Television ja elokuvien käännökset ovat iso kulttuurikysymys: uhrina suomen kieli
Yksi syy suomalaisten eurooppalaisittain erinomaiseen englannin kielen taitoon on tämä: meillä ei dubata aikuisten televisio-ohjelmia ja elokuvia. Moni oppii globaalin viihteen valtakielen, englannin, ainakin auttavasti kuin vahingossa. Hyvä! Toisaalta Suomen tekstityskulttuuri on maailman kärkeä. Vaikka puhuttua vierasta kieltä osaakin, hyvää tekstitystä on aina rennompaa lukea. Julkisuudessa käyty keskustelu MTV3:n ja Netflixin kääntäjistä ja käännöksistä ei siis ole pieni asia.
Kääntäjien joukkopako uhkaa MTV3:n ohjelmien tekstitystä, kertoi HS eilen.
Aiemmin on kerrottu Netflix-palvelun käännösten kyseenalaisista lähteistä ja joskus arveluttavasta laadusta.
AV-kääntäjät-blogissa oli viime viikolla mielenkiintoinen teksti Netflixiin liittyen:
”Sain tilaisuuden keskustella torstaina Netflixin käännösten tilaamisesta vastaavan Chief Product Officer Neil Huntin kanssa. Vaikka keskustelu käytiin hyvässä hengessä, Huntin kommentit ja käsitykset av-kääntämisestä osoittivat valitettavan selvästi, ettei Netflixillä ymmärretä, mitä av-käännösten luominen vaatii ja miten olennaiset tekstitykset ovat ei-englanninkieliselle yleisölle.”
Hunt määritteli kääntämisnopeuden tasolle, joka oli ammattilaisesta mahdoton.
”Hunt sanoikin suoraan, että laatu ei häntä kiinnosta. Huomautustani tv-tekstitysten vaikutuksesta suomalaislasten luku- ja kielitaitoon Hunt piti vitsinä, tai ainakin se sai hänet nauramaan ääneen.”
Niinpä: Hunt on vastuussa Netflixin osakkeenomistajille, ei Suomen kulttuurille.
Tästä tulee mieleen toinen tosiasia, jota ei kannata väheksyä.
On huvittavaa, että Aku Ankka -lehti on Suomessa käsittämättömän suosittu, yksi tärkeimmistä aikakauslehdistä myös aikuisten parissa. Mutta koska suosittu Aku Ankka on kieleltään tunnetusti laadukas, siinä on ripaus eräänlaista edutainmentiä. Viihteellä voi olla kouluttava vaikutus. Suositulla ajanvietteellä on vaikutusvaltaa, joka ei heti näy.
AV-kääntäjien blogissa todetaan, että kehno käännös ja kehno kieli eivät sinänsä näytä ongelmalta. Ne luovat itseään suuremman ongelman.
”Kiireessä tehdyn käännöksen tunnistaa levottomasta ajastuksesta, tiivistämisen puutteesta, värittömästä kielestä ja vieraan kielen kaltaisista rakenteista. Tavallinen katsoja ei välttämättä huonoa käännöstä huomaa, ainakaan jos siinä ei ole räikeitä käännösvirheitä. Hän kuvittelee, että elokuva on sekava ja puiseva, kun todellisuudessa vika on tekstityksissä.”
Television ja elokuvan kääntäminen on siis myös tiivistämisen taidetta. Pitkä repliikki selkeästi, mutta sävyn säilyttäen kahteen riviin – ei onnistu hetkessä.
On masentavaa ja ylimielistä, jos kielestä tingitään. Kieli on kulttuurin keskipisteessä. Ilman kielen hallintaa kommunikaatio ei toimi. Kuten Antti Helin kommentoi AV-kääntäjien blogissa: ”markkinavoimat kyllä jylläävät mielellään kaikki pienemmät kielet tieltään, olisihan se taloudellisempaa jos kaikki puhuisimme ja lukisimme pelkästään englantia. Bisnesmaailmassa tämä on jo arkipäivää.”
Huonoista käännöksistä seuraa huonompi kieli.
Suomalainen istuu keskimäärin kolme tuntia päivässä tv-ruudun ääressä ja pääkanavien ohjelmasta 60% on ulkomaista tuotantoa.
Kääntämisestä nyt raivolla tinkivän MTV3:n teknologiajohtaja Risto Koivulan mukaan (HS 9.10., juttu maksullisella puolella) kääntäminen ei kuulu yhtiön ydinliiketoimintoihin. Bisnesmielessä ei varmasti kuulukaan, käännöshän on vain piperrystä ruudun pohjalla. Valtaosa MTV Median ohjelmista on ulkomaisia.
Ensin käännetään halvalla, sitten koneella ja lopulta ei enää tarvitse kääntää, kun suomen kieltä ei enää ole.
Niin pitkä, imurit!