Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Suomi, kieltojen maa: raskaana olevien elokuvissakäynnit estettävä lastensuojelun nimissä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 3.5.2012 12:15

Otsikko viittaa Helsingin Sanomien uutiseen ja kärjistävään haastattelukommenttiin. Suositut, sylivauvojen äideille suunnatut Vauvakino-näytökset ovat uhattuina, koska niissä on esitetty myös alle 7-vuotiailta kiellettyjä elokuvia. Vauvat ovat siis periaatteessa saattaneet ”nähdä” elokuvia, joiden näkemiseen heillä ei ole ikää. Kasvatustieteilijän mukaan tämä voi aiheuttaa vaurioita. Kenties olisi syytä kieltää raskaana olevilta leffassa käynti, koska sikiö saattaa saada traumoja.

Vauvakino-tapahtumat ovat aamupäivisin. Elokuvateatteriin jätetään valoja päälle ja äänenvoimakkuus on hyvin hillitty. Katsojien käytössä on mikroaaltouunikin maidon lämmittämistä varten. Sylivauvat ovat äitien (tai isien) mukana, mutta tuskin paneutuvat elokuviin kovin suurella intohimolla, koska ovat sylivauvoja.

Elokuvat ovat kevyitä, hömppäisiä, sellaisia joihin äidin (tai isän) ei tarvitse hirveän tiiviisti keskittyä.

Sitä kuvittelisi, ettei vauvan psyyke vaurioidu, jos on tilassa, jossa valkokankaalla pyörii esimerkiksi Hugh Grantin romanttinen komedia. Osa vauvakinoelokuvista on tosin ollut ikärajaltaan K-7, tyyliin The Holiday.

Ikäraja-asioista vastaavan Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen johtajan Leo Pekkalan mielestä asia on hyvin yksinkertainen. Helsingin Sanomat:

”Kasvatustieteilijänä en voi ymmärtää, miten alle kaksivuotias ei voisi olla altis vaikutuksille. Ei ole tieteellistä perustetta sille, että vaikutus alle kaksivuotiaalle olisi erilainen kuin yli kaksivuotiaalle”, Pekkala sanoo.

”Eivät vauvat välttämättä nuku vauvakinonäytöksissä. Ja nukkuvatko, ei silläkään ole väliä”, Pekkala sanoo.

Äitien on oltava vauvojen kanssa kotona! Televisiokin on pidettävä kiinni! Vauva voi vaurioitua! Ehkä valtion tulisi myös katkaista internet-yhteys asuntoihin, joissa saattaa olla vauva.

”Pitäisikö myös raskaana olevilta kieltää elokuvissakäynti?”, kysyy Hesarin jutussa Tarja Piiroinen Suomen elokuvateatteriliitosta – eikä sarkasmi ammu edes yli.

Tuttavapiirin äideiltä olen kuullut vuolaita kehuja Vauvakinoista. Ne ovat olleet henkireikä. Sylivauvaikäisten vanhemmille on kovin vähän ajanvietettä. Virkamies haluaa estää tämänkin, koska lakia ei sovelleta tai tulkita, sitä totellaan.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Kun virkavalta saa tietoonsa pullan olevan uunissa, yksinkertaisesti kerätään väestörekisteriin merkitystä kotiosoitteesta kaikki videomateriaalin toistoon soveltuva laitteisto pois ja huutokaupataan valtion toimesta, vähän kuin takavarikoidut aseet. Näin on tehtävä, koska pelkkä takavarikointi ei riitä laitteiston ollessa jo pahasti vanhentunutta siinä vaiheessa, kun perheessä voi taas katsoa telkkaria tai videoita ilman, että kukaan traumatisoituu.

”Kasvatustieteilijänä en voi ymmärtää, miten alle kaksivuotias ei voisi olla altis vaikutuksille. Ei ole tieteellistä perustetta sille, että vaikutus alle kaksivuotiaalle olisi erilainen kuin yli kaksivuotiaalle”, Pekkala sanoo.

——-

Eli koska EI VARMUUDELLA TIEDETÄ vaikuttavatko elokuvat vauvaikäisiin millään tavalla tai mitenkään, ne kielletään sen sijaan että asia tutkittaisiin ja vasta sitten tehdään päätös. Vankkaa ja johdonmukaista suomalaista kieltolakipolitiikkaa. Vanhan videosensuurilain perustelujen todisteita odotellaan yhä.

Minä jotenkin ymmärtäisin lastensuojelullisen näkökulman jos se perustuisi elokuvateatterin kovaan ääneen tai ison valkokankaan kirkkaisiin välkkyvaloihin ja väreihin. Nämä saattavat pelottaa pientä vauvaa. Mutta kun perusteena on ikärajat jotka on määritelty elokuvan sisällön perusteella, joista älyllisesti kehittymätön pieni vauva ei voi tajuta yhtään mitään, niin minäkään en ymmärrä tästä yhtään mitään.

”Tuttavapiirin äideiltä olen kuullut vuolaita kehuja Vauvakinoista. Ne ovat olleet henkireikä. Sylivauvaikäisten vanhemmille on kovin vähän ajanvietettä.”

”Sylivauvat ovat äitien (tai isien) mukana, mutta tuskin paneutuvat elokuviin kovin suurella intohimolla, koska ovat sylivauvoja.”

”Elokuvat ovat kevyitä, hömppäisiä, sellaisia joihin äidin (tai isän) ei tarvitse hirveän tiiviisti keskittyä.”

Haloo! Onko maailma tullut hulluksi! Miksi tällaista on keksitty? Ketä tämä palvelee? Istutaanko vauvakinossa ”juoruilemassa” koska kukaan ei katso elokuvaakaan? Kuulkaa, älkää esim. tehkö lapsia jos ”ajanvietteenne” kärsii.

Asia on vakava, sillä kohdussa olevat vauvatkin kuulevat ja säuikkyvät voimakkaita ääniä. Isot kuvat valkokankaalla saattavat jättää mielen pelkoa ja ahdistusta kovan jumputtavan musan kanssa. Parempi kun ei tällaistakaan houkutusta olisi. Mieluummin virkkaisi vauvalleen kudelmia ja juttelisi toisten äitien kanssa lapsistaan ja aivan ihanasta isästä ja rakastajamiehestä.

Miksi Petterieinari on niin katkera ja haluaa kieltää toisilta ihmisiltä heidän ajanvietteensä, joka antaa heille niin paljon iloa arjen raadannan keskelle? Onko Vauvakinot sinulta jotenkin pois vai haluatko vain periaatteesta sulkea naiset kotiin vaipanvaihtoautomaateiksi ilman elokuvien kaltaisia haittatekijöitä?

Petterieinari haukkuu taidokkaasti oikeaa puuta! Ongelmallisen villakoiran ydin eivät näet ole traumatisoituvat vauvat vaan radikalisoituvat äidit. Nythän on, katsokaas, asia niin, että hormonihuuruinen nuori nainen on vaikutuksille erittäin altis. Jos hänen eteensä suurelle valkokankaalle levitetään sadunhohtoisia mielikuvitusmaisemia, joissa naisihmiset kirmaavat vapaina ulkoilmassa, koti pysyy siistinä, vaikka kukaan ei näytä sitä siivoavan, miehet valmistavat oman ruokansa ja lasten pitsimekot ovat vitivalkoisia ilman ainuttakaan perkolaattorin pyöräytystä… Olen kuullut puhuttavan jopa filmeistä, joissa naisilla ei olisi lapsia tai miestä lainkaan. Miten käy? Nuori hormoniäiti hylkää myötäsyntyisen uhrimielensä, jättää imeväisensä elokuvateatterin roskikseen ja harhaisessa omanarvontunnossaan karkaa toteuttamaan itsekkäitä, luonnonvastaisia päähänpistojaan kodin ulkopuolelle.

Lukutaidon opettaminen lapsille on myös täysin vastuutonta. Poikani osasi – ressukka – lukea jo alle 7-vuotiaana, ja sai haavoja sieluunsa iltapäivälehtien lööpeistä, täynnä väkiivaltaa, rikoksia, seksiä ja omituista asennekasvatusta, jonka mukaan esim. yläosattomissa esiintyminen on ’rohkeaa’.

kun päivähoito onkin alun alkaen kehitetty naisten työssäkäynnin mahdollistajaksi, niin varhaiskasvatustiede taas on kehitetty työssäkäyvien vanhempien syyllistämiseksi ja kotonaolevien tylsistämiseksi. Nyt taas elokuvien ikäraja-asioista vastaavan mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen (mikä nimi!) johtaja Leo Pekkalan mielestä vauvakinot pitäisi varmaankin lopettaa, koska hänen mukaansa siitä ei ole mitään todisteita, että elokuvat vaikuttaisivat alle kaksivuotiaisiin eri tavoin kuin yli kaksivuotiaisiin.

Tai siis vauvakino olisi varmaan ihan ok, edellyttäen että siellä esitettäisiin Teletappeja. Edellyttäen että kukaan aikuinen menisi sellaiseen tapahtumaan. En kyllä menisi Ben Stilleriä tai Adam Sandleriakaan vilkuilemaan, edes syrjäkarein. Sen sijaan kelpo draamalle on aina sijansa. Näin Oslon vauvakinoissa esimerkiksi Revolutionary Roadin tai Benjamin Buttonin uskomattoman elämän. Toki lasten audiovisuaalisistakin tuotteista voi oppia aikuisemmallakin maulla varustettuna tykkäämään, enkä tarkoita vain Olle Hellbomin filmejä. Minä ehdollistuin BBC:n leikki-ikäisten nukkeanimaatioon In the night garden norjaksi spiikattuna siinä määrin, että voisin katsoa sitä itsenäisestikin. Oikein hyvää elokuvailtaa, ja sen kunniaksi korkattakoon viinipullo!

Ei tietenkään vauvakinolta voi kohtuudella odottaa yhtä intensiivistä katsomiskokemusta kuin aikuisten elokuva-arkistolta. Ei se ole tarkoituskaan. Vauvakinon pääasiallinen tarkoitus on, että vauva tapaa muita vauvoja ja että hänen vanhempansa pääsee tapaamaan muita vanhempia. Näin melkein kokonaan ja melkein kunnolla Oslon vauvakinoissa esimerkiksi sotaelokuvan Max Manus, ja toki minua vähän mietitytti että tuleeko tuollaisesta ehkä trauma pojalleni, silloin vähän yli vuoden. No, tuskin vain. Elokuva ei poikaani kiinnostanut pätkääkään. Hän nimittäin kiipeili, juoksi, nauroi, söi, leikki, varasteli muiden lasten leluja ja syötäviä, ja sen, mitä ehdin hänen vahtaamiseltaan syrjäkarein nähdä, antoi ymmärtää että se oli genressään audiovisuaalisesti varsin hillittyä epookkia.

Lapset täällä Suomessa näemmä halutaan suojella kuoliaiksi. Mutta kuka ymmärtäisi suojella lapsia vanhemmiltaan, jotka saattavat tylsistyä ilman sosiaalisia kontakteja tai mitään tekemistä? Aloitettakoon suojelu varhaiskasvatustieteilijöiltä, jotka ovat näemmä unohtaneet miksi heille on annettu oikeus olla olemassa: heidän piti kuorruttaa se syy, miksi puolen ihmiskunnasta – naisten – piti päästä töihin.

http://perukangas.blogspot.com/2012/05/virikkeet-rikkovat-lapset-ja.html

25 vuotta ulkomailla asuneena ihailen suomalaisten vauvakinotasoa. Nyt ei siis enaa mattijamerja tai ministeritekstiviestit olekaan paahuolenaihe. Tai ulkomaalaisrasistipummit. – Miten voisi unohtaa suomenkielen?

Näitä luetaan juuri nyt