Storm on vaisu elokuva serbien sotarikoksista

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Berliinin festivaaleilla suositaan poliittisia ja yhteiskunnallisia aiheita käsitteleviä elokuvia, jopa enemmän kuin Cannesissa. Lauantain puheenaihe oli saksalais-tanskalainen Storm, joka kertoo sotarikollisen oikeudenkäynnistä Haagissa.

Etnisiä puhdistuksia johtanut serbi on saatu kiinni, mutta ratkaisevat todisteet puuttuvat. YK:n syyttäjä (Kerry Fox) ei anna periksi, vaan henkensä uhalla etsii jälkiä vuoden 1992 rikosten tapahtumapaikoilta. Oivalliselta vaikuttanut todistaja pettää odotukset, mutta johdattaa sankarisyyttäjän siskonsa (Anamaria Marinca) luo. Hän puolestaan kertoo uhrin tarkkuudella hirvittävistä asioista, joista oikeudenkäynnissä ei välttämättä ole teknisten seikkojen vuoksi kuitenkaan apua.

Balkanin 1990-luvusta on Berlinalessa toinenkin elokuva, supermallista ohjaajaksi edenneen Rie Rasmussenin tolkuton näennäistaiteellinen seksi- ja väkivaltasekoilu Human Zoo. Stormissa asiaa käsitellään älykkäästi. Helppoja ratkaisuja ei ole.

Alkupuolella Kerry Fox tuntui oivalta ehdokkaalta saamaan festivaalin parhaan naisnäyttelijän palkinnon, mutta puolenvälin jälkeen Storm muuttuu avaintodistajaa esittävän Marincan elokuvaksi. 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää -elokuvan nuoresta romanialaistähdestä on tulossa yksi Euroopan kiinnostavimmista näyttelijöistä. Hänellä on iso rooli myös Julie Delpyn ohjaamassa The Countessissa, joka esitetään festivaaleilla maanantaina.

Monikansallisuus
ongelmana

Stormin ongelmana on etenkin sen monikansallisuus: kuten niin monet useassa maassa tapahtuvat euroyhteistuotannot, elokuva ei ihan pysy kasassa. Pyrkimys kansainvälisyyteen johtaa merkillisen usein tiettyyn lässyyteen – Stormin ohella esimerkiksi käy finanssimaailman kritiikillään hyvää tarkoittava, mutta draamallisesti kovin päämäärätön The International. Tällä kertaa englanninkielinen dialogikin kuulostaa vähän oudolta, kun se on kai käännetty suoraan saksasta.

Stormin näytöksen jälkeen keskustelin elokuvasta lyhyesti monista haastattelupöydistä tutuksi tulleen kroatialaistoimittajan kanssa. Hän piti elokuvaa keskinkertaisena. Hyvää oli se, että oikeudenkäyntien poliittisuus tuotiin vahvasti esiin: Haagissa kyse ei ole aina oikeuden jakamisesta, vaan vallan tasapainon säilyttämisestä.

Elokuvan syyttäjäsankarin eteen nousee suljettujen ovien takana käytyjen keskustelujen seurauksena monta byrokraattista seinää, vaikka syytetyn syyllisyys on aivan ilmiselvää. Tietyn maan EU-jäsenyyden edistäminen voi olla eurooppalaispoliitikoille isompi asia kuin yhden roiston tuomitseminen.

Kroatialainen nauroi kuitenkin sille, että Storm unohti kokonaan kroatialaiset – elokuvan mukaan konflikti oli serbien ja muslimien välinen. Ja hänestä uskottavuutta söi pahasti myös erään henkilön voimakas tunteellinen purkaus oikeussalissa, kun sekin huudettiin englanniksi, vaikka kaiken järjen mukaan tuo roolihahmo olisi käyttänyt äidinkieltään.

Niinkin pienet asiat voivat yhteen kasautuessaan tehdä elokuvasta huteran.

Storm on näkökulmaltaan erittäin kiinnostava elokuva tärkeästä ja hankalasta aiheesta. Mutta ei tarpeeksi hyvä päästäkseen Suomessa elokuvateatterilevitykseen.

Kaikki Kuvien takaa -blogin merkinnät löydät täältä