Taiteilijat tekivät liian hyvän videon
Joskus elokuvista kirjoittaminen on leipiinnyttävää. Tuntuu, että teokset asettuvat loppuunkalutulle mittapuulle toistensa viereen.
Niiden ominaisuuksien pohtiminen on turhauttavaa, kun melkein kaikki on niin samaa.
Joskus ”hyvienkin” elokuvien katsominen on uuvuttavaa. Haenko tyydytystä ja näennäistä nautintoa siitä, että näen edes jotain, mikä on ainoastaan vähän parempaa kuin se, mikä on ”huono”? (Puhumattakaan siitä, että ensimmäinen käännekohta on 29-35 minuutin kohdalla.)
Ovat he oikeassa, jotka sanovat, että elokuvan mahdollisuudet on hukattu jo sata vuotta sitten ja ”pitkä elokuva” on nykyään ainoastaan ahtaasti määritelty viihdeformaatti (jota sitten mennään katsomaan Finnkinon saliin tietyllä hinnalla)?
Miksi hirveän radikaalina sekä todella vaikeana ja siksi muodoltaan luotaantyöntävänä pidetään jo aavistuksen eri tavalla tekemistä, vaikka sellaista elokuvaa kuin He ovat paenneet? Se kuitenkin noudattaa helposti ymmärrettävällä tavalla samaa kieltä kuin kaikki muutkin teatterilevityksen saavat kotimaiset leffat.
Tahdon sanoa, että joskus videotaiteen katsominen todella kannattaa.
Katsoin aamupäivällä Man Yaun ja Johannes Ekholmin videoteoksen, joka on reality, trollaus (onko tämä muuten nykyään termi jolla määritellään kaikki teokset, jotka eivät heti kerro missä rekisterissä mennään), kommentti (yhteiskunnallinen, väkevä), viihdettä (hyvin etenevä ”elokuvallinen” stoori) ja tarvittaessa varmaankin myös jonkinasteista rikokseen yllyttämistä.
Se on myös sika hauska.
Ekholm muuten itse totesi teoksen epäonnistuneen eräällä tavalla. ”Videon piti olla uusliberaalin itsensätoteuttamisen imperatiivin kritiikkiä”, Ekholm kertoi, mutta siitä tuli toimeksiantajalle eli Helsinki Design Weekille annettuna tuote, jonka kritiikin kohde otti haltuun. [Kehitys jatkuu ja kaupallinen taho ottaa taas videon haltuun, kun upotan sen tähän blogiin…] Koska siitä pidettiin kovasti, ”videosta tuli juuri sellaista ’luovaa hulluutta’ ja ’hullua luovuutta’ mitä meidän piti kritisoida”, Ekholm pahoitteli allekirjoittaneelle FB:n välityksellä.
Videosta tuli siis liian hyvä.
Minulle video on ollut tänään kuin kirkasvalolamppu.
He ovat paenneet on muuten yhä viime vuoden paras kotimainen elokuva – se tuli mieleen syistä jotka videon katsomalla ovat ilmeisiä.
