Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Suomalainen elokuvakenttä muuttuu: Kohta 18 yllätti voittamalla Jussi-palkinnot

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 5.2.2013 11:04

Maarit Lallin ohjaama Kohta 18 nappasi tärkeimmät Jussi-palkinnot suomalaisen elokuva-alan suuressa juhlassa sunnuntaina. Pienimuotoisen elokuvan vetovoimaa on yritetty selittää protestiksi. Ehkä Kohta 18 sai palkintonsa kuitenkin ihan ansioistaan.

Lalli teki elokuvan käytännössä omakustanteena. Digiajalla kuvaaminen on halvempaa kuin koskaan aiemmin. Draaman kuvaustyöryhmän ei tarvitse olla suuri, jos esimerkiksi hankalia valaistusolosuhteita vältetään.

On kuvaavaa, että Kohta 18 ei vedonnut televisiokanaviin ennen kuin saatuaan teatterikierroksella yllättävän paljon katsojia, lopulta lähes 40 000. Suomessa pitkän elokuvan rahoituksen perustana ovat lähes poikkeuksetta televisiokanavan ennakko-osto ja Elokuvasäätiön tuki, jonka edellytyksenä tuo tv-kiinnostus yleensä on.

Kohta 18 on erilainen nuorisoelokuva. Se ei ole ylhäältä tehty, eikä siinä ole tuttua yksinkertaista kasvutarinaa. Sen episodeissa käsitellään aivan jokapäiväisiä tilanteita ja tuntemuksia, hurjimmillaankin sellaista, minkälaista kaikki tietävät jonkun tuttunsa kokeneen myöhäisessä teini-iässä. Lalli kirjoitti elokuvan yhdessä tuolloin 18-vuotiaan poikansa Henri Mäki-Tanilan kanssa. Näyttelijöistä useimmat ovat Lallin hyvin ohjaamia amatöörejä.

Vuosaari ja Puhdistus olivat saaneet kahdeksan ehdokkuutta kumpikin. Jusseissa aiemmin hyvin pärjänneen Aku Louhimiehen Vuosaarelle ei herunut yhtään Jussia, menestysromaania jäntevästi tulkitsevalle Puhdistukselle kertyi viisi. Ennakkosuosikkien tekijät varmasti ihmettelivät, kun Kohta 18 nappasi parhaan käsikirjoituksen, ohjauksen ja elokuvan Jussit.

Puhdistus ja Vuosaari ovat molemmat hyvin synkkiä elokuvia. Kummassakin on roppakaupalla raadollisuutta ja Puhdistuksessa runsaasti graafista väkivaltaa. Ankaruus on toki tarinoiden vuoksi aivan perusteltua. Silti niiden voi sanoa edustavan sellaista rankistelun rajalla tasapainoilevaa ja suomalaisessa elokuvassa tasaisesti toistuvaa käsitystä, että elämä on taistelua ja vakavuus on yhtä kuin rujo machofatalismi.

Asetelma on siis selvä. Kolkko vastaan elämäniloinen, murhenäytelmät vastaan lempeä arkisuus. Vanha koulukunta vastaan nuorempi koulukunta.

Pidin itse sekä Puhdistusta ja Vuosaarta parempina kokonaisuuksina kuin Lallin elokuvaa, jossa on pitkäpiimäiset hetkensä ja tyhjäkäyntiä. Kohta 18:n voitto oli silti mainio muistutus elokuvan monipuolisuudesta sekä pirteä merkki siitä, että palkinnonsaajista äänestävä Filmiauran jäsenkunta on avarakatseista ja kriittistä. Tutut nimet ja ennakkosuosikit eivät ole tosiaan sama asia kuin voittajat.

Toinen tuhti yllätys Jussi-juhlassa oli se, että Tie pohjoiseen -elokuvasta parhaan miespääosan Jussi-ehdokkuudet saaneet Samuli Edelmann ja Vesa-Matti Loiri eivät kumpikaan saaneet patsasta, vaan sen meni Eero Ritalalle elokuvasta Kulman pojat.

Siinä voisi spekuloida, että musta lammas meni ohi, koska Tie pohjoiseen -äänet jakautuivat tasan kahden suosikkinäyttelijän kesken.

Mutta Kulman pojat ja Ritala todellakin ansaitsivat palkinnon. Jos onnistuminen tarkoittaa sitä, että asetetut tavoitteet toteutuvat, Kulman pojat oli allekirjoittaneen käsityksen mukaan vuoden 2012 onnistunein suomalainen elokuva. Siinä ei pönötetä. Se on hyvin hauska, rento ja eloisa komedia.

Sellaisia Suomessa tehdään harvoin.

Kirjoittaja kuuluu Jussit jakavat Filmiaura ry:n hallitukseen. Hän kirjoittaa yksityishenkilönä.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt