Suomi on nettijätille kärpäsenpaska
Yhdysvalloissa aallonharjalla ei ole Netflix vaan nettikirjakauppana tunnetuksi noussut Amazon.
Yhdysvalloissa on käynnissä muutos siinä, miten laatuelokuvat levitetään digitaalisella ajalla. Aallonharjalla ei ole Netflix, vaan nettikirjakauppana tunnetuksi noussut Amazon.
Amazon Studiosista tuli vuoden 2016 aikana keskeinen vaikuttaja Yhdysvaltojen art house -elokuvakentällä. Nousu oli todella nopeaa tuottaja Ted Hopen ryhdyttyä Amazon Studiosin vetäjäksi. Ensimmäisen elokuvateatterijulkaisunsa se nimittäin teki vasta viime vuoden maaliskussa.
Amazonin elokuvabisnesten idea on tehdä voittoa ensisijaisesti striimauspalveluissa. Amazon Prime saapui vastikään Suomeenkin. Kuten Netflixillä, elokuvavalikoima ei ole sama kaikissa maissa. Amazon ei ole ryhtynyt tuottamaan kokonaan omia elokuviaan – vielä.
Ero Netflixiin on se, että Amazon tuo merkittävät hankintansa yhteistyökumppanien kanssa myös amerikkalaiseen valkokangaslevitykseen. Netflix on yrittänyt vallankumouksellisemmalta kuulostavaa strategiaa, jossa elokuvateatterit unohdetaan käytännössä kokonaan. Tuo bisnestapa on kuitenkin soveltunut lähinnä erikoistapauksille, joissa on levittämistä ajatellen joku ”vika”. Beasts of No Nationin lapsisotilasaihe ja ikävä kuvasto teki siitä enemmän puhutun kuin katsotun. Werner Herzogin tulivuoridokumentti on lopulta hyvin pienen yleisön juttu, ja niin edelleen. Yksinoikeudella Netflixissä -leima on markkinointikeino, jonka vuoksi firma on valmis menettämään jonkun hassun miljoonan, joka leffateatterilevityksestä voitaisiin napata.
Ted Hopella on hyvä maku. Amazon hankki hämmästyttävän monet viime vuoden kiitetyimmistä amerikkalaiselokuvista. Whit Stillmanin Love & Friendship, joka on nähty Suomenkin valkokankailla, oli yksi hiteistä. Meille vasta myöhemmin keväällä saapuvalle Kenneth Lonerganin ohjaamalle Manchester by the Sealle odotetaan Oscar-ehdokkuuksien vyöryä.
Amazonin tallissa ovat myös auterit Woody Allen Cafe Societyllaan, Jim Jarmusch Patersonillaan ja Nicolas Winding Refn The Neon Demonillaan. Paterson tulee Suomeen parin viikon kuluttua, muut meillä jo nähtiin. (Amazonilla on mainituista elokuvista siis vain Yhdysvaltojen kaikki oikeudet. Meillä niillä on kullakin paikallinen levittäjä.)
Suuri muutos tässä on se, että ennen kaikkea Amazon on nettijätti. Nämä hankinnat eivät vielä syö Hollywood-studioiden leipää, mutta valtaus alkaa luonnollisesti pienistä ja helposti hallittavasta laatuelokuvan markkinoista.
No, mikä tässä suomalaista kiinnostaa?
Tämä: Amazon aikanaan alkaa Netflixin tapaan tuottamaan elokuvia itse tai ainakin ostamaan elokuvien kaikki maailmanlaajuiset oikeudet. Tämä askel voi tuoda joitain leffoja nopeammin meillä striimauspalveluun. Se myös tarkoittanee, että useiden meillä erityisesti diggailtujen, mutta aika pienen yleisön juttujen valkokangaslevitys jää tyystin väliin. Vaikka Hope olisi suuri laatuelokuvien ystävä (kuten hän haastattelujen ja Twitter-fiidinsä perusteella onkin), on globaalia miljardibisnestä tekevälle nettijätille yksi lysti, tuottaisiko vaikkapa Jarmuschin leffa menestyessään Suomessa elokuvateattereissa sille hyvässä lykyssä 15 000 euroa. Suomalaislevittäjälle tuollaisetkin rahat merkitsevät paljon. Tuskinpa Suomen kokoiseen maahan liikenisi sitten esityskopiota edes festivaaleille – ei ainakaan Beasts of No Nationista saatu.
Tällaisissa asioissa Suomen suhteellinen mitättömyys markkina-alueena todella vaikuttaa. Sitä, millä tasolla Netflixit ja Amazonit elokuvia ja sarjoja pienillä alueilla vaalivat, voi mitata vaikka tekstitysten tasosta. Netflixin käännösten taso on jatkuvan huumorin aihe.
Amazon Prime on nyt saatavana Suomessa, mutta sillä ei ole tekstityksiä suomeksi käytännössä lainkaan. Sisäänheittotarjous eli alle kolmen euron kuukausimaksu on toki kiva, mutta sillä lähinnä peitetään tosiseikkaa, että olemme kärpäsenpaska.
Kyse on viime kädessä kulttuuripolitiikasta.