Suomalainen elokuva tarvitsee Korsoja

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Perjantaina ensi-iltaan tuleva Korso on varmasti mielessä, kun vuoden 2014 parhaita kotimaisia listataan.

Korso on väkevä elokuva, joka ei selittele vaan kertoo. Se ei ole leimallisesti nuorisoelokuva, vaikka kertoo nuorista. Miksi? Koska se ei alennu kohderyhmälle.

Se on draama, mutta myös siloittelemattomien urbaanien kasvutarinoiden genreä.

Elokuva on särmikkäämpi kuin sinänsä hyvin näppärä traileri antaa ymmärtää – ja koris on muuten ihan sivujuonne.

Kirjoitin Akseli Tuomivaaran ohjaamasta Korsosta jo kolumnin, jossa kuvailen sitä tarkemmin. Lisätään kehut Jenni Toivoniemen ja Kirsikka Saaren käsikirjoitukselle.

Mutta kärjistäen sanottuna Korso olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten.

Tämä ei ole moite elokuvaa kohtaan. En tarkoita, että se olisi jotenkin ajasta jäljessä – päinvastoin.

Tarkoitan, että suomalainen elokuva olisi kaivannut tämän(kin) genren irtiottoa jo aiemmin. Laajemmasta elokuvakulttuurin näkökulmasta Korso on hieman kuin fantasiaseikkailu Rare Exports, tai aiemmin romanttinen komedia Tyttö sinä olet tähti: yllättävä osoitus siitä, että näin voi tehdä, tarvitaan vain lahjakkuutta ja itseluottamusta. Lajityypin voi ottaa omaksi myös suomen kielellä.

Tavallaan se olisi ollut mahdollista. Aleksi Salmenperän oli alun perin tarkoitus ohjata Korso Pahan perheen jälkeen. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio on laadittu jo 8 vuotta sitten. Tietenkin Salmenperän Korso olisi ollut eri elokuva, enkä voi tietää, kehuisinko sitä – tuskin ainakaan aivan samoista syistä. Esikoisohjaaja Tuomivaaran kerronnassa on raikkaan sirpaleista ja brutaalia otetta, sekä hieman ensikertalaisen hapuilua.

Korso saa varmasti kutsuja myös kansainvälisille elokuvafestivaaleille.

Sehän on usein kiistattomin elokuvataiteellisen onnistumisen mitta: Suomen rajojen ulkopuolella suomalainen elokuva on juuri niin hyvä kuin se on, siinä eivät auta pisteet aikomuksista. Olemme vuosia muita Pohjoismaita jäljessä elokuvan tekemisen rohkeudessa ja monimuotoisuudessa, mutta hei, ollaan sentään hyvässä liikkeessä.