Tapaus Ryan Dunn: mikä on Jackassin tulevaisuus?

En ole koskaan häpeillyt rakkauttani Jackass-viihteeseen. Ryhmään kuuluneen Ryan Dunnin kuolema auto-onnettomuudessa juhannusviikon alussa herätti monenlaisia tunteita.

Varmaa on, että Dunn ajoi tolkutonta ylinopeutta. Hän oli myös alkoholin vaikutuksen alaisena. Kännissä.

Jackassin hauskuuteen on aina liittynyt sen tekemisestä välittyvä vilpitön ilo. Jätkien sekoilu on lapsellista – todella lapsellista – mutta hemmetin hauskaa ja jotenkin tavattoman aitoa. Usein tempuissa on myös liki nerokkaita oivalluksia, mitä älykkäintä älyttömyyttä.

Eikä jengi ole väsynyt: viimevuotinen Jackass 3D oli heidän toistaiseksi paras suorituksensa.

Ehkä kulisseissa asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Ryhmän suurin pelle Steve-O kärsi pitkään rankasta päihdeongelmasta, mutta kolmannessa Jackass -elokuvassa tuotiin erikseen esille, että hänestä on tullut absolutisti.

Dunnin kuolema, jota on retosteltu julkisuudessa mauttomastikin (toisaalta Roger Ebertin paheksuttu twitter-kommentti friends don’t let jackasses drink and drive oli hieman tahdittomasta ajoituksestaan huolimatta täsmälleen asian ytimessä), ei voi olla vaikuttamatta Jackassin tekemisen tulevaisuuteen. Hurjapäinen käytös meni överiksi tavalla, joka surmasi sivullisenkin, Dunnin matkustajan.

Ei itse Jackass -viihteessä ole laittomuuksia nähty. Siitä ei ole kyse. Mutta kuolemantapausta ei voi olla näkemättä jatkona railakkaan, vähän machon kulttuurin normeille ja ehkä vaatimuksillekin. Dunnilta ja kumppaneilta on odotettu äärimmäisyyksiä ja pelottomuutta.

Saa nähdä, voiko ryhmä edes jatkaa, kun yksi veljistä on kuollut.

On myös selvää, että Dunnin kuolema ei olisi saanut näin paljoa julkisuutta, ellei hän olisi ollut nimenomaan temppuohjelman sankari. Esiintyjänä hän oli Hollywood-asteikolla kolmosketjua, tuskin nimenä tuttu edes monille Jackassin katsojille.

Draaman lait pätevät mediaan. Dunnin kuoleman spektaakkelimaisuus – yli 200 kilometrin tuntivauhdilla metsään, tuloksena Porschen täystuho – on herkkua tabloideille. Rivien välissä lukee, että vaarojen uhmaaja sai mitä ansaitsi. Sen voi aistia jo tahdissa, jolla vaikkapa Ilta-Sanomat on tapauksesta otsikoita nettisivuilleen repinyt: tämän blogimerkinnän linkit ovat kaikki kyseiseen julkaisuun, jolle onnettomuustutkinnan ja surutyön jokainen käänne oli yhtä kuin uusi kirkuva otsikko.

Surullista joka tapauksessa.

It’s a wrap tälle viikolle. Kaikesta huolimatta hyvää ja turvallista juhannusta!