Sylvester Stallone ja muskeli-actionin toinen tuleminen
Ensi vuoden odotetuimpia elokuvia on Sylvester Stallonen ohjaama The Expendables. Stallonella pyyhkii pitkästä aikaa hyvin: neljäs Rambo nosti hiipuneen tähden taas huipulle.
Viimeisimmän Rambon menestysresepti oli äärimmäisen brutaali, suorastaan mielikuvituksellinen väkivalta. Aiemmat Rambot eivät maineestaan huolimatta olleet kovin raakoja, vaikka kolmannessa ammuttiinkin ihmisiä aivan solkenaan. (Guinnessin ennätysten kirjan mukaan se oli kaikkien aikojen väkivaltaisin elokuva.)
Neljäs Rambo markkinoitiin ovelasti: nettiin vuodettiin hyvissä ajoin ennen valmistumista monta minuuttia pitkä kooste toimintakohtauksista, joissa konekiväärillä ammuttujen vihollisten ruumiit suorastaan räjähtelivät. Ruumiinosat lensivät, punaiset veripilvet täyttivät Burman viidakkoa ja Rambo itse väänteli naamansa happamasti.
Jokaisella nuorten miesten täyttämällä internetin sosiaalisen median alustalla – siis etenkin keskustelusivuilla – pätkä herättä suunnatonta uteliaisuutta ja huvittuneisuutta.
Brutaalius olikin ainoa tapa, jolla jo ihan vitsiltä vaikuttanut Stallone saattoi koskettaa katsojia. Muskelimies on kuusissakymmenissä. Ajasta, jolloin hän ja Arnold Schwarzenegger hallitsivat toimintaelokuvien maailmaa oli melkein kaksi vuosikymmentä. Eikä Stallone ole koskaan osannut ironiaa, tai tehdä kunnolla pilaa imagostaan.
Nyt Syltty tekee seuraavaa elokuvaansa. The Expendablesista ja sen perään kuvattavasta viidennestä Rambosta on lisää jutussa, jonka kirjoitin reilu kuukausi sitten Venetsian elokuvajuhlilta: ”The Expendables on uskomattoman fyysinen ja rankka”.
The Expendablesista on julkaistu uusi trailerikin. Meno näyttää äärimmäisen maskuliiniselta – no mitäpä muutakaan.
Venetsiassa piti muuten näyttää Rambosta (siis tästä neljännestä) Director’s Cut -versio. Menin katsomaan. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään havaittavaa eroa aiemmin nähtyyn. Stallonen mukaan sekaan olisi leikattu lisää dialogia.
”Kuvasimme keskusteluja Rambon ja tytön (Julie Benz) välillä, mutta ne jäivät elokuvasta. Keskusteluissa Rambo kertoo itsestään ja siitä, miksi päätyi viidakkoon. Niissä 12 minuutissa on Rambon sydän ja sielu”, Stallone kertoi tilaisuudessa, josta myös tuon aiemman jutun kirjoitin.
Yönäytöksen digikopiossa ei näitä dialogijaksoja ollut, eikä se ollut ainakaan 12 minuuttia pidempi kuin perusversio. Mikä antikliimaksi festarien viimeiseksi esitykseksi! Director’s Cutin tulevaisuus on siis auki, mutta jos se joskus julkaistaan, Rambo Death Chartiin (julkaistiinko tuo alun perin New York Magazinessa?) pitänee tehdä muutoksia.
