Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Teoston hölmö tutkimus yksityisestä kopioinnista: hyvitysmaksulla ohuet perusteet

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 1.8.2012 11:47

Teoston hyvitysmaksuyksikkö teetättää ja suunnittelee itse tutkimukset, joiden perusteella sillä on lainvoimainen oikeus rahastaa kuluttajia. Petteri Järvinen on blogissaan ytimekkäästi analysoinut uusinta tutkimusta. Tutkimus vaikuttaa aivan älyvapaalta. Kovalevyjä, muistitikkuja ynnä muita tallennusvälineitä koskevan hyvitysmaksun pääperusteena vaikuttaisikin nyt olevan ajansiirto – se, että kansalaiset pistävät digiboksin muistiin tv-ohjelmia, jotka katsotaan myöhemmin.

Järvinen:

”Ensinnäkin tutkimus on vinkeä, koska siinä kysytään joka vuosi eri asioita. Tästä syystä mitään trendejä ei voi päätellä. Ei voi tietää, onko kopiointi tai sen haitallisuus kasvanut vai vähentynyt, koska luvut eivät ole vertailukelpoisia eri vuosien välillä. Tämä on joko tahallista hämäystä tai yksinkertaista osaamattomuutta.”

Teosto (pdf):

”Tutkimuksen päätavoitteena oli arvioida Suomessa tapahtuvan laillisen yksityisen kopioinnin määrää. Yksityisen kopioinnin kokonaismäärä vuositasolla on tutkimuksen mukaan noin 548-678 miljoonaa kappaletta musiikki- ja videotiedostoja vuodessa. Muut lähteet, kuten verkkokaupasta ostetut ja laittomasti ladatut kopiot mukaan luettuna kopioinnin kokonaismäärä oli yli 1,7 miljardia tiedostoa vuodessa. Televisiosta tallennettujen ohjelmien, sarjojen ja elokuvien osuus kokonaisarviosta on yli 50%.”

Tuossa siis jo tv-tallennusten osuus kopioinnista: 50 prosenttia.

Tutkimuksen (pdf) sivulla 26 kuitenkin on vielä korkeampi luku tallennetun videosisällön osalta: 69 prosenttia on televisiosta. Järvinen:

”Kiintoisaa on, että ”yksittäisten tallennustapahtumien määrä vuositasolla on n. 180 miljoonaa, josta 80 % on videotallennuksia”. Kyse on siis tv-nauhoituksista eli ajansiirrosta. Siinä ei synny edes teoreettista tulonmenetystä, joten sen ei pitäisi myöskään oikeuttaa hyvitysmaksun keräämiseen. Yleisin videotallennuksen lähde on (tietenkin) TV-lähetys (69 %).”

Tutkimus on kaikin puolin sekava ja siitä ei voi tehdä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.

(Älytöntä on sekin, että tällainen tutkimus tehdään puhelimitse. Vastaaja siis joko tunnustaa laittoman kopioinnin eli rikoksen tai ei. Suurin osa laitonta kopiointia harrastavista vastaajista lienee kyllin fiksuja kieltämään asian. Osa ymmärtämättömyyttään myöntää sen. Sitten saadaan piratismistakin tuloksia, joilla ei ole merkitystä.)

Kirjoitin viime joulukuussa tunteita herättävästä aiheesta, järjettömistä pyrkimyksistä ulottaa hyvitysmaksu esimerkiksi kännyköihin.

Nyt Teosto pääsi otsikoimaan hyvin levinneen tiedotteensa raflaavasti ”Joka kolmas suomalainen kopioi musiikkia tai videoita”, kun tutkimus lähinnä todisti – kuten Järvinen tiivistää – että ihmiset käyttävät digibokseja (ja vastaavia laitteita) televisio-ohjelmien ajansiirtoon.

Kiva tutkimus, Teosto. Tässähän ammutte omaan – tai siis edustamanne tahon, suomalaisten säveltäjien ja musiikintekijöiden jalkaan.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Teostollahan on tosiasiassa (rajoitettu) yksityinen verotusoikeus. Eiköhän ole itsestäänselvää ko puulaakin julkiset ulostulot itsestäänselvästi tähtäävät tämän oikeuden vahvistamiseen tai vähintäänkin turvaamiseen. Näinhän mikä tahansa normaali organisaatio toimii: prioriteetissa ykkönen on AINA oma jatkuvuus.
Vain sinisilmäinen typerys odottaakaan mitään objektiivisuutta.

Pieni täsmennys: hyvitysmaksun tuottoja saavat monet eri tekijänoikeusjärjestöt. Teostoa enemmän maksuja tilitetään Kopioston kautta, joka edustaa mm. tv-ohjelmien tekijöitä.

Ministeriöllä itsellään ei ole henkilökuntaa, joka hoitaisi hyvitysmaksujen keräämistä, tilittämistä tai edes siitä tiedottamista. Käytännön työ on ulkoistettu viiden vuoden välein valittavalle organisaatiolle. Tähän asti ko. organisaatio on aina ollut Teosto, mutta se voisi olla jokin muukin.

Hyvitysmaksun määräytyminen on puhdasta kulttuuripolitiikkaa, eikä maksua ole millään tavalla sidottu kopioinnin määrään tai sen aiheuttamiin haittoihin. Siksi kopiointitutkimus on puhdasta hölynpölyä, jonka tarkoitus on vain tuottaa julkisuuteen näkyviä ja vaikuttavalta kuulostavia numeroita. Ne auttavat muokkaamaan sekä yleistä että poliitikkojen mielipidettä maksulle myönteiseen suuntaan.

Arhinmäki on perustellut hyvitysmaksujen korottamista oikeudenmukaisuudella. Mitäpä jos ministeri kävisi läpi oman hallinnonalansa vanhentuneet käytännöt ja kansalliset rahastusoikeudet (kuten taksien radioista perittävät maksut)? Tai ottaisi hyvitysmaksun hallinnoinnin pois edunsaajilta itseltään? Näissä riittäisi korjattavaa.

Televisio-ohjelman kopiointi on yksityistä kopiointia tyypillisimmillään. Asiasta ei ole koskaan ollut mitään juridista epäselvyyttä. Ajansiirto on mielenkiintoinen ja jo itsessään paradoksaalinen käsite, jota käytetään tässä yhteydessä tavallisesti harhaanjohtavasti. Reaalimaalimassa asia on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Koska aikaa ei oikeasti voi siirtää, ohjelmia täytyy kopioida. Siitä maksetaan marginaalinen hyvitys, joka ei ole koskaan oikeasti häirinnyt laitekauppaa, laitteiden käyttöä tai kuluttajaa millään tavalla. Tavalliset kuluttajat eivät ole kiinnostuneita tai keskustele hyvitysmaksusta provosoimatta, vaan erilaiset intressitahojen edustajat ja aktivistit käyvät näitä keskusteluja kuten nytkin.

Hyvitysmaksututkimus ei ole Teoston vaan hyvitysmaksuyksikön tekemä sinänsä ihan rutiininomainen tutkimus, joiden suunnittelu on avoin eri intressitahoille.

>Televisio-ohjelman kopiointi on yksityistä kopiointia tyypillisimmillään.
>Asiasta ei ole koskaan ollut mitään juridista epäselvyyttä

Juridiikka on oma tieteenalansa, ihmisen arkikokemus ja maalaisjärki toinen.

Kun kasettimaksua alettiin periä 1984, taustalla oli ajatus korvata niitä taloudellisia menetyksiä, mitä aiheutui kun ihmiset kopioivat lp-levyn tai c-kasetin kaverilta eivätkä ostaneet alkuperäistä. Tämän voi vielä maalaisjärjellä ymmärtää ja hyväksyä.

Digi-tv:n tultua myös digiboksin ajansiirto otettiin mukaan maksuvelvollisten piiriin, vaikkei direktiivi olisi siihen velvoittanut. Ajansiirrolle on ominaista että:

1. ohjelma olisi joka tapauksessa ollut henkilön katsottavissa televisiosta

2. tallenne on lyhytkestoinen ja poistetaan yleensä katselun jälkeen (kaikkia tallennuksia ei katsota koskaan)

Kopioinnilla tulisi ymmärtää alkuperäisen teoskappaleen monistamista. Digi-tv:n ajansiirrossa kyse ei ole tällaisesta toiminnasta. Ja itsestään selvää on, ettei se aiheuta tekijöille menetyksiä, jotka pitäisi korvata. Tekijöille maksetaan ohjelman julkisesta esittämisestä televisiossa. Mainoskanavilla rahan pitäisi kulkea pikemminkin päinvastaiseen suuntaan: ohjelmien välissä olevat mainokset saavat ajansiirron ansiosta lisää katsojia.

Hieno blogikirjoitus, jonka 1Suomalainen vielä mainiosti tiivisti pariin virkkeeseen. Kiitos.

PetteriJ: Ei ole itsestää selvää, että ajansiirto olisi mainoskanaville pelkästään positiivista, koska liian älykkäiden digiboksien käyttö mahdollistaa pikakelauksen mainosten ohi. Mainoskanaville on tärkeää, että mainokset katsotaan. US patentin 20120114305 taustaa -teksti sanoo: ”Since the fees paid by advertisers for the right to place their advertisements within media content are a substantial source of revenue for media content providers, the proclivity of viewers to fast-forward through commercials is a significant problem for advertisers and content providers alike.” ks. http://tinyurl.com/cexph49

Minulle jäi tutkimustiivistelmää lukiessa epäselväksi, että miten esim. kännykällä ovi-storesta, iTunesista tai vastaavasta ostettu kappale luokiteltaisiin. Siinähän tehdään pilvikaupassa olevasta tiedostosta kopio kännykän muistiin. Onko tällainen ostos mukana hyvitysmaksujen perusteissa? Mahdollisuus tallentaa luo siis mahdollisuuden lisätä myyntiä. Tällä voisi perustella negatiivisenkin kasettimaksun. Entä maksettu spotify-musiikki, jota bufferoidaan kuluttajan laitteessa joskus pidemmänkin aikaa?

>Ei ole itsestää selvää, että ajansiirto olisi mainoskanaville
>pelkästään positiivista, koska liian älykkäiden digiboksien
>käyttö mahdollistaa pikakelauksen mainosten ohi.

Ajattelin tilannetta, jossa ohjelma jäisi ilman ajansiirtoa kokonaan näkemättä. Silloin mainoksetkin menisivät harakoille. Digiboksilla mainoksia voi kelata yli, mutta kuvallinen pikakelaus näyttää ainakin osan mainoksesta. Ja livekatselussa monella on tapana surffata mainosten aikana kanavalta toiselle — tai käydä jääkaapilla.

Hyvitysmaksu ei varsinaisesti vaadi perusteluja. Direktiivi toteaa vain, että jos yksityinen kopiointi laissa sallitaan (kuten nykyään taitaa kaikissa EU-maissa olla, ennen esim. Britanniassa se oli kiellettyä), sen vastineeksi on säädettävä hyvitysmaksu. Mitään muita ohjeita tai velvoitteita ei ole. Maksu on käytännössä täysin kansallista kulttuuripolitiikkaa.

Samasta syystä kopiointitutkimukset ovat lähinnä PR:ää, joiden tuloksilla ei ole mitään todellista merkitystä. Hyvityksen perusteena ei koskaan ole ollut kopioinnin määrä eikä sen aiheuttama haitta.

Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Suomessa maksua lähdetään uudistamaan, kuten Arhinmäki vuoden vaihteessa lupasi. Leikolan ehdotus tallennusverosta on yksi vaihtoehto, joka entisestään korostaisi maksun veroluonnetta ja hämärtäisi sen yhteyttä itse kopiointiin.

Nykyinen tekijänoikeusmaksukäytäntö (anteeksi sanahirviö!) on peräisin ajalta, jolloin kirjat myytiin kirjakaupassa ja äänilevyt levykaupassa. Tällöin oli mahdollista maksaa rojaltit myydyistä kappaleista. Nykytekniikan mahdollistama kopioiden levitys ei enää voi olla samalla tavoin kontrolloitua. Siksi pitäisi tekijänoikeusmaksu periä vain silloin kun teos annetaan julkistettavaksi, tapahtuipa se sitten millä tekniikalla tahansa. Nykytekniikka mahdollistaa täysin kontrolloimattoman kopioinnin, jonka perässä valvonnan on mahdotonta pysyä. Ja julkisessa mediassa esillä olevan teoksen tallennusta ei kenenkään normaali oikeustaju voi pitää rikollisena toimintana. Jotta tekijä saisi kohtuullisen korvauksen työstään on siksi tuo julkistamisen yhteydessä maksettava tekijänpalkkio pidettävä niin suurena, että teokseen käytetty työmäärä tulee kohtuullisesti korvatuksi.

Ainakin perinteisesti to-järjestöt ovat katsoneet kopiointia tiukimman mukaan. Esim itunes-ostot ilman mediaa ovat ”laillista” kopiointia? Samoin spotifyn levycache, mutta periaatteessa käyttäjän ddr-keskusmuistikin on lailliseen kopiointiin tarkoitettua.

Hyvitysmaksuhan on eräänlainen rälssioikeus – maailma ja tekniikka muuttuvat, mutta hyvitysmaksu se vain pidetään hengissä hinnalla millä hyvänsä, vaikka perusteet ontuvat yhä pahemmin.

Jos kerran hyvitysmaksulla ollaan hyvittämässä laillista kopiointia, eiköhän loogisin johtopäätös ole se, että maksun osuus tulisi periä kopioitavissa olevan tuotteen oston yhteydessä eikä suinkaan hyvinkin heppoisin perustein asiaan liittyvän elektroniikka-tuotteen hinnassa?

CD:n, DVD:n, netistä ostetun musiikkikappaleen tai maksukanavan hintaan lisättävä maksu olisi paljon paremmin perusteltavissa ja menisi tekijänoikeuden haltijoille ilman kovin montaa välikättä. Ehkäpä tämä onkin juuri se ongelma – Kopiostot ym. välistävetävät byrokraattiorganisaatiot jäisivät samantien tarpeettomiksi. Nythän puuhastelua riittää, kun katsellaan mitä kaikkia elektroniikan vimpaimia voisi hyvällä mielikuvituksella hyödyntää musiikin kopiointiin ja laskeskellaan hyvitysmaksuja tietokoneen eri komponenteille.

PetteriJ:
> Hyvitysmaksu ei varsinaisesti vaadi perusteluja.

Olet sekä oikeassa että väärässä. Jos laki sanoo että kengännauhoista ja maitopurkista pitää maksaa teostomaksuja, niin sitten niitä pitää maksaa. Jos ainoa peruste on se, että lakiin on saatu lobattua maininta kengännauhoista, niin se vähentää lain kunnioitusta. Koska julkisuudessa on ollut merkkejä siitä että laitonta kopiointiakin esiintyy, niin tekijänoikeusjärjestöjen ei kannattaisi vähentää lain kunnioitusta entisestään, vaan perustella asia kaikesta huolimatta.

djgc:
DVD-levyn hintaa lisätty kopiointimaksu ei varmaan ole maksun kerääjien mieleen, koska levyillä (Bluray, useimmiten myös DVD ja joskus CD) käytetään kopioinninestosuojausta, jonka kiertämistä on ainakin yritetty tehdä laittomaksi. Kopiointimaksu ja kopioinnineston käyttö samanaikaisesti näyttäisi rumalta. Myös osassa netissä myytävää musiikkia käytetään DRM-tekniikkaa.

Ehdotuksessasi on toinenkin huono puoli: Suuri osa verkkokaupasta on kansainvälistä, mutta tekijänoikeudet lähtökohtaisesti kansallisia (vedän mutkia nyt suoraksi). Suomalaisten järjestöjen olisi hankala neuvotella maksut kohdalleen kaikkien internetistä löytyvien myyjien kanssa.

>Jos laki sanoo että kengännauhoista ja maitopurkista pitää maksaa
>teostomaksuja, niin sitten niitä pitää maksaa.

Näin juuri. Laki määrää, ja sen perusteluna on yksityisen kopioinnin salliminen. Tämä tulee direktiivistä.

Tarkoitin, ettei hyvitysmaksun suuruudelle ole mitään perusteluja. Sen ei tarvitse liittyä mitenkään kopioinnin todelliseen määrään tai sen aiheuttamiin haittoihin. Siksi näitä mittaava tutkimus on lähinnä PR:ää.