Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Tapaus Lovemilla: miksi hittisarjan elokuvaversio ei vetänyt teattereihin

Blogit Kuvien takaa 9.2.2015 19:02
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Nuortensarjan tarinaa jatkavasta kotimaisesta elokuvasta piti kaiken järjen mukaan tulla menestys.

Lovemilla -sarjan suosio verkossa on ollut ilmiömäistä. Katselukertoja on kymmenen miljoonaa. Lovemillan Facebook-sivulla on yli 56 000 tykkääjää. Esimerkiksi eräällä tuon sivun eilisellä leffa-aiheisella päivityksellä on tätä kirjoittaessani 1346 tykkäystä.

Lovemilla -elokuva sai ensi-iltaviikonloppunaan koko maassa, 72 valkokankaalla yhteensä 1180 katsojaa. Se on todella vähän. Lipunmyynti per valkokangas on viikonlopulta vain noin 16.

Tulos on odottamaton, mutta ainakin se kertoo karusti yhden tosiasian: tykkäykset eivät muutu lipun ostoiksi. Nettisarja on nettisarja ja elokuva on elokuvaa. Somessa sarjaan sitoutuneet nuoret katsojat eivät ole jostain syystä uskoneet, että leffassa olisi lipun hinnan verran lisäarvoa.

Kurjaa, koska epäilykset ovat turhia.

Elokuva oli tehty sarjaa isommaksi ja fantastisemmaksi, kiistatta valkokankaan kokoiseksi. Kyse ei ollut Salatut elämät -sarjaan liittyvien Nightmare -elokuvien tapaan vain telkkarityyppisen ulospanon pukkaamisesta elokuvateatteriin. Nightmare-röpellyksistä poiketen tämä on oikea elokuva. Jotain kunnianhimosta kertoo, että maskeeraaja, leikkaaja ja äänisuunnittelijat ovat samat kuin suomalaisittain jättimäisessä Big Game -elokuvassa.

Lovemilla -elokuva oli myös käsikirjoitettu niin, ettei siitä nauttimiseksi ole välttämätöntä olla sarjan seuraaja, vaikka kyllä se auttaa.

Ehkä osa ongelmaa on fanien ikä: monet ovat todella nuoria. Lovemillan Facebook-sivulla monet kirjoittavat Millalle ikään kuin hän olisi todellinen henkilö. Ehkä näin nuoret eivät mene leffateatteriin ilman vanhempiaan, ja aiheiden hetkittäinen hurjuus on jotain mitä ei haluta missään tapauksessa jakaa vanhempien kanssa: se olisi kiusallista.

Ehkä nuoria on muutenkin vaikea saada elokuvateatteriin katsomaan kotimaista.

Ehkä ja ehkä ja ehkä, mutta tämä on fakta: netissä ja televisiossa Lovemilla tulee aikanaan saamaan korkeat katsojaluvut. Jos kyse oli tosiaan siitä, että katsojat ovat tottuneet nimenomaan Lovemillan ilmaisuuteen, voisi sanoa, että katsojat eivät ole ansainneet näin ”isoa” elokuvaa. Tosin Lovemilla tehtiin pitkäksi elokuvaksi ja vielä paljon erikoistehosteita ja fantasialavasteita sisältäväksi pitkäksi elokuvaksi hämmästyttävän huokealla, vain 760 000 eurolla.

Me yli kolmikymppiset kasvoimme tarjonnan niukkuuden ajalla. Alle kaksikymppisten uusi sukupolvi tulee ihan erilaisesta viihteen kuluttamisen maailmasta.

Tämäntyyppisiä dilemmoja kohdataan varmasti jatkossa usein. Taistelu kuluttajien ajasta on yksi asia, mutta taistelu kuluttajien saamiseksi höllentämään kukkaronnyörejään muuttuu sitäkin hankalammaksi.

Siksi tähän suositus: ohjaaja-kirjoittaja Teemu Nikin ja tuottaja-kirjoittaja Jani Pösön luoma Lovemilla-elokuva on pirteä, kreisi ja viihdyttävä. Se on todennäköisesti yksi tämän vuoden parhaista kotimaisista, ainakin ainoa jossa on sekä zombeja, musikaalijakso, robotteja ja lentäviä supersankareita että hyviä vitsejä. Kannattaa katsoa.