Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Suomen elokuvasäätiö ja tuki ulkomailla tehdyille elokuville

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 23.9.2011 05:01

Iron Sky sai maksimisumman eli 800 000 euroa tukea Elokuvasäätiöltä, vaikka se tehtiin englanniksi ja kuvattiin kokonaan Saksassa ja Australiassa. Aki Kaurismäen uusi Le Havre sai 750 000 euroa. Se on kauttaaltaan ranskankielinen ja kuvattu Ranskassa.

Kumpikin elokuva on virallisesta näkökulmasta suomalainen: tuotantoyhtiö on Suomessa, ohjaaja ja tuottaja ovat suomalaisia, näyttelijät, no joitain sivuosia lukuunottamatta eivät.

Onko tämä oikein? Pitääkö elokuvasäätiön tukea elokuvia, jotka eivät ole joka solultaan suomalaisia?

Onko kysymys edes relevantti?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Sama se on, missä leffaa tehdään, kunhan valvonta pelaisi. Aiemmin jo tapahtunut, ettei valvonnan laiminlyöntien takia Yle ja elokuvasäätiö ole ohjanneet rahoja siihen, mihin oli tarkoitettu. Ketään Ylessä ja säätiössä ei ole asetettu oikeudelliseen vastuuseen suurista taloudellisista menetyksistä, sillä sehän on vain meidän veronmaksajien rahaa, joka joutaa mennä milloin kenenkin taskuihin.

”valvontaa oltava”:

1) Elokuvasäätiö jakaa Veikkauksen rahaa, Ylen varat tulevat televisiomaksusta. Kumpikaan ei siis ole verorahaa.

2) Antaisitko esimerkkejä näistä suurista taloudellisista menetyksistä?

Sen pitäisi olla erittäin helppoa, sillä 3) elokuvasäätiön jakamat tuet ovat sataprosenttisen julkista tietoa.

En ymmärrä miten kuvauspaikka vaikuttaa elokuvan suomalaisuuteen… selventäisitkö?

Nämä ovat ei-suomenkielisiä, ulkomailla kuvattuja (ei kuitenkaan kokonaan ulkomailla tehtyjä) elokuvia.

Kysymys on siis kulttuuripoliittinen. Missä on suomalaisuuden raja? Teknisesti siinä, missä tuotantoyhtiö sijaitsee ja mistä ison rahatukko tulee. Onko muulla väliä?

Niin no lähinnä kai voi kysyä, onko sillä mitään väliä… olellisinta kai olisi että löydetään ja tuetaan hyviä projekteja. Jos vaikka Lars von Trier kuvaa Ruotsissa Amerikkaan sijoittuvan elokuvan Englanniksi kuten vaikka Dancer in the Dark, kyllä Tanskan elokuvasäätiö sitä ilmeisen ylpeänä kutsuu tanskalaiseksi elokuvaksi: http://www.dfi.dk/faktaomfilm/nationalfilmografien/nffilm.aspx?id=30338

Jos minulta kysytään (eikä kysytty), niin suomalainen elokuva on Suomessa kuvattu, suomalaisten tekemä ja suomalaisten maksama, joka kertoo Suomesta ja suomalaisista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sen pitäisi olla sotaelokuva tai kansankomedia.

Tämä on hyvä kysymys, ja tätä lienee debatoitaneen maailman sivu Säätiössä. Tyypillisestihän valtion tuki elokuvalle vaatii jonkunlaista yhteyttä valtioon itseensä – usein onkin kyse eräänlaisesta pisteytysjärjestelmästä: pääosan rooli kotimaasta tuo tietyn määrän pisteitä, samaten ohjaaja, kuvaaja jne.; myös kuvauspaikka merkitsee. Suomi on tällä hetkellä siinä suhteessa elokuvantekijöiden kannalta onnellisessa asemassa, että se antaa mahdollisuuden elokuvantekijöille viedä suomalainen osaaminen maailmalle. Onko se oikein, hyvä kysymys – Iron Sky:n ja La Havren tapauksessa veroeurot eivät ole pudonneet 100% tehokkuudella kotimaahan. Siltikin, suomalaista kulttuuria on viety (kenties tehokkaamminkin?) ulkomaille, ja tuen päätökseen on silti vaikuttanut tietyt suomalaisuusvaatimukset (tuottaja, ohjaaja, kuvaaja, erikoistehosteet jne.), vaikkei niitä ole suoranaisesti pisteytettykään (mikä lienee mahdollista kun on kyse niin pienestä maasta ja rajallisesta määrästä vakavasti otettavia hankkeita).

Elokuvantekijän kannalta Elokuvasäätiön tuen helppous ulkomailla kuvausta varten mahdollistaa kansainvälisempiä projekteja. Se, käytetäänkö sitä siihen on sitten eri asia – viime vuosina muistan ainakin Rare Exportsin (Norja), Iron Sky:n (Saksa/Australia), La Havren (Ranska)- ja tulevan Rat Kingin (Viro) – kuvatun täysin ulkomailla, mutta muut ovat pysyneet (pääosin) suomessa. Eli vielä ei voida puhua merkittävästä muuttoliikkeestä ulkomaille kuvaamaan hinkuvista tuotannoista. Siltikin, nämä elokuvat ovat niittäneet (kenties) eniten mainetta maailmalla (okei, Rat King ei vielä mutta jessus siitä tulee kova leffa että en yhtään epäile etteikö) juurikin suomalaisina elokuvina. Eli näkisin tuen löytäneen perille ja tuottaneen tuloksen, sillä ilman tätä todennäköisesti osa mainituista elokuvista olisi jäänyt kokonaan tekemättä (ainakin Iron Sky:n kohdalla näin olisi varmasti käynyt, sillä näin rahoitusta on pystytty hakemaan tiukempien vaatimusten maista puhtaalta pöydältä edeten).

Ehkä kiinnostavampi keskustelu näin elokuvantekijöiden ja suomeen päätyvien/jäävien veroeurojen – niin ulkomaisten kuin kotimaistenkin – on veroetu, joka suomesta puuttuu. Veroetu on järjestelmä, jossa tietyt vaatimukset täytettyään elokuvatuotanto saa jokaista kuluttamaansa euroa kohtaan tietyn % takaisin – esimerkiksi 25% veroetu tarkoittaa että jokaista satasta kohti tuotanto säästää kaksikymmentä viisi euroa. Tällainen kannustinjärjestelmä olisi omiaan tuomaan Suomeen lisää elokuvatuotantoja myös ulkomailta, joka taas tarkottaisi lisää töitä suomalaisille elokuva-alan ammattilaisille. Se myös houkuttelisi tuotantoja etsimään kuvausmahdollisuuksia Suomesta, sillä monesti yhteistuotantoja pohdittaessa katseet kääntyvät miljöistä ja näyttelijöistä ensisijaisesti exceleihin, ja jos siellä komeilee jonkun maan kohdalla ronski veroetu, aletaan miljöitä ja näyttelijöitä helposti katselemaan sillä silmällä sieltä.

Eli sanotaan että kysymys on relevantti, ja pikaisest vastatakseni omalta kannaltani toivoisin, että kotimaisen elokuvan kansainvälistymisen puolesta toivoisin, että Säätiön tuki jatkossakin tukisin Suomesta päätalenttinsa (ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja) kasaava tuotanto olisi samalla viivalla niiden tuotantojen kanssa, joissa puhutaan suomea / näyttelijät ovat suomalaisia tai ne kuvataan suomassa. Houkutellaksemme lisää tuotantoja ulkomailta, ja tuotantoja jäämään suomeen toivoisin, että pitkään keskusteltu veroetu tulisi voimaan ja toisi suomelle kilpailukykyä eurooppalaisena elokuvamaana entisestään.

Ja ennen kun joku alkaa hirttämään niin sanottakoon että sendiä tuli paukutettua liian nopeasti; päätalentti on väärä sana, tarkoitan tuotannon alkuunpanevia voimia, joita voivat olla usein juuri ohjaaja ja tuottaja, kenties käsikirjoittaja, kuvaaja jne.

Talentilla tarkoitetaan näyttelijöitä. Ja miksei niilläkin ole ja olisi merkitystä.

Tuen pitäisi osua ”uusiin yrittäjiin” kuten Iron Sky’n tapauksessa on käynyt.

Kaurismäki on tehnyt käsittääkseni laaduttomia elokuvia jo aivan liikaa, ja jos näistä saaduilla rahoilla ei voida uutta tuotantoa filmata, niin miksi tätä rahaa pitää syytää kankkulan kaivoon?
Mitään takaisinmaksupykälää näille ei taida olla, edes prosentuaalista.

”Missä on suomalaisuuden raja? Teknisesti siinä, missä tuotantoyhtiö sijaitsee ja mistä ison rahatukko tulee.”
Elokuvasäätiön nettisivulta löytyvien budjettitietojen mukaan säätiön tuki Le Havrelle on n. 20%, ja Iron Skylle n.12%.

Näitä luetaan juuri nyt