Tässä todiste: kaikki menestyselokuvat ovat nyt jatko-osia, uusintaversioita tai tulkintoja

Arvatkaa, kuinka monta alkuperäisaiheeseen perustuvaa elokuvaa oli Suomen katsotuimpien elokuvien top 20:ssa viikonloppuna?

Voisi niitä vähemmänkin olla!

Suomen 20 katsotuimman elokuvan joukossa on yksi sellainen teos, joka ei perustu tuttuun aiheeseen, tuottoisaan teokseen tai jo käsiteltyyn tositarinaan.

Esitä tässä nyt sitten toive, että elokuvia tehtäisiin uusista, rohkeista aiheista! Toisaalta katsojat haluavat tuttua, toisaalta tuottajat ja rahoittajat haluavat tehdä elokuvia aiheista, jotka on jo tavalla tai toisella testattu. Tilanne on kuitenkin kiistaton.

Ykkösenä on Freddie Mercuryn elämää kertaava elokuva Bohemian Rhapsody, joka on tehty yhteistyössä Queenin jäsenten kanssa ja sisältää runsaasti yhtyeen musiikkia. Toisena on Mortal Engines, joka perustuu kirjasarjaan. Kolmantena on lasten/perhe-animaatio The Grinch, joka perustuu Dr. Seussin kirjaan, ja aiemmin Grinch-hahmo on nähty valkokankaalla Jim Carreyn esittämänä. Neljäntenä on Swingers, kotimainen komedia, joka on Luokkakokousten tapaan uusintaversio tanskalaisesta komediasta. Viidentenä on kymmenes Harry Potter-maailmaan sijoittuva elokuva, Ihmeotukset kakkonen. Kuudes on kirjasarjaan perustuva lastenelokuva Viiru ja Pesonen kolmonen. Seitsemäntenä on A Star is Born, joka on kolmas uusintaversio vuonna 1937 valmistuneesta elokuvasta. Kahdeksantena on uusi Robin Hood -tulkinta; kansanperinneaiheesta on tehty pitkälti toista sataa elokuvaa. Yhdeksäntenä on alkuperäisaihe! Kyseessä on Markku Pölösen elokuva Oma maa. Se ammentaa toki historiasta, mutta ei perustu mihinkään aiemmin julkaistuun teokseen tai tiettyihin henkilöihin. Kymmenentenä on Colette, elämäkertaelokuva kirjailijasta, josta on tehty elokuva kerran aiemminkin. Yhdentenätoista on Creed II, joka on siis Rocky-elokuvien tarinan sivujuonnetta jatkavan Creedin jatko-osa. Ei olisi posketonta kutsua sitä Rocky kolmonen, osa kolme:ksi. Kahdentenatoista on Johnny English kolmonen. Kolmantenatoista on Mielensäpahoittaja kakkonen. Neljäntenätoista on Blackkklansman – joka perustuu Ron Stallworthin muistelmakirjaan. Viidentenätoista on elämäkertaelokuva Olavi Virta. Kuudentenatoista on Widows, alun perin Lynda LaPlanten kirjoittama brittitelevisiosarja siirrettynä Chicagoon ja tulkittuna trillerielokuvan muotoon sekä mittaan. Seitsemäntenätoista on animaatio Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa. Se perustuu kahteen alkuperäisteokseen, Tšaikovskin ja Petipan Pähkinänsärkijä-balettiin ja sen pohjana olleeseen E.T.A. Hoffmanin satuun. Kahdeksantenatoista on melkein alkuperäisaihe,  Nothing Like a Dame – dokumentti neljästä brittinäyttelijästä, jotka kertovat itsestään. Käytännössä dokumenttia voi pitää päähenkilöittensä elämäkertaelokuvana, jonka kiinnostavuus perustuu siis heidän persooniinsa. Yhdeksäntenätoista on tositapahtumiin perustuva Kuoleman klubi. Aiheesta on tehty elokuva aiemminkin, jo 1980-luvulla. Kahdentenakymmenentenä on vuonna 1977 valmistuneen samannnimisen kauhuelokuvan uusintaversio Suspiria.

Listaa ei voi käyttää aseena ketään vastaan. Joukossa on ainakin kaksi elokuvaa, jotka varmasti tulevat esiintymään vuoden parhaiden leffojen listallani: A Star is Born ja Widows. Myös Blackkklansmania ja Suspiriaa voi suositella erittäin lämpimästi – ja on lisättävä, ettei Suspiriaa voi kutsua ainakaan ennalta-arvattavaksi tai vanhan toistoksi, koska sillä on aika vähän tekemistä alkuperäisen samannimisen kauhuelokuvan kanssa. Eikä Nothing Like a Damekaan yhtään kehno ole.

Lista on kuvaava – nämä 20 elokuvaa ovat saaneet Suomessa yhteensä jo lähes kaksi miljoonaa katsojaa. Eikä tällä hetkellä joukossa ole edes yhtään supersankarielokuvaa, jotka ovat aikamme suurin franchise-kokonaisuus.

Ehkä kuvaavaa on sekin, että kaksi viikonlopun ensi-iltaelokuvaa eivät nousseet listalle – vaikka ja ehkä juuri koska ne ovat alkuperäisaiheita. Ne ovat Alfonso Cuaronin Roma – sekin vuoden parhaita ensi-iltoja sekä todennäköinen usean tärkeän Oscarin ehdokas – ja friikkikomedia Ihmeellinen Beverly Luff Linn.

Roman osalta katsojalukuja ei ole julkistettu, mikä on poikkeuksellista ja liittyy Netflixin omintakeiseen julkaisustrategiaan. (Kirjoitan aiheesta blogiin myöhemmin.) Sen perusteella mitä olen Roman näytöksistä kuullut ja millaisilla luvuilla top 20:n häntäpäähän viikonloppuna pääsi, se olisi varmasti mukana listalla, mikäli katsojaluvut olisi tilastoitu normaaliin tapaan. Romaa esitetään valkokankailla ainoastaan yhteensä seitsemänä päivänä, ylihuomiseen (torstaihin 13.12.) asti. Sen jälkeen se on katsottavissa Netflixin palvelussa.

Myönnetään, että tämän hetken tilanne on jossain määrin erikoinen: esimerkiksi helmikuun alussa top 20:ssa oli viisi, huhtikuun lopussa peräti seitsemän ja elokuun alussa viisi alkuperäisaihe-elokuvaa.

Mutta seuraavan kerran kun valitat, että elokuvateattereissa ei mene mitään omaperäistä, voit lohduttautua sillä, että olet melkoisen oikeassa.