen ja hotellissa ihan sukkasillaan liikkunut Gilliam (hän oli jopa pr-väen kielessä ”visionääri” ennen kuin sanaa alettiin käyttää jokaisesta yhden oman idean keksineestä ohjaajasta) haastattelusessiossa sanoi. Tässä muutama Terryn pohdinta.

(Terrence Malick:)

”Oli nuori Malick, josta tykkäsin. En tiedä, kuka tämä vanha tyyppi on. Kai hän yrittää, mutta ei toimi minulle alkuunkaan.”

(Roland Emmerich:)

”Tapasin Rolandin San Sebastianin elokuvajuhilla ja keskustelimme. Ymmärsin, miksi hänen elokuvansa ovat suosittuja. Ihmiset ovat niin turhautuneita voimattomuuteensa maailman ongelmien edessä, että yleisö haluaa nähdä kaksi tuntia tuloksia. Rytinää, räjäyttämistä, valtava uhka ja lopulta maailman pelastaminen – ja siitä tulee hetkeksi hyvä olo. Roland on todellinen elokuvan terroristi – hän ottaa kaikki länsimaailman ikonit ja räjäyttää ne kappaleiksi. Mutta ei se ole oikeiden ongelmien miettimistä. Pelastusvaiheessa koetaan vain ohimenevää hyvän olon tunnetta.”

(Tehdäänkö nykyään hyviä elokuvia:)

”Hollywood hallitsee, minkäs teet. Mutta välillä vastaan tulee jotain upeaa jostain päin maailmaa. Sellaista kuin Muiden elämä – huh, sen nähtyäni tuntui, että olen herännyt pitkästä unesta. Se käsitteli asioita. Se jäi mieleen. Muiden elämä – ja Wall-E. Lopun takaa-ajoon asti Wall-E oli yksi maailman parhaista elokuvista koskaan. Siinä puitiin sosiaalisia ja taloudellisia kysymyksiä. Kaikki ne tuhon jälkeiset maisemat – vau. Ja se lihava avaruusaluksen ihmiskunta matkalla ei-minnekään – nerokasta! Mahtava elokuva, ja älyllisesti kiinnostava.”

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Useammilla toimittajilla saisi olla blogi tai muu sopiva tila, jonne haastatteluun mahtumattoman kiinnostavan kaman voisi heittää halukkaiden nähtäville. Kiitoksia näistä.

Näitä luetaan juuri nyt