Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Suomen suurin elokuvatähti: Vesku

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 29.8.2012 16:41

Pitkäpiimäinen tie-elokuva Matkalla pohjoiseen sai ensi-iltaviikonloppunaan ennakkonäytökset mukaanlukien lähes 38 000 katsojaa. Se ei ole ennätys. Varsin isosta luvusta on silti kyse, sillä elokuva on tehty melko pienellä 850 000 euron budjetilla ja mainoskampanja ei ole valtava saati nuoriin vetoava. Mutta pääosassa on ainoa suomalaisnäyttelijä, jota tullaan varta vasten katsomaan.

Tällaisia ensi-iltalukemia saavat yleensä ns. ryntäyselokuvat. Matkalla pohjoiseen on profiililtaan erilainen. Pääosien Samuli Edelmann ja Vesa-Matti Loiri ovat aikuisten suosikkeja. Elokuvahommien ulkopuolella he laulavat virsiä ja muuten vaan synkkiä biisejä.

Tasoitusta parin vuoden takaisiin ja siitä vanhempiin katsojamääriin tuo elokuvateatterien digitoiminen. Tie pohjoiseen sai ensi-iltansa 107 valkokankaalla eli sitä esitettiin kahdessa kolmasosassa Suomen leffateattereista. (Lukua voi pitää kolminkertaisena verrattuna filmikauden kopiomäärään tällaiselle elokuvalle. Silti lukumäärän kasvu koskee ennen kaikkea pieniä saleja ja paikkakuntia: kopiomäärän kasvu kolminkertaiseksi voi tarkoittaa esityspaikkojen istuinluvussa kaksinkertaistumista. Sitäkään ei kopiomäärä kerro, montako kertaa päivässä elokuva esitetään.)

Joka tapauksessa lähes 38 000 suomalaista meni maksavina asiakkaina katsomaan tätä Mika Kaurismäen vähän pitkäveteistä ohjaustyötä heti ensi-iltaan. Miksi?

Yhtään Edelmannin vetovoimaa väheksymättä (Kotirauha, jonka Edelmann kantoi hienosti, sai viime syksynä koko esitysaikanaan yhtä paljon katsojia kuin Tie pohjoiseen yhdessä viikonlopussa) väitän:

Koska siinä on Vesku.

Matkalla pohjoiseen todistaa, että ainakin juuri nyt Loiri on ainoa kotimainen näyttelijä, joka saa kansaa elokuvaan kuin elokuvaan. Vesku-dokkari antoi pari vuotta sitten esimakua. Dokkarin tekoaikaan Loiri oli aika huonossa hapessa, eikä uskonut enää tekevänsä näytelmäelokuvarooleja.

Yhteen henkilöön keskittyvä kotimainen dokumentti ei (narkomaanikuvaus Reindeerspottingia lukuunottamatta) ole ikinä vetänyt väkeä kuin Vesku. Se keräsi elokuvateattereissa 37 000 katsojaa – dokumentille loistava luku – mutta oli dvd:llä tolkuton menestys. Kuulemma sitä myytiin paremmin kuin Avataria.

Ja mikä ettei. Loiri on viihdyttänyt ja koskettanut viidellä vuosikymmenellä. Hän on kypsynyt elämää suuremmaksi. Hän on turvallinen, hurmaavalla tavalla ruma, aitosuomalainen mies – eikä ainoastaan näytellessään Uunoa, vaan julkisuuskuvaltaankin.

Eikä häntä ole nähty elokuvissa liikaa. Useimmat kotimaiset suosikit tekevät 2-3 leffaa vuodessa, jos sivuroolitkin lasketaan. Se on tähteyden kannalta liikaa. Todellista tähteä annostellaan niukemmin.

Tie pohjoiseen käyttää tuttuutta häpeilemättä hyväksi: Loiri näyttelee melkein itseään. Roolihahmo pelaa biljardia ja kärsii diabeteksestä. En halua sekoittaa roolia ja näyttelijää, mutta elokuvan tyypillä on paljon piirteitä, jotka ovat Vesku-dokkarin avautumisista tuttuja.

Tie pohjoiseen voisi olla nimeltään Vesku ja poika. Niin se saattaisi vetää vielä enemmän kiinnostuneita.

Moni ei eroa miettisi.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Tässä toimittaja kunnioittaa uutta suomalaista kirjoittamalla jopa sen nimen väärin. Tahallaanko, vaiko ammattitaidottomuuttaan? Elokuvan nimi on kuitenkin aina ollut TIE POHJOISEEN.