Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Tanskalaiskomedia Klovni – kyllä nolottaa kokeilee huumorin rajoja uskaliaammin kuin Borat

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 17.6.2011 09:32

Tanskalaiset ovat maailman ironisin kansa. Ja outo: viiden miljoonan asukkaan maassa raju äärihuumoripaukku Klovni sai lähes miljoona katsojaa elokuvateattereissa.

Tuo detalji on kuitenkin mitä kaunein. Vau, mikä kansa.

Tänään Suomen ensi-iltansa saava Klovni on hauskin vuosiin näkemäni elokuva.

Jos pitää Brünosta, Boratista, Four Lionsista, Curb Your Enthusiasmista tai Eastbound & Downista, tykkää tästäkin aivan varmasti. (Ehkä listaan voi lisätä South Parkin, mutta uskoisin että osalle sen faneista Klovni on liikaa. Tämä kun ei ole piirtämällä etäytetty juttu.)

Toisaalta Klovni jakaa mielipiteet. Ennakkoesityksessä lähelläni istui seurueita, joiden en kuullut nauravan kai kertaakaan koko elokuvan aikana. Julistekin joutui sensuurin kynsiin.

Mutta ei tämä huumori ole ”sairasta”. Monille hankalinta on se, että päähenkilöistä alkaa nopeasti pitää ja heidän törkeä käytöksensä sattuu siksi enemmän (kuten noissa listaamissani elokuvissa ja sarjoissa). Me tunnemme nämä tyypit. Me saatamme nähdä heidän ongelmallisia piirteitään aivan lähellä – ja mahdollisesti itsessämmekin. Ainakin minä näin. Jossain helvetin Mr. Beanissa en näe muuta kuin kehnon pellen.

Klovni kertoo periaatteessa kiltistä, mutta ryhdittömyydellään asiansa aina tyrivästä Frankista ja hänen parhaasta ystävästään, purjehduskenkäfasisti Casperista, joka on päässyt elämässään pitkälle valehtelemalla ja käyttäytymällä äärimmäisen opportunistisesti.

Huumori on subversiivistä, siinä on tapakulttuurimme kritiikkiä ja sanomattomien asioiden nostamista pöydälle. Kaksikon toilailuissa on paljon samaa kuin Boratin sikailuissa.

Sitä paitsi pienimmätkin oivallukset ovat jatkuvasti nerokkaita. Kun Frank tulee kylään, Casper kipaisee luksusasuntonsa olohuoneen poikki iloisena ja siinä samalla hyppää kaukoidästä kotoisin olevan, lattiaa polvillaan kuuraavan kotiapulaisensa yli. Hoplaa! Myöhemmin seksiaddikti ja ääriheterona esiintyvä Casper joutuu tilanteeseen, jossa hänen koko ego-esityksensä asetetaan mitä murskaavimmalla tavalla kyseenalaiseksi.

Tälle tyylilajille Roope Mokka keksi Ylioppilaslehdessä joskus vuosia sitten nimen äärihuumori kirjoittaessaan Chris Morrisintuotannosta ja etenkin Jam-sarjasta. Kysymys kuuluu, saako tälle edes nauraa?

Kirjoitin äärihuumorista jutun TV-maailmaan muutama viikko sitten, kun Eastbound & Down alkoi Ylellä. Haastattelin André Wickströmiä ja Mokkaa. Siteeraan:

Me kaikki tunnemme Caspereita. Eikä Casperkaan ole pahantahtoinen.

”Hän nyt vaan on Casper, ’tällaista lipsahti’-miehiä. Toisaalta lääkärien ja juristien seurassa kuulee hirveintä törkyläppää. Etenkin juristien”, toteaa Wickström.

”Se uskoakseni johtuu siitä, että kun työssä on niin korrekti ja miettii jokaista sanaa, siitä vapautuu kotioloissa sanomalla asiat, joita ei saa sanoa. Juristiystäväni eivät ole rasisteja, vaan he kertovat epäkorrekteja vitsejä nauraen niiden äärimmäisyydelle.”

Miksi?

”Kun ajattelee kauheita asioita, niistä tulee patoutumia. Sitten on saakelin hauskaa sanoa epäkorrekti juttu ääneen oikeassa yhteydessä. Se on tapa saada tyhmää höyryä ulos.”

Miksi äärihuumoria pitää olla? Miksi pedofilian tai terrorismin kaltaiset asiatkin pitää joskus karnevalisoida?

John Stuart Millin mukaan sananvapaudessa on kyse siitä, että kauheista asioista voidaan tehdä myös pilaa. Inhottavat asiat pitää voida ottaa julkisuuteen, jotta ne voidaan ampua alas. Se on sama asia kuin Hitlerin Taisteluni -kirjan julkaisemisen salliminen, jotta voidaan todeta sen typeryys”, arvioi Demos Helsinki -ajatushautomon tutkija Roope Mokka, joka on tutkinut modernia yhteisöllisyyttä.

”Briteissä asiaa tutkinut työryhmä katsoi, että terrorismia ja sen pelkoa voi vastustaa parhaiten tekemällä itsemurhapommittajat julkisessa keskustelussa naurettaviksi. Vaarallisia ovat asiat, joille ei voi nauraa.”

Klovni on eräänlainen päätös sarjalle Kyllä nolottaa (esitetty FST5:llä sangen matalin katsojaluvuin), mutta toimii mainosti itsenäisenä teoksena. Olin ennakossa kuuden ei-elokuva-alan ystäväni kanssa, joista kukaan ei ollut nähnyt alkuperäistä sarjaa, ja koko seurue piti näkemästään kovasti.

En ole kirjoittanut Klovnista arviota (ellei tätä haja-ajatuksien blogimerkintää lasketa), mutta koska pisteytän näkemäni uutuuselokuvat Iltalehden Leffaraatiin, piti päättää sille tähdet. Annoin viisi. Mietin asiaa pitkään, mutta ei kai elokuva, jolle nauroin kahdella katsomiskerralla kippurassa melkein koko ajan, voi ansaita vähempää.

Hauskempi kuin Borat? Helposti.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Pitää ehdottomasti nähdä tämä leffa, hyviä huumorielokuvia tehdään aivan liian vähän. Näin leffan trailerin jossain ja päätin jo silloin, että tämä on nähtävä.

”Huumori on subversiivistä, siinä on tapakulttuurimme kritiikkiä ja sanomattomien asioiden nostamista pöydälle”

Ehdottomasti kiinnostava tapaus. Samaa kuvausta voisi käyttää omasta komediasuosikistani, aikoinaan Ylellä ja Subillakin pyörineestä mutta silti täällä harmillisen tuntemattomaksi jääneestä Peep Show:sta, joka pesee esim. The Officen 100-0.

http://www.comedy.co.uk/guide/tv/peep_show/

Pitäisi melkein sarjaa katsoa, koska kiinnostaisi tietää minkälaista huumoria siinä on. Käsittääkseni leffassa 90% vitseistä sijoittuu navan alle.

Mutta kaipa leffakin pitää katsoa, jos kerran Boratia parempi (oletan että Borat oli Kallen mielestä tähän asti maailman paras komedia).

Tämä sarja kyllä yllätti, kun sitä erehdyksissä kerran tuli katsottua. Sen jälkeenpä onkin tullut katsottua sarjaa aina kun mahdollista, sillä kyllä se vaan osaa naurattaa.

Nyt on muuten uusinnat pyörimässä FST:llä tiistaisin 21.30. Kannattaa katsoa.

Kiitokset vinkistä. Leffa on nyt nähty. Kohtaukset ”helminauha anopille”, ”sormi pyllyssä”, tapahtumat festivaaleilla ”superjointin” polttamisen jälkeen tai loppukohtauksen ”kuvat iPhonesta” pistivät vatsalihakset kramppiin. Tuli naurettua absoluuttisesti, vailla mitään mahdollisuutta pidätellä. Samalla havainnoi, että naurun, seksuaalisuuden ja pelon välillä vallitsee jokin tunnetason neurokemiallinen yhteys, jota en osaa tieteellisesti selittää (tämä perustuu vain henk. koht. ”empiiriseen tutkimukseen”).

Häpeästähän niissä naurettavissa kohtauksissa pääosin oli kysymys. On inhimillinen heikkous (tässä lähinnä seksuaalisuus), joka johtaa käyttäytymiseen, jota joudutaan häpeämään.

Loistava käsis, loistavat roolivalinnat.

atp: ”Mutta kaipa leffakin pitää katsoa, jos kerran Boratia parempi (oletan että Borat oli Kallen mielestä tähän asti maailman paras komedia).”

Ei suinkaan, mutta se on viime vuosien äärihuumori-genren parhaita elokuvia, hauskin ennen Klovnia.

”Käsittääkseni leffassa 90% vitseistä sijoittuu navan alle.”

Tämä on aika pinnallinen näkemys. Kyllä, seksuaalisuuteen Klovni-elokuvan useimmat hauskimmat jutut liittyvät, mutta huumori on monisäikeistä ja perustuu ennen kaikkea aivan huikeaan esittämiseen. Kuten dnky tuossa kirjoittaa, avainsana on häpeä: normin rikkominen tahallaan tai vahingossa, siitä kiinni jääminen, kiinnijäämisen välttely, vastuun välttely. Casper, joka rikkoo normeja koko ajan silkkaa sikamaisuuttaan ei kovin helposti jää kiinni, koska jaksaa valehdella ja pyrkyröidä niin sujuvasti, kun taas kiltti Frank saa aina turpiinsa.

Kaikki komedia kokeilee huumorin rajoja, vähintäänkin katsojansa huumorintajun. Kenelle Mr. Beans on ”liikaa” (vaikka argumentti olisi ”liian vähän”), kenelle Spede tai Kummelit, kenelle Borat. On usein hämmästyttävää todeta, kuinka kategorisesti ihmiset suhtautuvat eri koomikoihin ja komiikanlajeihin, kuinka ehdottomia he tuomioissaan ovat.

Enemmän kuin ”tajusta” ja sen rajoituksista, lienee kysymys jonkinlaisesta sosiaalisesta pelistä: kenen annan itseäni naurattaa, kenelle nauran, kenen annan itselleni nauraa, kenen seurassa nauran. Jos ylität näitä rajoja, olet uskaliaampi kuin nauraessasi komiikalle, jota ”samanmieliset ennakkoluulottomat” pitävät rohkeana ja uutta luovana ja ”erimieliset huumorintajuttomat” kehnona ja mauttomana.

Vakavalla naamalla: Onko kaikki huumori siis samanarvoista? Maulla ei ole väliä, ja ennakkoluuloton ts aidosti uskalias ja ehdottomuudesta vapaa nauraa yli rajojen, ts. mille vain?

Eli hauska on myös Sacha Baron Cohenin Borat-roolissaan esittämä ”kazakstanilaiben vitsi”, joka menee näin: ”Tuoli kävelee kadulla. Tuoli, jolla on pienet jalat.”

No, väitteesi on niin absurdi että se itsessään on aika oivallista huumoria juhannuksen odotukseen.

Tyypillistä Kinnusta. Muiden, jopa aivan asialliset mielipiteet ovat vääriä mielipiteitä vaikka kyse on nimenomaisesti henkilökohtaisesta näkemyksestä, ei mitattavissa olevasta arvosta. Outoa tuollainen, jopa vihamielinen hyökkäily kommentoijia kohtaan.

Vakavalla naamalla: Olen usein todistanut väittelyjä siitä, kumpi oli parempi koomikko, Charlie Chaplin vai Buster Keaton. Lähtisiköhän ne elokuvakomiikan eri lajityypit jo tuolta saakka?

Näitä luetaan juuri nyt