Taas huippuelokuvia suoraan dvd-hyllyille
Surullisia uutisia elokuvanystäville. Sekä Judd Apatowin kehuttu Funny People, James Grayn hieno Two Lovers että Kathryn Bigelow’n The Hurt Locker menevät Suomessa suoraan dvd-levitykseen.
Stand up-koomikoiden ja elokuvatähtien elämästä kertova Funny People on saanut Yhdysvalloissa useimmilta tärkeiltä kriitikoilta kehut.
”Apatow’s richest, most complicated movie yet-a summing up of his feelings about comedy and its relation to the rest of existence. The movie has passages of uneasy brilliance and many incidental pleasures”, sanoi New Yorkerin David Denby ja omisti arvostelulle poikkeuksellisesti kokonaisen aukeaman.
”It’s the work of a major talent. Apatow scores by crafting the film equivalent of a stand-up routine that encompasses the joy, pain, anger, loneliness and aching doubt that go into making an audience laugh.”, kehui Rolling Stonen Peter Travers.
Apatow on tämän hetken tärkeimpiä amerikkalaisia elokuvantekijöitä, piti hänen tyylistään tai ei. Funny Peoplen kiinnostavuutta lisää, että Adam Sandler näyttää arvioiden perusteella olevansa etevä myös vakavassa roolissa, vakavasti sairastuneena komediatähtenä – vaikka Sandlerin monipuolisuudenhan todisti jo Paul Thomas Andersonin mainio Punch-Drunk Love.
En ole vielä elokuvaa nähnyt, enkä näköjään pääse siitä kankaalta nauttimaan.
Two Lovers oli Cannesin kilpasarjan parhaita elokuvia viime vuonna. Amerikkalaisarvostelutkin olivat pääosin positiivisia. Two Lovers saattaa myös jäädä Joaquin Phoenixin viimeiseksi elokuvaksi, jos parran kasvattanut ja rap-artistin uraa tavoitteleva näyttelijä pitää lupauksensa.
Sääli, sillä Phoenixin roolityö on erinomainen. Elokuva näyttää myös Gwyneth Paltrow’n taitoja: hän on vakavassa, kipeässäkin roolissa moitteeton.
Samuel Fullerin ja Don Siegelin elokuviin verratusta The Hurt Lockerista kirjoitin jo Rakkautta & Anarkiaa -festivaalisuosituksiini. Nuo esitykset ovat siis ainoa mahdollisuus kokea se siinä muodossa kuin se parhaiten toimii.
Miksi suoraan dvd:lle? Päätökset on ehkä tehty Suomen ulkopuolella. Dvd-markkinoilla on tilaa, Helsingin valkokankailla ei.
Teatterisalien puute tuntuu kohtelevan erityisen kaltoin tällaisia laadukkaita, ei-niin-suuren yleisön amerikkalaisia elokuvia (kirjoitin tästä jo vuosi sitten). Ne jäävät valtavirran katveeseen, eivätkä välttämättä tavoita kohderyhmäänsä: amerikkalaisuus on hankala leima, kun etsitään vaihtoehtoista, parempaa draamaa, jota totutusti tulee Euroopasta.
Ne eivät – kai tähtien läsnäolosta johtuen – näytä tarpeeksi erikoisilta ja pieniltä ollakseen varsinaista art housea. Sandlerin fanit eivät Funny Peoplea omakseen ottaisi, ja monet muut karttavat sen kaukaa, koska siinä on Sandler.
The Hurt Locker ei ole rämisevä iso ja viihteellinen taisteluleffa, eikä pieni sodanvastainen selkääntaputus aktivisteille, vaan muilla ansioilla ajattoman hyvä sota-aiheinen elokuva. Tietysti tapahtumien kehys, Irakin sota, on osoittautunut tehokkaaksi yleisönkarkottimeksi, floppasihan esimerkiksi tähdillä täytetty Lions for Lambs pahasti (mutta se olikin lässy).
Two Lovers puolestaan muistuttaa 1970-luvun nuoria ja raikkaita amerikkalaisia draamoja, esimerkiksi Scorsesen varhaistöitä, tai monia moderneja eurooppalaisia ihmissuhde-elokuvia. Yleisönosa joka haluaa nähdä sellaista, löytää ohjelmistosta todennäköisemmin jotain ranskalaista, jos ylipäänsä mitään.
Tai sitten pieni ja innokas yleisö olisi voinut löytää nämä elokuvat, joista kaksi jälkimmäistä kuuluisivat helposti vuoden parhaiden ensi-iltojen joukkoon. Nyt sitä ei saada tietää.
Mikä erikoisinta, kaikki kolme saivat/saavat elokuvateatterilevityksen Virossa. Pitäisikö alkaa järjestää elokuvamatkoja etelänaapuriin?