Suomalaiset eivät käy elokuvissa

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Aina kun joku valittaa, ettei Suomessa saada valkokankaalle sitä tai tätä kiinnostavaa leffaa, joudun toteamaan kylmän tosiasian. Me suomalaiset emme ole elokuvakansaa. Jos kävisimme leffassa useammin, kannattaisi tänne tuoda levitykseen enemmän myös niitä pienempiä elokuvia.

The Guardianissa julkaistiin juttu Etelä-Korean elokuvatuotanto- ja menestysihmeen syistä. Jutun pointti oli muualla, mutta mukana oli lista maista, joissa elokuvissa käydään eniten suhteessa asukaslukuun.

Tartutaan siihen, kymmenen kärki tässä:

1. Islanti (5,4 leffalippua vuodessa per asukas)
2. Singapore (4,5)
3. Australia (4,1)
4. Yhdysvallat (4,0)
5. Irlanti (3,7)
6. Uusi-Seelanti (3,5)
7. Ranska (3,4)
8. Hongkong (3,2)
9. Kanada (3,1)
10. Etelä-Korea (3,0)

Iso-Britanniassa käyntejä kertyi 2,7 vuodessa.

No, mikä on Suomen luku?

Se on Länsi-Euroopan huonoimpia: käymme elokuvissa keskimäärin 1,4 kertaa vuodessa. EU:n keskiarvokin on yli kaksi käyntiä per vuosi. (Olemme sentään vähän petranneet, viisi vuotta sitten Suomen luku oli 1,16 kertaa vuodessa.)

Itke siinä sitten, miksi niin monet elokuvat menevät suoraan dvd-levitykseen. Sellaisia ovat uusista esimerkiksi Cary Fukunagan tehokas tulkinta Jane Eyrestä – pääosissa Carey Mulligan ja Michael Fassbender – ja Ruben Fleischerin jopa coenmainen 30 Minutes or Less, jossa Jesse Eisenberg ja Danny McBride ovat hyvässä vedossa. Paul Giamatti tekee yhden uransa parhaista rooleista Barney’s Versionissa, jota sitäkään ei meillä kankaalla nähdä. Voi myös ihmetellä, miksi maailmalla hyvin menestynyt ja tiettävästi kelpo kauhujännäri Insidious putkahti meillä vain dvd- ja bluray-julkaisuna (nimellä Riivattu).

Suoraan dvd:lle menevät myös Olkikoirien remake, jonka ohjaaja Rod Lurie on tehnyt mielenkiintoisia elokuvia, sekä kulttitaiteilija Banksyn hillitön esikoisohjaus Exit Through the Gift Shop, jonka parasta ennen -päivä alkaa joka tapauksessa olla käsillä.

Vähemmän harmillisesti teatterilevityksen ohittavat ovat esimerkiksi Anonymous, Roland Emmerichin draama Shakespearen salaisuudesta, Michael Mannin tyttären Amiin yritteliäs rikostarina Texas Killing Fields sekä Country Strong, jonka pääosassa on Gwyneth Paltrow.

Kehittymättömän elokuvissakäyntikulttuurin seurauksista lisää ikäviä uutisia pian.

Vapaa toimittaja Kalle Kinnunen kertoo elokuva-alan kuulumisia ja purkaa tuntojaan näkemästään myös Twitterissä: @kallekinnunen