Suomen elitistisin vai demokraattisin elokuvafestivaali
Jos yleisöön livahtaneita mölyapinoita ei lasketa, mikään ei pilaa elokuvakokemusta yhtä epäreilulla tavalla kuin ennakko-odotukset. Elokuvan ei tarvitse olla huono aiheuttaakseen pettymyksen, jos on kuvitellut, että se on jotenkin erilainen kuin se tosiasiassa on.
Paras tapa katsoa elokuva on tietämättä siitä mitään etukäteen. Tästä näkökulmasta vielä oivallisempaa olisi, jos ei tietäisi etukäteen edes sitä, minkä elokuvan katsoo.
Finnkino aloitti teattereissaan Mysteerielokuva -näytökset viime kuun lopulla. Ideana on, että lippu ostetaan näytökseen tietämättä, mikä leffa kankaalle turahtaa. Touhu ei aivan vakuuta kahdesta syystä. Lupailtiin jotain erikoista, jonka pääsee näkemään etukäteen – ja sitten tarjolla oli yllätyksettömästi Tomorrowland, joka tuli seuraavana päivänä ensi-iltaan.
Toinen syy on se, että Mysteerielokuvan väitettiin olevan ihan uusi konsepti. Helsingissä on kuitenkin jo kymmenen vuoden ajan ollut pieni festivaali, jolla esitetään vain ja ainoastaan mysteerielokuvia.
Sen nimi on EKEK: Sika säkissä -festivaali, ja tämän vuoden tapahtuma on nyt lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Kino Engelissä. EKEK on lyhenne Elokuvakulttuurin edistämiskomiteasta. Salaperäinen tyyli hallitsee myös tapahtuman Facebook-sivuja.
Festivaali voi kuulostaa vitsihäppeningiltä, mutta ohjelmisto puhuu puolestaan.
EKEK-tapahtumissa ovat aiemmin saaneet Suomen julkisen ensiesityksensä muun muassa Lars von Trierin Antichrist, Gaspar Noén Enter the Void, Pekka Lehdon Palsa, Nicolas Refnin Only God Forgives ja tanskalainen Klovni – kyllä nolottaa. Niinsanottuina klassikkoina on nähty esimerkiksi Herk Harveyn Carnival of Souls, Michael Winnerin Väkivallan vihollinen III, Arto Lehkamon Young Love ja Timo Koivusalon Sibelius. Ohjelmistossa on aina joitain todella obskyyreja vanhoja elokuvia, jotka yleensä esitetään parempia päiviä nähneinä filmikopioina. Puhutaan sellaisista elokuvista kuin J-P Mockyn Solo.
Voisin luonnehtia tarjontaa siis ensiluokkaisen mieltäkiihottavaksi, mutta siihen olen jäävi, sillä toimin itsekin EKEKin ohjelmistoraadissa vuosina 2006-2012.
Ehkä suurin kysymys kuuluu, millainen viitekehys on festivaalilla, jonne mennessään ostaa lipun elokuvakimaraan, jonka nimikemäärää ei tiedä, eikä yhdenkään nimeä, ja joka järjestetään klo 23 alkaen läpi yön, aamupäivään asti. Tänä vuonna yleisölle on tehty myönnytys: elokuvien tarkka määrä, kuusi kappaletta, on nähtävästi kerrottu.
Onko tämä äärimmäisen elitistinen tapahtuma, koska osallistujan pitää olla todella omistautunut maksaakseen 30 euroa elokuvakimarasta, joka on sika säkissä?
Vai onko se äärimmäisen demokraattinen, koska kerrankin elokuva on absoluuttisesti pääosassa: lippuja ei myydä leffojen kriitikkomaineilla, tekijöiden tähtistatuksella tai edes genrellä?