Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Tapani Maskula ja viiden tähden arvoitus

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 17.11.2010 08:03

Tapani Maskulasta on tullut elokuvakritiikin nyrpeyden henkilöitymä: hän muka vihaa elokuvaa, voi voi, antaa yhtä tähteä melkein kaikelle.

Maskulan tähdet ovat ”muodostuneet jo vitsiksi”, kirjoitti Suomen elokuvaohjaajien liiton Janne Pellinen taannoin Episodissa.

Kärjistetty (ja kärjistäen sanottuna lukutaidottomille ominainen) näkemys perustuu tietenkin Nyt-liitteen kriitikkotaulukkoon, jossa Maskula on kitsastellut tähtien kanssa jo toistakymmentä vuotta – niistä viimeiset kuusi laatikon äärioikealla, mikä on suunnilleen kääntäen verrannollista hänen poliittiseen tulokulmaansa.

Lähtökohtaisesti arvostan hänen tinkimättömyyttään.

Tälle saitille on koottu linkkejä elokuviin, joille Maskula antoi viisi tähteä. Siellä on yllätyksiäkin.

Roger Ebertin mukaan tähtisysteemi on absurdi ja Maskulakin on sanonut vihaavansa elokuvien tähdittämistä.

Ja jos Maskulan arvioita ihan jopa lukee, voi myös yllättyä. Hän usein pitää sitä kahden tähden leffaa ihan kelvollisena lajissaan.

Mainitaan heti perään, että toisaalta pidän Maskulaa myös dinosauruksena. Kyllä, hänen arvioissaan on mielenkiintoisia näkemyksiä. Toisaalta hänellä on maneerinsa, ja hän arvottaa perustein, jotka ovat ihan poikkeuksellisen subjektiivisia.

Yksi tähti Napapiirin sankareille? Maskulan arvioita lukeneena olen päätellyt, että hänen logiikassaan elokuvan täytyy edustaa yhteiskunnallista progressiota juuri sellaisena kuin hän parhaaksi katsoo, vasta sitten niitä tähtiä heruu.

Joskus se natsaa tolkullisen ajattelun kanssa. Ei aina. Voidaan toki sanoa, että onhan tuo sisällön arvottamista, mutta silloin kyseessä on taideteoksen arviointi ennen kaikkea moraalisesta kulmasta. Joten: onko kyseessä moraaliarvio tai yhteiskunnallinen arvio vai elokuva-arvio?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Maskula ei kirjoita arvosteluja NYT-liitteeseen vaan Turun sanomiin.

Kuiskaaja Kujala, tämä on tiedossa. Silti joka viikko on Maskulan arviot Nytin tähtiraadissa. Tähtien antaminen on mielestäni jo arvostelua.

Kuiskaaja Kujala. Vielä hieman provoa: Miksei NYTissä tähtien antajana Maskulan sijaan voisi olla vaikka Kalle Kinnunen tai esimerkiksi SK:n Lauri Lehtinen?

Ainakin kuka tahansa, jonka maku on lähempänä NYT-liitteen lukijakuntaa.

Itse en ole ainakaan pystynyt samaistumaan NYT-liitteen tähtiraadin arvostelijoihin. Kyseisen lehden kriitikoista lähimpänä omaa makuani ovat Mikko-Pekka Heikkinen ja Matti Rämö.

Hienoa Kaarellaan! Tiedät, mikä on NYT-liitteen (= Hesarin) lukijakunta. Ilmeisesti homogeenista sakkia. Tietävät mistä tykkäävät, mitä suotta arvostelemaan.

Se nyt vaan on niin, että Maskula on nähnyt enemmän ja monipuolisempaa elokuvaa kuin mainitsemasi nuoremmat skribentit. Nuoruus ei ole hyve, kun on kyse taidemuodon arvostelemisesta. Jos ei ole perspektiiviä pitemmältä ajalta, ei tiedä mikä on todella uutta ja mikä vain vanhan kierrätystä.
Uudetkin, alansa parhaat elokuvantekijät tuntevat elokuvahistorian. Sitä olisi syytä tuntea myös nuoremman elokuvayleisön.

Pystyn heijastamaan vain oman ystäväkuntani mielipiteitä, joka sisältää kolme-nelikymppistä sakkia täältä Tampereelta. Tähän porukkaan Maskula ei iske millään tasolla. Onneksi meillä on täällä Aamulehti, jossa on oikeasti aika hyviä elokuva-arvioita ja monen mielestä Suomen parhaat kulttuurisivut.

NYT-liitteen ydinlukijakunnan voi arvioida sen juttujen ja kansikuvahenkilöiden perusteella. Sisällön perusteella väittäisin sen olevan 25-40-vuotias kaupunkilainen.

Minusta elokuva-arvion pitää antaa minulle vinkkiä siitä mikä elokuva kannattaa katsoa ja mikä ei. Kinnusen kolumnissa mainitaan erityisesti Napapiirin sankarit, jota Maskulan mukaan ei olisi kait sitten kannattanut mennä katsomaan. Se oli koko ystävärinkini mielestä erittäin onnistunut elokuva ja sen ansiosta rikastutimme Plevnan kvartaalitulosta roposillamme suurella ilolla.

Tämä nyt oli vain yksi esimerkki, mutta valitettavasti aika on ajanut Maskulasta ohi.

Toki Maskulan linja toimii vastavuoroisesti houkuttimena. En olisi kuuna päivänä mennyt katsomaan Klaus Härön uusinta elokuvaa teatterissa, koska trailerin perusteella se vaikutti hirveältä kalkkunalta.

Kun Maskulakin äityi antamaan elokuvalle neljä tähteä, niin sen kävimme katsomassa. Kokemus oli hyvä.

Napapiiri on vain hauska pläjäys. Ei Domen parhaita.
Siitä siis Masku taisi laittaa pojot kohdalleen.
Sen sijaan Härön uusin, jos Pappi-elokuvaa tarkoitetaan, ei taas ollut Härön parhaita.
Neljä staraa Maskulta? No, siinä vain näkee, että ei gurunkaan tarvitse olla aina oikeassa.
Ja parempi tietty, ettei guruja pidäkään.
Mielenkiintoista, että Napapiiristä ja Häröstä on eri käsityksiä. Mutta eivät ne kovin hyviä olleet kumpainenkaan. Valitettavasti.

Scenestä puheen olleen, elokuvaa enemmän harrastavat ovat varmaankin jo aikapäiviä sitten löytäneet omat elokuva-arviosivustonsa englanninkielisiltä nettisaiteilta ja blogeista. Suomalaisten lehtien arviot on ainakin minulle enimmäkseen parin hymähdyksen arvoisia kuriositeettejä, Suomessa ei yksinkertaisesti ole todella kovan tasoisia arvostelijoita (tai edes yksi yhteen omaa makuani hyväileviä), joita esim. Yhdysvalloista löytyy. Filmihullukin, kovasta cinefiili-habituksestaan huolimatta, tarjoaa aika ponnettomia arvioita uutuuselokuvista.

Tässä linkki, jonka avulla voi aloittaa etsimään itselleen sopivaa elokuvasivua ja/tai -arvostelijaa. Vaatii jonkin verran aikaa, vaivaa ja mielenkiintoa, että ne omat sivut löytyy, mutta kannattaa, jos elokuva vähänkään enemmän kiinnostaa.

http://mubi.com/notebook/posts/1117

Ristiriitaa: Olen Napapiirin sankareista täysin eri mieltä. Se on todella hieno elokuva suomalaisesta miehestä ja syvällisempi kuin sen ulkoasu antaa ymmärtää. Enkä ole yksin mielipiteeni kanssa, vaan koko seurueeni oli vahvasti vaikuttunut elokuvasta. Sen lisäksi saan päivittäin seurata Facebookin kautta kuinka elokuvaa hehkutetaan katsomiskokemuksen jälkeen.

En osaa vielä arvioida onko se Karukosken paras elokuva, mutta erittäin hyvä se silti on. Elokuva oli jollain tapaa Big Lebowskin ja Fargon sekoitus, mikä lisäsi nautintoa.

Ja olen eri mieltä kanssasi myös Härön uusimmasta. Minun mielestäni Postia pappi Jaakobille on hänen paras elokuvansa. Se on eheällä tavalla sympaattinen ja emotionaalinen. Äideistä parhain ja Uusi ihminen olivat omaan makuuni aivan liian banaaleja. Elokuvan menestys ulkomailla puhuu varmaan myös puolestaan.

Nämä ovat toki mielipideasioita, joten mitä näistä enempää väittelemään.

kinefiili:
Kiitos linkistä. Erittäin hyödyllinen.

Mikko: Hyväkin lehti sisältää huonoja artikkeleita. Aamulehti ei olekaan täydellinen lehti ja ikävä kyllä, sellaista on tästä maasta vaikea löytää.

Minä en kyllä koe, että kriitikon tehtävänä olisi kertoa katsojalle mihin kannattaa pennosensa laittaa ja mihin ei ja mitä ei kannattaisi muka katsoa. Kyllä kaikkea kannattaa katsoa vaikka kriitikko sanoisi mitä – ja niin katsotaankin, kritiikin pitäisikin olla juuri keskustelun herättämiseksi sen jälkeen kun leffa on katsottu. Mikäs sen kivempaa kuin olla eri mieltä kuin kriitikko. Tai samaa. Siksi olen eri mieltä nimimerkin Kaarellaan kanssa Maskulan tarpeettomuudesta: ei missään nimessä Nyt-liitteessäkään pitäisi olla kaikkien samaa mieltä jostain leffasta vain lukijakunnan tähden, vaan lehden pitää juuri tarjota oikeastaan mahdollisimman erilaisia mielipiteitä tai kriitikkoja. Jokainen sitten poimikoot omat suosikkikriitikkonsa joita seurailee, syystä tai toisesta.

Jos kaikkein yhdentekevintä elokuvakritiikkiä etsii – tai oikeammin kaikkein väsyneintä – niin kannattaa vain selata Hesarin ikiomia leffa-arvioita. Tylsää ”onhan asia näin, mutta toisaalta se voi olla näinkin” -lätkyttelyä useimmiten.

Ovathan nuo Maskulan tähditykset kieltämättä toisinaan huvittavia, mutta kuten Kinnunen avausteksissä sanoi, ei miehen tinkimättömyyttä voi kuin arvostaa, liian monet nykyleffojen kritiikit kun tuntuvat keskittyvän siihen, että saadaan dvd-julkaisuun oma nimi ja tähdet. Maskulan persoonallisuus tekee myös hänen jutuistaan kiinnostavia ja ainakin itse olen pitänyt hänen teksteistään, kun olen niitä satunnaisesti käsiini saanut. Kun takavuosina joku taho julkaisi kirjan ”Helena Yläsen parhaat elokuvat” tjs. olisi todella mielenkiintoista lukea Maskulalta vastaava teos. Maskulalle plussaa myös siitä, että nostaa von Stroheimin Häämarssin parhaat elokuvat -listallaan toiseksi heti Berlin Alexanderplatzin jälkeen.

Mikael Fräntin teksteistä en paljoa perustanut Hesarin sivuilta lukiessani, mutta nykyään vierailen hänen blogissaan satunnaisesti. Miehen suosikkielokuvissa tulee varsin mielenkiintoisia tuttavuuksia vastaan. Tällä haavaa esittelyvuorossa von Stroheimin Greed.

Maskula huijaa kun laittaa Alexanderplatzin leffalistalle, sillä sehän on tv-sarja! Luin joskus jostain (silloin sieltä), että Fassbinder suunnitteli Alexanderplatz tv-sarjalle sisarteokseksi lyhyempää teatterielokuvaversiota jossa pääosassa olis ollu Gerard Depardieu, muttei saanu rajoitusta järkkääntymään.

Suurinta osaa kotimaisista elokuvakritiikeistä ei uskalla lukea etukäteen, koska kriitikot tekevät surutta juonipaljastuksia.

Niin onneton kuin City-lehti muuten onkin niin otan sen lehtitelineestä pelkästään Harri Närhen viihdyttävien leffakritiikkien takia. Niissä ei paljasteta liikaa – ovat sen verran tajunnanvirtaa. Hän ei anna leffoille tähtiä vaan sormia. ”Yksi tähti” on luonnollisesti keskisormi pystyssä.

L’amourhaaja: En minäkään halua, että kaikki NYT-liitteen kriitikot olisivat samaa mieltä. Kysymyshän olikin siitä, onko Maskulan arvostelupolitiikka absurdi vai ei. Hyvätkin elokuvat saavat yhtä tähteä ja se on minusta absurdia.

On totta, että hyvä kritiikki jää mieleen ja se herättää keskustelua elokuvan jälkeen. Silti odottaisin kriitikoilta enemmän apua meidän katsojien suuntaan.

Kaarellaan, ymmärrän toki, joskin ”hyvätkin elokuvat saavat yhtä tähteä”, ei mielestäni kuulosta pätevältä moitteelta vaikka sitä kääntelisi miten päin tahansa. Hieman kuin sanoisi, että on se kumma kun kriitikko ei pidä minttujäätelöstä vaikka minä pidänkin. Tai vaihtoehtoisesti että kriitikko tietää kyllä, että on olemassa minttujäätelöstä pitäviä ihmisiä ja osaa jopa luetella syyt siihen miksi minttujätskistä pidetään, mutta on se kumma, että ei koe minttujädeä niin mullistavana makunautintona, että antaisi sille viisi tähteä. Tai edes neljä. Erityisesti jos on joutunut syömään sitä viimeiset 40 vuotta joka viikko. (Joo, onneton vertaus, mutta en keksinyt nyt parempaakaan.)

Koen, että elokuva voi olla muodollisesti hyvinkin pätevä, mutta sen kehuminen muodollisen pätevyyden tähden, jos siinä ei ole mitään omaperäistä, olisi epärehellisyyttä kirjoittajaa itseään kohtaan. Erityisesti jos elokuvassa ei vain ole mitään joka pysyy katsojan mielessä edes ensi viikkoon, saati vuosien päähän. Mutta ehkä tämä vain on näkemyseromme. Kuten totesin, koen ettei kriitikon tehtävä ole erityisesti suositella mitään koko kansalle, vaan vain antaa oma mielipiteensä. Lukija valitsee kriitikkonsa. Siksi Maskulallakin on paikka niille, ketkä hänen tavallaan ajattelevat.

Kuulun itse niihin joita Maskulan yhdet tähdet ovat hieman nyppineet, ja en ole päässyt lukemaan itse arvosteluja koska en Turun Sanomia lue. Netistä yritin joskus etsiä kun kiinnosti tietää jostain leffasta perustelut, mutta en tietenkään mitään löytänyt.

Itse koen että koko arvostelusysteemi pitäisi ottaa kyseisen arvostelijan näkemyksenä. Joissakin lehdissä systeemi onkin niin että täydet pisteet eivät tarkoita virheetöntä teosta vaan erinomaista, toimivaa ja ehdottomasti suositeltavaa sellaista. Ja senkin jälkeen pitää ottaa huomioon arvostelijan henkilökohtaiset mieltymykset. Jos itse tykkää toimintaleffoista, on syytä lukea sellaisten henkilöiden arvosteluja jotka myös pitävät niistä. Vain siten voi arvioida kannattaako leffa mennä katsomaan.

Miksei viittä tähteä voisi myös ajatella ”ei täydellisenä, mutta omassa lajissaan erinomaisena”? En itse hyvälle hyvälle leffalle kahta tähteä vain siksi, että inhoaisin tähtisysteemiä.

Paras oli se, kun Maskula oli antanut jollekkin toimintaviihteelle yhden tähden ja jossain toisessa yhteydessä maininnut ettei ollut edes katsonut itse elokuvaa. No miten hän pystyi arvostelemaan elokuvan yhden tähden arvoiseksi? -No kun hän tiesi ettei se voinut olla hyvä.

Älkääs nyt. Olin Maskulan elokuvakerhossa joskus 1962 Auralan vapaaopistossa. Vieläkin muistelen kiitollisuudella niitä runollisia (Rimbaudin Juopunut pursi esim) ja unohtumattomia lyhytelokuvia , joita sain katsella 17-vuotiaana lukiolaisena. Maskula on hyvä tyyppi. Kino Rizissä toimi myös elokuvakerho Maskulan johdolla. Muistan erityisesti Hänen suosikkielokuvansa Carneval of souls. Taisin tulla elokuvafriikiksi Maskulan ansiosta.

Näitä luetaan juuri nyt