Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Suomi vastaan muut pohjoismaat

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 14.2.2008 07:05

Nyt on Pohjoismaiden elokuvacupin paikka.

Suomella on Berliinin kilpasarjassa yksi elokuva, Musta jää. Edellisestä kerrasta on 18 vuotta.
Ruotsilla ei ole kilpasarjassa yhtään elokuvaa, mutta festivaalin muissa virallisissa sarjoissa on kaksi (joista toinen on aivan erinomainen ja toinenkin tasokas). Ei näissäkään sarjoissa usein suomalaisia nähdä.

Suomen elokuvasäätiö on alkanut tehdä eri festivaaleja varten erilliset lehdykät – hyvä. Aiemmin yksi pikku vihko riitti koko vuodeksi. Vihko tehdään siis market-tapahtumaa varten, suomalaisen elokuvan myynnin edistämiseksi.

SES:n Berliini-vihko on 24-sivuinen, siinä on väriä ja kuviakin. Kokoa on kuin isolla maisemapostikortilla. Uudet suomileffat listataan tuotantoyhtiöiden mukaan. Tekstiä ei ole sen enempää. Alussa tosin on Filmihullusta lyhennetty ja englanniksi käännetty Musta jää -elokuvan yliampuva hehkutusteksti, jonka on vaikea uskoa innostavan ulkomaista lukijaa.

Ruotsin elokuva-instituutin Berliini-julkaisu on.. isompi. Se on sivukooltaan yli kaksinkertainen, painettu huomattavasti jykevämmälle paperille, ja sivuja on 56. Sisältönä on paitsi elokuvamarketissa tarjolla olevien elokuvien pitkät esittelyt, myös hyvin kirjoitetettuja esseitä ja haastatteluja, jotka houkuttelevat lukemaan ja säästämään lehden.

Tämä on julkaisu, jolla on toimitussihteeri, kunnon budjetti ja ehdoton tyylitaju. Kannessa on yksi Ruotsin isoista tähdistä, Mikael Persbrandt erittäin stailatussa kuvassa. Eräs suomalaistuttava luulikin julkaisua ensivilaukselta joksikin muotikatalogiksi. Se on näissä piireissä hyvä asia. Erittäin hyvä asia. Neliväripainatukseksi tämän vakuuttavan lehden huomaa vasta, kun sitä on selaillut pidempään.

Sellaista. Mutta myönnetään, että Ruotsi onkin asukasluvultaan melkein kaksi kertaa Suomen kokoinen maa. Vilkaistaan siis Norjaan.

Norjan elokuva-instituutin vastaava julkaisu on suomalaisen kaltainen – siis katalogi tehdyistä elokuvista. Englanninkielinen teksti on kuitenkin suomalaista parempaa ja luettavampaa – oikolukijaa on käytetty, sisältöön satsattu. Julkaisussa on 70 sivua. Tämä vihko on tehty koko vuoden 2008 tarpeisiin. Suomelle tasapeli Norjan kanssa.

Sitten on Tanska, jonka asukasluku myös on Suomeen verrattavissa.

Ja huh huh. Tanskan elokuva-instituutin julkaisema FILM-lehti ilmestyy jokaisille merkittäville festivaaleille (Cannes, Amsterdam, Berliini) erikseen. Se on oikea elokuvalehti, jonka jutut ovat kirjoittaneet ammattilaiset eri puolilta maailmaa. Sen voi tilata. Kieliasu on moitteeton. Jutut nyt vain keskittyvät uuteen tanskalaiseen elokuvaan, mutta niissä ei ole mitään päällekäyvää markkinointihenkeä. Kun FILMin kääntää toisinpäin, tarjolla on tanskalaisten elokuvien katalogi Graafinen ilme on minimalistinen, mutta loistelias. Kooltaan lehti on vielä hieman isompi kuin ruotsalaisten. Säilytän FILM-lehdet, kun niitä käsiini saan.

FILMistä näkee heti, että Tanskassa on kukoistava elokuvateollisuus, josta syntyy myös merkittävä vientibisnes.

Ja laatu on tunnetusti hyvä. Tanskalaisilla on leffa kilpasarjassa joka vuosi. Tämä Berlinale on säännön vahvistava poikkeus.

Näiden lehtien ulkoasu ja sisältö antaa osuvan kuvan kunkin maan elokuvateollisuuden tasosta. Mikä Suomessa on mennyt pieleen? No ennen kaikkea se, että elokuville annetaan niin pirun vähän tukea. Tekijät pääsevät sorvin ääreen liian harvoin. Tanskassa, jossa on yhtä paljon asukkaita, tukea jaetaan pitkälti yli kaksinkertainen määrä meikäläiseen pihtaamiseen verrattuna. Sen lisäksi kotimaisten elokuvien lipunmyyntiä siellä on autettu fiksulla sarjalippusysteemillä.

Milloin Suomessa?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Miksi valtion pitäisi tukea elokuvia? Eivät ne lisää Suomi-kuvaa maailmalla, eivät ne ole Suomi-käyntikortteja vaan kaupallisia hankkeita taiteellisuuden kustannuksella. Tuottajat voisivat hankkia rahoitusta yksityisiltä, kuten suuressa maailmassa. Aina ei raha ratkaise, tuote eli sisältö kunniaan.

Eipä ole Suomalainen elokuva päässyt kummemmin sisällölläkään hehkuttamaan viime vuosina. Suomielokuvaa kun tehdään pääasiassa mainosvaroin, perikansallisista aiheista (mikä ei sinänsä ole huono asia) ja pienille piireille. Ganes-elokuvaan ujutettu makkaramainos kertoo kaiken tarvittavan suomalaisen elokuvan nykytilasta. Vie nyt sitten tällaista ulkomaille…

Kyllä Ruotsi ja Tanska ovat elokuvamaina kaikin puolin meitä edellä, ovat aina olleet. Molemmista maista on lähtenyt niin elokuvia kuin tähtiäkin maailmalle tasaiseen tahtiin, elokuvien kaupallinen menestys niin kotona kuin ulkomaillakin on ollut huomattava, taiteellinen taso on vuosittain tuotettujen elokuvien määrään nähden erinomainen. Lars von Trier, Stellan Skarsgård, Pernilla August, Jesper Christensen, Peter Stormare ja muut ovat mailleen ylpeydenaiheita ja syystäkin. Pohjoismainen elokuva pärjää hyvin koska tunnettuja kasvoja ja laatuelokuvia on helppo markkinoida. Meillä Suomessa voidaan nostaa esiin vain Aki Kaurismäki joka hänkin on tunnettu lähinnä taide-elokuvapiireissä. Ei yksi nimi riitä edustamaan koko kansallista teollisuutta ulkomailla. Suomalaiset elokuvat eivät tosiaan lisää Suomi-kuvaa maailmalla jos ketään ei kiinnosta puuttua asiaan ensinkään.

lähes kaikissa euroopan maissa valtio tukee ymmärtääkseni elokuvateollisuutta. tavalla, tai toisella. suomessakin tukirahat palaavat valtion kassaan, verojen muodossa, sanottiin jossain tutkimuksessa. näyttäisi että tanskassa elokuvateollisuus on oikea teollisuus johon sijoitetut tuet kyllä johtavat kunnon johdannais tuloihin valtiolle. nämä tanskan leffat ja televisiosarjat on täällä televisiossakin. suomi on muuten täällä oikein muotia. kirjakauppojen dvd hyllyissä on kaurismäet esillä ja niin edelleen. muuta suomi elokuvaa ei valitettavasti ole levitetty. mutta suomi bändejä käy tuon tuostakin. tarja turunen tunnetaan vaan tarjana musalehdissä. musta jää saa varmasti katsojia kun ehtii tavallisiin elokuvateottereihin. en kehdannut juhlallisiin näytöksiin. menen katsomaan kun mahdollisuus tulee.

Olipa jälleen kerran osuvaa ja analyyttista tekstiä! Kiitokset siitä!