Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Suomalaisista elokuvablogeista

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 26.4.2010 09:05

Onko Suomessa hyviä elokuva-aiheisia blogeja? Tiedän vain pari.

Ryhtyessäni kirjoittamaan Kuvien takaa -blogia pari vuotta sitten yritin löytää netistä jotain kotimaista vertauskohdetta.

Huomasin, että Olli Sulopuiston blogi oli ainoa, jossa elokuva käsiteltiin oivaltavasti ja ilmiöiden taakse katsoen, ei vain omia viimeisimpiä leffakokemuksia listaten. Toisin sanoen ainoa, josta löysin luettavaakin.

Nyt Sulopuistolla on elokuva-aiheella erillinen Kuva-blogi, jossa on hyvin kiinnostavia linkkejä, mutta ei juuri muuta – vähän uuvuttavaa selattavaa laiskalle meikäläiselle.

Olen iloinen, että Pekko Pesosen Courier New-blogi on saanut lisäaikaa Ylen sivuilla. Se on nimittäin erinomainen.

Pesonen tunnetaan käsikirjoittajana (Dome Karukosken ohjaama Tyttö sinä olet tähti ja tuleva Napapiirin sankarit sekä sarja Veljet, Aleksi Salmenperän elokuva Lapsia ja aikuisia, minisarja Sitoutumisen alkeet) ja aiheet liippaavat luonnollisesti lähinnä elokuvatekoa.

Viimeisimmissä blogimerkinnöissään Pesonen – okei, Pekko, kyllähän me tunnetaan – on käsitellyt kohtaamisia Salmenperän ja Festen -ohjaaja Thomas Vinterbergin kanssa.

Kiinnostavaa ja puoleensavetävää tekstiä; Pesonen on paitsi elokuvantekijänä, myös elokuvista kirjoittavana Suomen kärkeä.

Onko muita hyviä blogeja?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Kaikella kunnioituksella, mutta tällainen kysymys on herännyt: Kun elokuva on Suomessa ja maailmalla esittävistä taiteista (ok, nauhalle tallennettu, mutta silti esittävää taidetta) hallitsevin ja edistynein, niin miksi Suomessa käytävä elokuvakeskustelu on näin vähäistä? Eikö elokuvaa katsota Suomessa vuoden aikana moninkertaisesti enemmän kuin jääkiekkoa? Eikö elokuvan tarjoamat kokemukset ja ajatukset ole suuremmat kuin kiekon lyömisen maalipuiden väliin? Miksi sitten vaikka urheilulehdessä Petteri Sihvosen kirjoitukset herättävät laajaa keskustelua (50 vastausta on vähän)? Entä miksi vaikka Uuden Suomen harrastajablogaajat herättävät parhaimmillaan laajaa keskustelua, jossa hyvin usein keskustelijat ovat ansioituneimpia kuin alustajat?

Miksi Suomen johtavan elokuvablogin kommenttimäärässä jopa kymmenen immeistä on keskivertoa enemmän? Mikä mättää? Eikö olisi aiheellista myöntää, että on kyse genrerunkkauksesta.

Ei kun kyllä se johtuu siitä, että Suomessa elokuva ei ole koko kansalle mikään kova juttu vaan harmiton ja aivoton ajanviete. Tuo jääkiekko ja penkkiurheilu yleensä todellakin on suomenniemen asukkaille se Suuri Tarina ja identiteetin rakennusaine. MM-kulta ja Lordi ovat saaneet kansan juhlimaan kadulle, mutta Kaurismäen Cannes-voitto ei ollut edes perseen raapimisen arvoinen saavutus.

Pelle: ” MM-kulta ja Lordi ovat saaneet kansan juhlimaan kadulle, mutta Kaurismäen Cannes-voitto ei ollut edes perseen raapimisen arvoinen saavutus.”

Miksiköhän on näin? Tästä yritän juuri repiä keskustelua. Mutta eihän kuiviksessa keskustella, seurataan ”virallista eliitin totuutta”???Miksi joku ”tyhmän” lätkän maaliin lämiminen on isompi juttu kuin ”syvällinen” elokuva? Hei, mutta miksi Siben Finlandia oli aikoinaan niin kova juttu, paljon kovempi kuin Lordin viisuvoitto?

Treenit aamulla, meiti hyytyy. Töitä pitää tehdä kuin orja, vaikka apurahat pyörii.

Keskustellaan vaan.

”Miksi joku ”tyhmän” lätkän maaliin lämiminen on isompi juttu kuin ”syvällinen” elokuva?”

Siksi koska Suomessa urheilu = sota ja jääkiekko = talvisota. Lätkässä Suomi taistelee ulkomaalaisia hyökkääjiä vastaan. Lätkässä hyökätään, puolustetaan, kärsitään tappioita, otetaan voittoja, torjuntavoittoja ja ollaan lopulta ”hyviä kakkosia”, kuten silloin kerran.
Vuosien 1939-45 sodat ovat niitä Suomen itsenäisyyden ajan kaikkein tärkeimpiä narratiivisia tapahtumia, joista kollektiivinen kulttuurinen tarinamme syntyy. Tämä stoori on sisäistetty jääkiekkoon selvästi syvällisemmin kuin muihin urheilulajeihin. Siksi Ehrnrooth roudattiin lätkäjoukkueiden pukuhuoneisiin, siksi nykyään matsien alussa lauletaan Maammelaulua, siksi Juti hehkuttaa sotaveteraaneja joka käänteessä, jne. Urheilu ja jääkiekko ovat se juttu. Formulat symbolisoi suomalaisten pyrkyreiden modernia kansainvälistä menestystä ja hiihtokilpailuissa suksitaan ikuisesti Kekkosen laduilla.

No tämä ei enää liity suomalaisiin elokuvablogeihin.

Bloggaaja tekee tässä hyvän kysymyksen. Minäkään en ole juuri löytänyt laadukkaita suomalaisia elokuvablogeja. Sen täytyy johtua hyvän elokuvajournalismin vähyydestä ylipäätään: verrattuna kirjallisuus- ja teatterikriitikkeihin, päivälehdistä löytyy hyvin vähän mietittyä ja ennen kaikkea hyvin kirjoitettua elokuvakriitikkiä. Suomalaisia elokuvakirjoja ilmestyy harvoin eikä elokuvien ympärille ole kehittynyt myöskään kunnollista keskustelukulttuuria, yleensä väitellään vain mielipiteistä eikä käsitellä sisältöjä. Siten ei ole olemassa pohjaa, jolle rakentaa omaperäistä pohdintaa taidemuodosta. Sillä elokuvasta kirjoittaminen hyvin on vaikeaa, koska elokuva ilmaisumuotona haastaa kokijansa niin monella tasolla, että olennaiseen keskittyminen vaatii työtä. Siksi kai useimmat tyytyvät kuluttamaan elokuvia vain huvituksena.

Hyvinä pitämistäni leffablogeista Antti Alasen on arvostettava ja Mikael Fräntin luotettava. Mieleeni ei kuitenkaan nouse yhtäkään säännöllisesti innostavaa blogia. Monroen FilmiLiekki – johon itse kirjoitan yhtenä viidestä – tähtää toki mahdollisimman korkeisiin kriitereihin, mutta (edellämainittujen syiden kahlehtimina) joutuu yleensä tyytymään hyvään yritykseen – mistä meitä ei voi rangaista. Onnetonta sinänsä, että Kalle Kinnunen muodosti käsityksensä blogistamme juuri sitä elokuvaa käsittelevän tekstin pohjalta, jonka kohdalla näkökulmamme ovat kauimpana toisistaan, ja onnettomampaa vielä, se innoitti hänet naljaisuun, joka on niin väsynyt ja vanha vitsi, ettei se tee oikeutta kummallekaan osapuolelle. Samapa tuo, me kirjoitamme kaikkien bloggajien lailla aina itsellemme, muut ovat vapaaehtoisia vieraita eivätkä sellaisina koskaan ylenkatseen kohteita.

Voin vain yhtyä mielipiteisiin suomalaisen elokuvakeskustelun kurjasta tasosta. Minua on kuitenkin ihmetyttänyt, miksi tekijät eivät juurikaan osallistu tähän keskusteluun. Onko kyse vain oman selustan suojelemisesta, siitä ettei haluta suututtaa mitään omalle uralle mahdollisesti tärkeää tahoa? Markus Selin murahtelee välillä jotain ja Aki Kaurismäki soittaa vanhaa levyään, mutta muuten tekijöiden osanotto on aika hiljaista ja innotonta.

Hyvä aihe jälleen kerran Kalle Kinnuselta. Itse seuraan Kinnusen blogin lisäksi Alasen blogia ja erinomaista http://www.mykkaelokuvat.com’ia. Ulkomaisista suosikkejani ovat davekehr.com ja jonathanrosenbaum.com – pidän siis erityisesti sivustoista, joissa tärkeintä on elokuva, elokuva ja elokuva.

Itse on ole opetellut bloggaamaan, joten oma sivustoni on ”retro” kotisivu, jonne on kertynyt kaikenlaista, http://www.kotisivuni.net/busterkino

Kaikki kunnia Uuden Suomen tekijöille, mutta kyllä ylläpitämänsä kansalaisten blogipalvelu on täynnä skeidaa. Jos siellä joukossa ideanjyvänen onkin, se kyllä hukkuu tehokkaasti (kuten vaikkapa tuossa linkissä, jonka erehdyksessä avasin) epäselvään ilmaisuun ja perusteettomiin kyseenalaistuksiin. JAKSAISITKO LUKEA JOS, KIRJOITTIASIN NÄIN?????????

”Onko Suomessa hyviä elokuva-aiheisia blogeja?”

Eipä taida paljon olla. Eikä se taida kauhean iso ongelma olla.

Tuota noin. Jos meillä ei olisi ylipäätään hyvää elokuvakirjoittamista, niin olisi se ongelma. Joten, jos kerran verkko on päivän sana, niin kyllä siellä on syytä olla hyvää elokuvakirjoittamista myöskin. Joten en ihan ymmärrä ”Ei nimimerkkiä” -nimimerkin pointtia.

Lisähuomautuksena vielä, että Antti Alasen blogi hs.fi’ssä on hänen engl. kielisen bloginsa lisäksi tärkeä. Kuinka moni kirjoittaa esimerkiksi vanhojen tai uudempien klassikoiden ensijulkaisusta dvd:llä? Se ei tunnu juuri nuorempia kirjoittajia kiinnostavan, nämä antonionit, langit, bressonit, blombergit… Onneksi on Alanen!

Samaa mieltä trooperin kanssa. Tuo USn blongintapainen on aika kauhea tunkio. Nimen annaleena lukiessani elin toivossa, että olisi edes joku humoristinen Härkösen blogi. Kalle Kinnunen kai kaipasi fiksuja blogeja? Itse luen Suomesta Kallen blogin lisäksi yllämainittua Sediksen blogia.

Olisiko yksi syy elokuvablogien puutteeseen se, että niiden kirjoittamisesta ei tienaa leipäänsä? Onhan sillä eroa, jos elokuva-alan ihminen, saatika sitten kriitikko/toimittaja kirjoittaa palkkion eteen johonkin lehteen vaiko vääntää yökaudet ilmaisblogia huvikseen?

Aloitin muuten itse kerran suomenkielisen elokuva/mediakulttuuriblogin, mutta lopetin sen ylläpidon tajuttuani, että ei ole mitään mieltä kirjoittaa leffoista, joita kukaan Suomessa ei ole nähnyt eikä tule tod.näk. koskaan näkemäänkään. Avatarista taas minulla ei ole sen kummempaa sanottavaa, mitä Kinnunen & Co. ei olisi jo fiksummin sanonut.

kimmo laakson blogissa on hienoja täsmälaukauksia kuten sepustukset pulpkirjailija ”jimmy thompsonista” ja tämä: ”Itseasiassa Vuorensolan projekti vaikuttaa melko harkitun tyylitietoiselta: pääosassa nähdään saksalainen Udo Kier joka on esiintynyt monissa kulttielokuvissa ja Kornin musavideossa Make Me Bad. Hän on mm. näytellyt Pamela Andersonin rinnalla elokuvassa Barb Wire! Ja kaikista veikeintä on että Lars Von Trier on myös valinnut Kierin uuteen leffaansa Melancholia, Kirsten Dunstin ja Kiefer Sutherlandin ohella”

Hieno blogi tämä elokuvainnollisesti. Hauskoja arvosteluja ja artikkeleita. Suosittelen!

Näitä luetaan juuri nyt