Talvivaara-elokuva Jättiläinen on sitä, mitä suomalaiselta elokuvalta on vain haaveiltu

Negatiivinen julkisuus vaikeuttaa lupien saamista, mutisee Jani Volasen näyttelemä Pekka Perä elokuvassa Jättiläinen. Tosiasiat ovat ihan toinen asia kuin julkikuva. Se, mikä on laki on eri asia kuin se, mikä on oikein.

Tervetuloa Suomeen!

Harvoin jos koskaan on suomalaisessa fiktioelokuvassa nähty niin ankaraa elävän henkilön käsittelyä kuin nyt. Eikä tämä tarkoita, että Perästä tehtäisiin rajuja olettamuksia tai villiä fiktiota. Kaikki tukee sitä, mikä on julkisuudessa nähty, ja toisinpäin.

Paula Lehtomäen, Matti Vanhasen ja Mauri Pekkarisen kommentteja Jättiläisestä voidaan myös odottaa. Hekin esiintyvät elokuvassa käytännössä vain faktojen kautta.

Pekko Pesosen terävästi kirjoittama ja Aleksi Salmenperän tutulla taidolla ohjaama Jättiläinen on hieno ruumiinavaus tapaus Talvivaarasta ja äijäkerhokulttuurista maassa, jossa ei muka ole korruptiota. Tyylilajiltaan se on jännityselokuva, mutta jo tuo äskeinen väite tekee siitä myös tragikomedian.