Suomen Drive, eli eteeristä gangsterikostoa Nicolas Refnin jalanjäljillä

Perjantaina tulee ensi-iltaan suomalaiselokuva, joka näyttää ja kuulostaa Driveltä ja Only God Forgivesilta. Vai mitä mieltä:

Budjetti ja resurssit ovat tosin ”aika” pieniä. Mielenkiintoni herätti jo ennen trailerin katsomista se, että tätä indie-elokuvaa, Lunastusta, kutsutaan lehdistötiedoissa ”artsploitaatio”-elokuvaksi.

Artsploitation ei ole vakiintunut käsite englannin kielessä, vielä vähemmän sitä on käytetty suomennoksena. Englannissakin käsitettä on käytetty käsittääkseni vain ironisessa tai halventavassa mielessä. Se on yhdistelmä sanoista art eli taide ja exploitation. Jälkimmäinen tarkoittaa elokuvajargonissa jonkin aiheen tai kohderyhmän hyödyntämistä kaupallisesti. Se on myös eräänlainen oma genrensä. Muissa yhteyksissä exploitation tarkoittaa kontekstista ja sävystä riippuen hyväksikäyttöä tai jonkin asian kaupallista hyödyntämistä.

Artsploitation voi tarkoittaa kahta asiaa: joko tekotaiteellisuutta tai sellaista taide-elokuvaa, jota häpeilemättä kaupataan provokatiivisilla aineksilla. Joku, joka ei pidä Lars von Trierin elokuvista ja haluaa alentaa ne vedätykeksi ja roskaksi, voisi kutsua niitä artsploitaatioksi. On siis yllättävää, että vakavan rikoselokuvan tekijät haluavat tätä sanaa luomuksestaan käyttää.