Supertähdet Quentin Tarantino ja Charles Manson ja tyrmäävä sopimus
Quentin Tarantino on maailman suurin ohjaajatähti, Steven Spielbergiäkin suurempi. Siitä tuli uusi todiste, kun Tarantinon tiimi sai viime viikolla sovittua levityssopimuksen hänen seuraavasta elokuvastaan, jolla ei ole vielä nimeä.
Työnimellä #9 toistaiseksi kulkeva hanke käsittelee Charles Mansonin kulttia ja sen tekemiä murhia. Tapahtuma-aika on 1960-luvun lopun Kalifornia, ja pääosia ovat tavoitelleet ainakin Tom Cruise sekä Brad Pitt ja Leonardo DiCaprio, joilla kahdella oli keskeiset roolit ohjaajan Kunniattomissa paskiaisissa ja Django Unchainedissa. Naispääosassa, tai yhdessä niistä on tiettävästi Margot Robbie.
Tarantinon teokset eivät ole maailman suosituimpia elokuvia, mutta ne ovat menestyvintä auteur-elokuvaa, jossa ohjaaja-käsikirjoittajan visio on painavampaa kuin rahanlaskijoiden käskyt.
Näyttelijät tunkevat Tarantinon elokuviin, koska ne nostavat uria nousuun ja tuovat Oscar-ehdokkuuksia. Cruise, Pitt ja DiCaprio ovat kai kaikki halunneet nimenomaan Mansonin osaan – siis (sattumoisin eilen kuolleen!) miehen, jota Yhdysvalloissa pidettiin pahan ruumiillistumana ja josta tuli vankilassa istuessaan paradoksaalinen supertähti.
Mansonin kuolema tekee elokuvasta vain houkuttelevamman. On tietysti makaaberia sanoa ajoitusta hyväksi, mutta niin vain on.
#9:stä kilpailivat Hollywoodin bisnesjulkaisujen mukaan kaikki suuret studiot poislukien Disney, jonka pirtaan Tarantinon tyyli ja oletettavasti vielä juuri tämä groteski tositarina eivät istu.
Sony voitti skaban maailmanlaajuisesta jakelusopimuksesta. Millaisin ehdoin?
The Hollywood Reporterin mukaan sopimukseen kuuluu, että elokuvan budjetti on ainakin 95 miljoonaa dollaria (jonka järjestäminen jää Sonyn huoleksi), mikä tarkoittaa, että elokuvan maailmanlaajuisen elokuvateatteriliikevaihdon tulee olla lähemmäs 400 miljoonaa dollaria ennen kuin hanke olisi edes omillaan.
Tarantino saa ns. final cutin eli rahoittajat ohittavan lopullisen päätösvallan elokuvan lopullisen muodon ja sisällön suhteen (jota ei tunnetusti Hollywoodissa ole juuri kenelläkään, ehkä Spielbergillä, joka tosin osin tästä syystä perusti itse studion) ja elokuvan oikeudet palaavat hänelle joskus reilun 10 vuoden kuluttua – mikä on poikkeuksellista sekin.
Tarantinon omaa määräysvaltaa eniten kuvaava pykälä on kuitenkin tämä: hän saa peräti 25 prosenttia elokuvan tuottamasta rahasta. Kyse on ”first dollar gross” -diilistä, jossa ei ole tilaa studion etuja painottavalle ns. luovalle kirjanpidolle, vaan tämä osuus tosiaan pistetään sivuun ennen kuin sisään tulevasta rahasta vähennetään muita kuluja.
Vastaavia sopimuksia on ollut vain modernin Hollywoodin kaikkien aikojen suurimmilla näyttelijätähdillä, sellaisilla rahantekijöillä kuin Cruisella ja Arnold Schwarzeneggerilla kultakaudellaan.
Kaiken huipuksi sopimus tehtiin ennen kuin yksikään näyttelijä oli sitoutunut #9:ään.
Kolme havaintoa: 1. Tarantinon elokuvia aiemmin tuottaneen Harvey Weinsteinin paikan on ottanut David Heyman, joka tunnetaan toisaalta Harry Pottereilla megaluokkaan nousseena tuoteperhe-elokuvien trendinenänä, mutta toisaalta riskialttiin ja huikean menestyneen Gravityn tuottajana. Weinsteinin tuho ei ole näköjään vaikuttanut hänen kultapoikansa uraan mitenkään. 2. Tarantinon toistaiseksi tuottoisin elokuva Django Unchained tahkosi maailmanlaajuisesti reilut 400 miljoonaa taalaa. Uutuuden pitäisi olla siis sitä suositumpi tehdääkseen todellista tiliä Sonylle. Aika hurjat ovat odotukset, kun taas muistetaan, miten vastenmielisistä murhista Mansonin jengi jäi maailmanhistoriaan ja miten väkivaltainen elokuvasta oletettavasti tulee.
3. Tarantino on sanonut ohjaavansa yhteensä kymmenen elokuvaa, joiden jälkeen hän lopettaa. #9:n jälkeen olisi tulossa enää yksi. Pitääkö 54-vuotias ohjaaja kiinni väitteestään? Tuntuuko katsojista #9:n jälkeen, että kymmenen riittää, vai että lisää tarvitaan?