Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Taas huippuelokuvia suoraan dvd-hyllyille

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 15.9.2009 06:01

Surullisia uutisia elokuvanystäville. Sekä Judd Apatowin kehuttu Funny People, James Grayn hieno Two Lovers että Kathryn Bigelow’n The Hurt Locker menevät Suomessa suoraan dvd-levitykseen.

Stand up-koomikoiden ja elokuvatähtien elämästä kertova Funny People on saanut Yhdysvalloissa useimmilta tärkeiltä kriitikoilta kehut.

”Apatow’s richest, most complicated movie yet-a summing up of his feelings about comedy and its relation to the rest of existence. The movie has passages of uneasy brilliance and many incidental pleasures”, sanoi New Yorkerin David Denby ja omisti arvostelulle poikkeuksellisesti kokonaisen aukeaman.

”It’s the work of a major talent. Apatow scores by crafting the film equivalent of a stand-up routine that encompasses the joy, pain, anger, loneliness and aching doubt that go into making an audience laugh.”, kehui Rolling Stonen Peter Travers.

Apatow on tämän hetken tärkeimpiä amerikkalaisia elokuvantekijöitä, piti hänen tyylistään tai ei. Funny Peoplen kiinnostavuutta lisää, että Adam Sandler näyttää arvioiden perusteella olevansa etevä myös vakavassa roolissa, vakavasti sairastuneena komediatähtenä – vaikka Sandlerin monipuolisuudenhan todisti jo Paul Thomas Andersonin mainio Punch-Drunk Love.

En ole vielä elokuvaa nähnyt, enkä näköjään pääse siitä kankaalta nauttimaan.

Two Lovers oli Cannesin kilpasarjan parhaita elokuvia viime vuonna. Amerikkalaisarvostelutkin olivat pääosin positiivisia. Two Lovers saattaa myös jäädä Joaquin Phoenixin viimeiseksi elokuvaksi, jos parran kasvattanut ja rap-artistin uraa tavoitteleva näyttelijä pitää lupauksensa.

Sääli, sillä Phoenixin roolityö on erinomainen. Elokuva näyttää myös Gwyneth Paltrow’n taitoja: hän on vakavassa, kipeässäkin roolissa moitteeton.

Samuel Fullerin ja Don Siegelin elokuviin verratusta The Hurt Lockerista kirjoitin jo Rakkautta & Anarkiaa -festivaalisuosituksiini. Nuo esitykset ovat siis ainoa mahdollisuus kokea se siinä muodossa kuin se parhaiten toimii.

Miksi suoraan dvd:lle? Päätökset on ehkä tehty Suomen ulkopuolella. Dvd-markkinoilla on tilaa, Helsingin valkokankailla ei.

Teatterisalien puute tuntuu kohtelevan erityisen kaltoin tällaisia laadukkaita, ei-niin-suuren yleisön amerikkalaisia elokuvia (kirjoitin tästä jo vuosi sitten). Ne jäävät valtavirran katveeseen, eivätkä välttämättä tavoita kohderyhmäänsä: amerikkalaisuus on hankala leima, kun etsitään vaihtoehtoista, parempaa draamaa, jota totutusti tulee Euroopasta.

Ne eivät – kai tähtien läsnäolosta johtuen – näytä tarpeeksi erikoisilta ja pieniltä ollakseen varsinaista art housea. Sandlerin fanit eivät Funny Peoplea omakseen ottaisi, ja monet muut karttavat sen kaukaa, koska siinä on Sandler.

The Hurt Locker ei ole rämisevä iso ja viihteellinen taisteluleffa, eikä pieni sodanvastainen selkääntaputus aktivisteille, vaan muilla ansioilla ajattoman hyvä sota-aiheinen elokuva. Tietysti tapahtumien kehys, Irakin sota, on osoittautunut tehokkaaksi yleisönkarkottimeksi, floppasihan esimerkiksi tähdillä täytetty Lions for Lambs pahasti (mutta se olikin lässy).

Two Lovers puolestaan muistuttaa 1970-luvun nuoria ja raikkaita amerikkalaisia draamoja, esimerkiksi Scorsesen varhaistöitä, tai monia moderneja eurooppalaisia ihmissuhde-elokuvia. Yleisönosa joka haluaa nähdä sellaista, löytää ohjelmistosta todennäköisemmin jotain ranskalaista, jos ylipäänsä mitään.

Tai sitten pieni ja innokas yleisö olisi voinut löytää nämä elokuvat, joista kaksi jälkimmäistä kuuluisivat helposti vuoden parhaiden ensi-iltojen joukkoon. Nyt sitä ei saada tietää.

Mikä erikoisinta, kaikki kolme saivat/saavat elokuvateatterilevityksen Virossa. Pitäisikö alkaa järjestää elokuvamatkoja etelänaapuriin?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Funny People oli ainakin näyttävästi esillä Yhdysvalloissa. Liekö flopannut siellä, koska muutenhan tuota suoraan DVD:lle siirtymistä on vaikea ymmärtää. Elokuvalla on kuitenkin suuri crossover-potentiaali mölyelokuvien ystävistä taidetäteihin.

Funny People ei flopannut Amerikassa, joten siitä ei ainakaan ole kyse.

On tämä nyt oikeasti ihan pepusta. Minä melkein ymmärrän sen, että pieniä epäkaupallisia elokuvia ei uskalleta ottaa nykyään niin innokkaasti teattereihin, mutta että myös Hollywoodin menestynyt studioelokuva? Toisaalta myös Apatowin tuottamat viime vuoden huippukomediat Velipuolet ja Pineapple Express heitettiin suoraan DVD-ghettoon. Miksi? Floppasivatko 40v. ja neitsyt sekä Paksuna aikoinaan niin pahasti Suomen elokuvateattereissa, että Judd Apatowin nimestä tuli täkäläisille levittäjille myrkkyä?

Sandler-elokuvilla ei ole tapana menestyä Suomessa. Oli leffa hyvä tai ei. Sikäli DVD-julkaisu on varsin ymmärrettävää. Apatow on kyllä loistava.

Adam Sandlerin vakavammista rooleista on pakko mainita myös leffa Reign Over Me. Sandler näyttelee tässä elokuvassa onnistuneesti tunnerajoitteista ihmistä. Kannattaa katsoa.

Edellinen Apatow-tuotanto Superbad oli sekin suuri hitti Jenkeissä mutta ei saanut katsojia Suomessa…

Voisin kuvitella että Funny People taas ei ole tarpeeksi hauska Apatow-faneille eikä tarpeeksi vakavastiotettava taidetädeille. Eli sen voisi olla vaikeaa löytää yleisöä Suomen kokoisessa maassa.

The Hurt Locker kieltämättä vähän surettaa… (Tosin pidin ehkä vielä enemmän toisesta Irakin sotaa sivuavasta leffasta, joka päätyi sekin suoraan DVD:lle eli Kimberly Peircen Stop-Loss’ista).

Two Lovers on jo sitten todellinen sääli! Mutta tällä hetkellä trendi tuntuisi rapakon takana olevan että usko ”aikuisten elokuvaan” on saanut aikamoisen kolauksen. Kukaan ei uskalla enää tehdä (ts rahoittaa) tälläisiä pieniä ja vakavia elokuvia koska ne eivät vaan saa yleisöä Jenkeissä.

Hurt Locker oli todella hyvä, enkä keksi mitään syytä, miksei se olisi suositty Suomessakin. Sehän on alusta loppuun todella tehokas ja jännittävä, kyllä tällaiset saavat katsojia jo puskaradionkin avustuksella.

The Hurt Locker on saanut innokkaan vastaanoton kriitikoilta ja paljon palstatilaa, mutta ei se ole ollut varsinaisesti suosittu missään päin maailmaa edes suhteessa kohtuullisen pieneen budjettiinsa. USA:ssa jonkinlainen tulos sentään, mutta Iso-Britanniassa meni melko päheästi markkinoidulla elokuvateatterikierroksellaan taloudellisesti aivan penkin alle, vaikka mainoksissa juhlittiin nimekkäimpien arvostelijoiden antamia viisiä tähtiä ja sikäläiset elokuvalehdet valitsivat sen kansiaiheekseen. Irak-teema on yhä myrkkyä lippuluukulla – eräskin The Hurt Lockerista kovasti pitänyt suomalainen elokuvamoguli totesi, että Bigelow’n olisi kannattanut sijoittaa tarina mielummin vaikka johonkin kuvitteelliseen sotaan.

Oho, en olisi uskonut. Itse ajattelin tuota sellaisena elokuvana, jota on helppo suositella ihan kenelle tahansa. Ja Irakin sota – eikö se nyt ole mielenkiintoinen aihe? En taida ymmärtää elokuvamarkkinoista ja -markkinoinnista paljoakaan.

Näitä luetaan juuri nyt