Tämän vuoden lopulla Disney ja Netflix jakavat viihdemarkkinat

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vuoden 2019 lopulla Disneyn liiketoimintamalli muuttuu. Ensimmäistä kertaa Disney alkaa myydä sisältöjä suoraan kuluttajille.

Disney+ on Disneyn suoratoistopalvelu, jonka ilmeisin kilpailija on Netflix. Disney+ käynnistyy marraskuussa Yhdysvalloissa ja alkaa striimata Euroopassa ensi vuonna. Netflixistä sen erottaa halvempi hinta ja sisällön rajaus. Tähän palveluun tulee koko perheen sisältöä lastenohjelmista ja Disney-konsernin elokuvista ja sarjoista Marvelin supersankarielokuviin ja uusiin Tähtien sota -sarjoihin.

Valikoimaan on luvattu 500 elokuvaa ja 7500 jaksoa sarjoja. Toisin kuin eri tahoilta sisältöään lisensoivan ja vain kärkituotteitaan itse tuottavan Netflixin, tämän palvelun elokuvat ja sarjat tulevat yhdestä lähteestä, joten valikoima lienee laajuudeltaan lähes sama sekä Yhdysvalloissa että muualla maailmalla.

Disney+ ei ole pelkkää ”katalogia”. Suoraan ja yksinoikeudella palveluun tehdään paljon elokuvia ja sarjoja. Disney+:aa varten valmistuu lähivuosina 50 omaa sarjaa, esimerkiksi heti alkuun neljä Marvel-aiheista sekä odotettu Tähtien sota -sarja The Mandalorean.  (Suomalaisia varmasti kiinnostaa, että Fox-kaupan myötä Simpsonienkin katalogi menee nyt tähän uutuuspalveluun.)

Valkokankailla menestyneet elokuvat eivät tule Disney+:aan välttämättä nopeammin kuin ”dvd:lle” tai aiemmin muihin striimauspalveluihin, mutta ne tulevat sinne jämptisti heti kun teatterijakelusopimus sen sallii. Valkokankaalla levitettäväksi aiottuja elokuvia tosin ohjataan houkuttimiksi suoraan striimaukseen: esimerkiksi Kaunotar ja kulkuri -elokuvan uusi näytelty versio, jota paraikaa viimeistellään, ei tulekaan valkokankaille vaan menee suoraan Disney+:aan, ja niin edelleen.

Disney+:n uskotaan menestyvän. Brändi on viihdemaailman vahvin ja hinnoiteltu merkittävän pykälän alle Netflixin: Yhdysvalloissa palvelu maksaa 6,99 dollaria per kuukausi. Vuositasolla hinta (12 kuukauden tilauksen saa alennuksella) ei ole paljoa enempää kuin mitä lapsiperheet jo nyt käyttävät Disneyn dvd- ja bluray-levyihin.

Palveluun siirtyy nyt ja myöhemmin sellaista Disney-sisältöä, jota tähän asti oli lisensoitu Netflixille. Siinä missä Suomenkin Netflixissä periaatteessa on paljon Disneyn suosikkielokuvia, käytäntö on hankalampi, kun niitä tulee ja menee valikoimasta. Tällaista rasittavaa kuluttajan pompottelua ei pitäisi Disney+:ssa olla – sille ei ole syytä.

Tilaajamäärän odotetaan nousevan 60-90 miljoonaan viidessä vuodessa, joka on myös aika jona palvelun pitäisi muuttua kannattavaksi.

Kun palvelun hinta, sisältöä ja tavoitteet julkistettiin viime viikolla, Disneyn osake ponnahti yli 11 prosenttia. Se oli Disneyn paras pörssipäivä kymmeneen vuoteen. Sisältöjen myyminen suoraan kuluttajalle suoratoistopalvelussa, jossa jälleenmyyjät eivät vie puolta välistä, on Disneylle uutta. Se ei myllerrä konsernin koko bisnestä – suurin osa Disneyn liikevaihdosta tulee sen omistamista televisiokanavista ja huvipuistotkin tuottavat hieman enemmän kuin elokuvat elokuvateattereissa – mutta se varmistaa asemaa, etenkin kun perinteinen tv-bisnes hiljalleen tulee tiensä päähän.

Sijoittajille ”Disney as a service” -malli paljastui siis houkuttelevammaksi kuin uskottiinkaan, vaikka mittasuhteet täytyy pitää mielessä. Disneyn pörssiarvo on yli 200 miljardia euroa ja Disney+:n vuosiliikevaihto olisi nykyisten maksimitavoitteiden toteutuessa kuutisen miljardia euroa vuodessa.

Tässäkin tekstissä olen ladannut vastakkainasettelua, joka ei oikeastaan pidä paikkaansa. Disney+ ja Netflix eivät pelaa nollasummapeliä. Ne eivät kilpaile suoraan sisällöllä – esimerkiksi aikuisten laatusarjoja ei Disney+:lle ole tulossa ja uuden palvelun tulevat Marvel-sarjatkaan eivät ole niin väkivaltaisia kuin jotkut Netflixillä nähdyt.

Mitä todennäköisimmin Disney+ ja Netflix tulevat olemaan rinnakkaisia markkinajohtajia ja niiden kanssa kilpailemisesta vain tulee hyvin vaikeaa.

Ylipäänsä Disneyn valta-asemaa viihdebisneksessä on hirveän vaikea horjuttaa. Sillä on toki mieletön back catalogue eli halutuinta, käyttöä kestävintä ja yhä uusia sukupolvia tavoittavaa sisältöä kymmenien vuosien ajalta. Hurjempaa on sen kattavuus uudessa massaviihteessä.

Vuonna 2016 maailmanlaajuisesti viisi katsotuinta elokuvaa olivat Disneyn. Viime vuonna maailmanlaajuisesti kymmenestä katsotuimmasta elokuvasta kuusi oli Disneyn ja Foxin, jonka Disney on siis nyt ostanut. Vuoden 2008 Avatarin jälkeisistä yli miljardin taalan leffoista yli puolet on Disneyn. Avatarin jatko-osatkin, joita putkahteelee vuoden välein joulusta 2020 alkaen, ovat Fox-kaupan myötä Disneyn.

Nämä Marvelit, Tähtien sodat, Avatarit sekä Pixarit ja muut animaatiot eivät ole vain elokuvia vaan franchiseja, joiden ympärillä tehdään pitkään ja hartaasti monialabisnestä (jatko-osia, spin-offeja jne. sekä tietenkin leluja, huvipuistokohteita sekä muuta). Tämän vuoden katsotuin elokuva on toistaiseksi ja vielä ylivoimaisesti Disneyn Captain Marvel, mutta sen ohi kärkeen tulevat nousemaan uusin Avengers, Toy Story 4, Frozen 2 ja Star Wars: Episode IX eli The Rise of Skywalker, kukin niistä – niin – Disneyn. Muita vuoden isoja ovat Disneyltä uusi Aladdin, uusi Leijonakuningas ja muilta tahoilta uusi Godzilla, uusi Fast and Furious (spin-off) sekä jatko-osa elokuvalle Se.

Nämä kymmenen elokuvaa tulevat hyvin todennäköisesti olemaan jossain järjestyksessä vuoden 2019 katsotuimmat maailmanlaajuisesti, ja seitsemän niistä on siis Disneyn.

Disney+ on tämän bisneksen keskellä, ei yksittäinen pääasia, mutta välttämättömyys ja pysyyyden tae. Elokuvateatterit eivät ole Disneylle näyteikkuna vaan rahantekokone: konsernin uutuuselokuvien valkokangasliikevaihto on maailmanlaajuisesti samaa luokkaa ja yli (tänä vuonna mennään tosin taas reilusti yli), mutta siitäpä meneekin maasta riippuen yli puolet elokuvateattereille, veroihin ja niin edelleen.

Disney+:n kannalta leffateatterit ovat nimenomaan myös maailman paras näyteikkuna. Kaikki tämä, pian meillä.

Kun tähän lisätään striimauspalvelun bisneslogiikka, jossa välikäsille ei jää oikeastaan mitään vaan tilausmaksut kilahtavat täysimittaisina firman kassaan (ja yhtiö kerää valtavan määrän dataa kuluttajien mausta ja käyttäytymisestä), näyttää siltä että joku on keksinyt tavan painaa rahaa.

Viihdebisneksen nopea keskittyminen – kaikki Disneyn nykyiset huippubrändit ovat vakiintuneet alle 20 vuodessa ja monet se on ostanut vasta tällä vuosikymmenellä – on tietenkin pelottavaa. Loppua sille tuskin tulee. Ekosysteemissä on tietysti tilaa muullekin, ja siksi tässä nyt vähän jännittää, miten Disney tulee hyödyntämään omien tytäryhtiöittensä ja Foxin katalogin laatuelokuvien sekä aikuisemman maun sarjojen jakelua Euroopassa. Yhdysvalloissa se on keskittänyt tätä puolta Hulu-palveluun (jonka pääomistaja se on). Mikäli Disney+:n ja Netflixin rinnalle tulisi uusi Disney-vetoinen striimauspalvelu aikuiseen makuun, eurooppalaiset toimijat olisivat yhä enemmän ns. helisemässä. Niin tai näin, miettikää kuinka monta Disney+:n tilausta pelkästään Frozen 2:n ja uuden Tähtien sodan yksinoikeudella voidaan myydä.

Olennaisinta on tämä: muutamassa vuodessa Disney+:sta on määrä tulla konsernin liikevaihdoltaan suurin yksikkö. Disneystä tulee globaali palvelu.

Muokattu 16.4.2019 klo 6.43: täsmennetty, että Disneyn liikevaihdosta suurin osa tulee nyt televisiokanavista, ei huvipuistoista.