Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Steven Spielbergin Tintti-elokuva on uuden animaation mestariteos ja täysverinen seikkailuelokuva

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 14.10.2011 12:05

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus ylitti odotukseni reippaasti. Se ei ole ainoastaan parhaiten 3D:tä hyödyntävä elokuva, jonka olen nähnyt. Tintti on hengästyttävä parhaalla mahdollisella tavalla – erinomainen seikkailuelokuva, eikä vain animaatiogenren puitteissa.

Hergén albumin (1943) lukemisesta on kulunut ainakin parikymmentä vuotta, joten en kommentoi tarinan uskollisuutta. Sen tiedän, että mukana on myös aineksia Kultasaksisesta ravusta ja Punaisen Rakeemin aarteesta.

Onko maailma Hergén? Kyllä, mutta myös ohjaaja Steven Spielbergin (ja Peter Jacksonin, joka teki tähän 2nd unit-jaksoja ja ohjaa toisen Tintti-elokuvan, joka on vahvasti suunnitteilla). Kuvat ja hahmot ovat sarjakuvista tismalleen tuttuja, mutta elävät spielbergiläisellä sykkeellä, kuin 12-vuotiaan mielikuvituksessa.

Täydelliseen Hergé -vaikutelmaan pyrkiminen olisi tuottanut aivan erilaisen, tähän verrattuna minimalistisen elokuvan.

Samaan hengenvetoon on todettava iso helpotus: Spielberg ja kumppanit eivät ole sortuneet itsesensuuriin. Hergén sarjakuvissa on paljon asioita, joita amerikkalaisessa koko perheen animaatiossa ei olisi arvannut näkevänsä. Mutta aseet, kuolemat ja jopa Kapteeni Haddockin koominen alkoholismi (jonka ympärille on keksitty monta mojovaa visuaalista gagia) ovat säilyneet elokuvaan.

(Sain tästä vihiä jo kesällä, kun näin Sony-studion junketissa kymmenen minuutin pätkän elokuvasta. Sen jälkeen haastattelin Spielbergin useimpien elokuvien tuottajaa Kathleen Kennedya, joka korosti tätä uskollisuutta – ja sanoi yhdessä Stevenin kanssa katuvansa ratkaisua, että E.T.:n uusintajulkaisusta digitaalisesti poistettiin aseet poliisien käsistä, kun niiden ei katsottu sopivan koko perheen elokuvaan. Nyt he eivät olisi enää tehneet niin.)

Tintti ei ole puhtaasti näyteltyä elokuvaa, eikä täysin animaatiota, vaan kokonaan performance capture -tekniikkaa. Näyttelijät ovat esittäneet tilanteet studiossa. Heidän liikkeensä on tallennettu ja tietokoneanimaatio piirretty niiden päälle. Oikeastaan vain Tinttiä esittävälle Jamie Bellille on jätetty selvästi myös omia kasvonpiirteitä.

Näiden puoliksi digi, puoliksi ihminen -hahmojen kanssa on ollut ongelmia, kuten tästä Tintista aiemmin blogatessani huolissani kirjoitin. Avatarin na’vit olivat aika onnistuneita, Apinoiden planeetan synnyn kädelliset edelleen aika onnistuneita.

Nyt vaikutelma toimii. Hahmoissa on fotorealistisia yksityiskohtia, kuten ihohuokosia (ja Haddockin nenäkarvat), ja toisaalta ne ovat sarjakuvamaisen liioiteltuja – mutta kun silmät elävät, kokonaisuus toimii. Totuttelua tarvitaan, mutta vain muutama minuutti.

Toisaalta juuri tämä sarjakuvamaisuus auttaa nielemään sen, että alkupuolella Tintti puhuu paljon ääneen katsojalle (Miloulle) omia ajatuksiaan, jotka toisessa sarjakuvassa lukisivat ajatuskuplassa. Jos ihmisnäyttelijä lausuisi samat, vaikutelma olisi varmaankin vaivaannuttava. Ja jos elokuvan tahti olisi yhtään hitaampi, tällaiset seikat ja (sarjakuvallisesti uskollisen aseksuaalisen) Tintin maitomaisuus alkaisivat häiritä.

Mutta se vauhti! Elokuva osoittaa selvästi, kuinka tärkeitä vaikuttajia Tintti-sarjakuvat olivat, kun Spielberg teki Kadonneen aarteen metsästäjät. Tunnelma on samanlainen, eikä vain aikakauden vuoksi ja siksi, että taas pauhaa tutuntuntuinen John Williamsin orkesterimusiikki. Tällaista on aito-spielbergiaaninen seikkailuelokuva, jota esimerkiksi neljäs Indy ei ollut.

Spielberg muuten hankki Tintin oikeudet Hergéltä jo tuolloin, 1980-luvun alussa, juuri ennen taitelijan kuolemaa. Hyvä, ettei elokuvia tehty aiemmin. Tämä teknologia tekee lähtökohdalle oikeutta.

Indiana Jones -henkisten tunnelmien ja tilanteiden (esimerkiksi lentokoneen uhkaava propelli) ohella mukana on muun muassa viittaus Tappajahaihin. Siinä, kuten kaikessa muussakin on rento, mutta innostunut meininki: tuntuu, että elokuvaa on tehty suoraan sydämestä.

Aivan uraauurtavaa on 3D ja kuvakulmien käyttö tietokoneanimoinnissa. Tässä suhteessa Tintti on uuden ajan airut, aivan poikkeuksellinen ja toistaiseksi ainutlaatuinen (kunnes muut ottavat mallia) elokuva.

Yksi kolmiulotteisen elokuvan kehittämisen suurimmista haasteista on silmän ja aivojen hidas sopeutuminen kunkin kuva-asetelman syvyyssuhteisiin. Jos yhdestä kuvasta siirrytään liian nopeasti toiseen, aivot pistävät hanttiin.

Tintissä asia on ratkaistu tekemällä kuvista todella pitkiä. Silmä sopeutuu paremmin yhtäjaksoiseen kuvaan, vaikka ”kamera” liikkuisi. Eli sen sijaan, että kuvakulmaa vaihdettaisiin leikkaamalla toiseen, ”kamera” siirtyy toiseen paikkaan, se kiitää, liitää, tekee mahdottomia liikkeitä ja kieputtaa – olematta silti häiritsevän villi. Asiaa on selvästi mietitty todella huolella.

Onko tämä tulevaisuuden elokuvaa? Kyllä. Tavanomaisempienkin toimintaelokuvien vauhdikkaimmissa jaksoissa tullaan varmasti toimimaan näin: näyttelijät mallinnetaan ja kaikki rakennetaan ympärille tietokoneella. Tällaisessa ympäristössä 3D toimii hemmetin hyvin ja syntyy vahvin mahdollinen immersio.

Tuloksena on positiivisella tavalla unimaisia ”kamera”-ajoja, joissa miljöötä tarkkaillaan kuin vapaasti lentävän linnun perspektiivistä. (Jotain samanlaista oli hallusinatorisessa Enter the Voidissa.) 360 asteen pyörityksiä ympäri tilanteen on tuon tuostakin. Tässä trailerissa alussa näkyvä merirosvotaistelu oli ällistyttävä, mutta hurjinta antia on toimintakliimaksin takaa-ajo halki marokkolaiskaupungin (kohta 1:14-1:26 trailerissa, mutta elokuvassa aivan yhtä vauhdikasta, mutta saumattomasti yhtäjaksoista ajoa ehkä peräti kolme minuuttia, ajantaju meni).

Se tuntuu vatsanpohjassa, kiitos 3D-immersion ja sisäsyntyisen toden tunnun. En muista, milloin olisin kokenut jälkimmäistä animaatioelokuvassa.

Pelkästään detaljien rikkaus saa kaipaamaan uudelleen elokuvan pariin. Lopussa huomasin, että Spielberg on keksinyt laittaa ”kameran linssiin” heijastuksia Marokon auringosta. Varmasti aiemmin oli käytetty muitakin keinoja, joilla tietokoneanimaatioon helposti syntyvää muovisen keinotekoista vaikutelmaa aavistamatta estettiin ja rikottiin.

Tintti ei ole Kadonneen aarteen metsästäjien (mielestäni Spielbergin paras elokuva) veroinen genrensä huippu, mutta tarjoaa poikkeuksellisen mainiota eskapismia aikuisille. Hurja vauhti toki vetoaa varmasti myös lapsiin, samoin kuin harkittu ripaus törmäilyhuumoria, jolle tinkimätönkään Hergé-fanaatikko tuskin voi sanoa ei. Spielberg luottaa katsojaan iästä riippumatta. Tintin näkemisen jälkeen luotan itsekin Spielbergiin, monen vuoden jälkeen.

Fantastista, sanan molemmissa merkityksissä.

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus ensi-illassa 4.11.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

”Elokuva osoittaa selvästi, kuinka tärkeitä vaikuttajia Tintti-sarjakuvat olivat, kun Spielberg teki Kadonneen aarteen metsästäjät.”

Tämä on yleinen harhaluulo, mutta ei pidä paikkansa. Spielberg ei ollut lukenut yhtään Tinttiä KAM:iä tehdessään, mutta eurooppalaisissa kritiikeissä Tintti nostettiin heti esiin, jolloin SS kiinnostui ensimmäisen kerran.

Tekninen kehitys oli varmaan yksi syy elokuvan viivästymiseen, mutta toinen syy oli 90-luvulla esiin nousseet Hergen natsisyytökset, jotka eivät varmasti miellyttäneet Schindler-Spielbergiä.

Lili:
Elokuva tulee varmaankin levitykseen myös kaksiulotteisena. Olen varma, että tässä tapauksessa 3D on merkittävästi vahvempi elämys, mutta eiköhän se anna paljon 2D:näkin.

Hinkki: ”Tämä on yleinen harhaluulo, mutta ei pidä paikkansa. Spielberg ei ollut lukenut yhtään Tinttiä KAM:iä tehdessään, mutta eurooppalaisissa kritiikeissä Tintti nostettiin heti esiin, jolloin SS kiinnostui ensimmäisen kerran.”

Jopas, näin tulee elokuvan wikipedia-sivullakin. Siellä on myös elokuvan pitkää syntyhistoriaa, kuten hauska maininta Jack Nicholsonista mahdollisena Haddockina.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Adventures_of_Tintin_%28film%29#Development

Ja se on muuten tasan tarkkaan ”Rakham Punaisen aarre” eikä mikään ”Punaisen Rakeemin aarre”. Sus siunakkoon, melkein ottaa sydänalasta!

Spielbergin ja kumppaneiden piti odottaa kolmekymmentä vuotta ennen kuin elokuvatekniikka oli kehittynyt niin pitkälle, että sarjakuvan hahmot voitiin kuvata muodottomina kumisina möhkäleinä.

Eikös Spielberg ottanut KAM:iin innoituksen Fritz Langin Eschnapurin tiikeristä ja Maharadjan kostosta, jotka nähtiin aikoinaan Amerikoissa leikeltynä yhteen nimellä Journey to the Lost City…

Tosiaankin Tintti tuli Spielbergille tutuksi vasta Kadonneen aarteen metsästäjien jälkeen, kun kuuli vertauksia Tinttiin. Ohjaaja tutustui sarjakuviin lukien niitä sanakirja toisessa kädessä ja ihastui näkemäänsä. (lähde: Spielbergin haastattelu, Empire numero 258)

No kas, sehän tulikin jo aiemman Wiki-linkinkin kautta selville.

Buhuu: ”Spielbergin ja kumppaneiden piti odottaa kolmekymmentä vuotta ennen kuin elokuvatekniikka oli kehittynyt niin pitkälle, että sarjakuvan hahmot voitiin kuvata muodottomina kumisina möhkäleinä.”

Herää kysymys, oletko jo nähnyt Tintin?

Trailerin perusteella ei kannata alkaa laukoa.

KK kysyi Buhuulta onko hän jo nähnyt Tintin. Se onkin hieman tämän sinänsä erittäin kiintoisan blogin ongelma kun välillä KK näkee leffat festareilla puolikin vuotta ennen muita. (Mikä aika ajoin herättää minussa kateutta…)

Esim. kun minua kiinnosti lukea Drive-leffan nähtynäni mistä KK olikaan siitä sanonut (ei juuri mitään täällä blogissa, ilmeisesti vain Suomen Kuvalehden printtilehden puolella) niin blogia joutuu kahlaamaan pitkälle. (Miten olisi blogikohtainen hakukone kun koko lehden hakukone löytää tietyillä yleisillä sanoilla ihan liikaa vääriä johtolankoja.)

Joten kysymykseni kuuluu: olisiko sivustolle mahdollista laittaa Suomen ensi-illan aikoihin edes jotain tärppilinkkejä? Kiitos!

Tämä Tintti-fani ainakin kiinnostui leffasta ihan kunnolla.

Siru_S kirjoitti:

”Esim. kun minua kiinnosti lukea Drive-leffan nähtynäni mistä KK olikaan siitä sanonut (ei juuri mitään täällä blogissa, ilmeisesti vain Suomen Kuvalehden printtilehden puolella) niin blogia joutuu kahlaamaan pitkälle. (Miten olisi blogikohtainen hakukone kun koko lehden hakukone löytää tietyillä yleisillä sanoilla ihan liikaa vääriä johtolankoja.)”

Kannattaa laittaa googleen kuvien+ takaa+(tässä tapauksessa) drive. Tulee etsitty juttu vastaan heti ensimmäisenä. Jos blogin nimi on päässyt unohtumaan, niin vaikka kalle+kinnunen+kuvalehti+drive. Minkään sivun omaa hakukonetta en käyttäisi, tuntuvat yleensä häviävän guugelille niin nopeudessa kuin tarkkuudessakin.

Kiitos, kiitos.

Onneksi Tintti-leffa on kohta puoliin jo nähtävillä täällä pohjolan perukoillakin. Odotukset on korkealla – sen verran hyvän myyntipuheen KK sille kirjoitti.

Siru_S:
Kirjoitan Drivestä piakkoin taas tännekin, parista eri näkökulmasta.

KK: Hyvä juttu! Odotan suurella mielenkiinnolla. Näin sen itse vasta viime lauantaina kun R&A:ssa tuli valikoitua muuta kiinnostavaa katsottavaa.

Luuletteko, että elokuva menestyy toivotulla tavalla? Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tuntevatko amerikkalaiset (tai nyky-eurooppalaiset…) muka Tintin hahmon ja historian? Ja varsinkin, jos kohderyhmänä on se 14-vuotias teini, jonka mielestä jo vuoden 2005 tapahtumat ovat ”retroa” ja ”vintagea”.

Jotenkin tuli tuosta leffan markkinointimatskun yleisfiiliksestä ja traileristakin hieman mieleen se surkea Polar Express -animaatiopätkä muutaman vuoden takaa…että entäpä jos mielleyhtymä Tintin maailmaan perehtymättömälle on joku tuollainen. Onko Spielbergin nimi edelleen niin kova myyntivaltti – kohderyhmän keskuudessa?

Frankie: Itse kuvittelen, että Spielbergin vanhat fanit – ne, jotka Indyjä, Tappajahaita jne. kävivät katsomassa – haluaisivat nähdä myös tämän ja ovat varmaankin myös jälkiläisiään tutustuttaneet omiin suosikkeihinsa. Näkeehän sitä nykyään, kuinka esim. 1980-luvulla lapsuuttaan eläneet tutustuttavat omia lapsiaan itselleen tuttuihin lastenohjelmiin.

Kun näin ihan ensimmäisen Tintti-teaserin, epäilin itsekin, olisiko vanha kultasormi menettänyt kosketuksensa. Mutta verkossa näkyvillä olevat behind the scenes -clipit ja tämä KK:n bogiteksti kyllä antavat aihetta uskoa muuta. :) BTW, tuo hahmojen omalaatuinen kumimaisuus on oikeastaan omalla tavallaan ihan sopiva asia. Eihän Hergélle tyypillinen, jotenkin staattinen ja jäykkä piirrostyylikään edustanut kaikkien mielestä sarjakuvien muotovalio-osastoa. Se oli kuitenkin taiteilijan tunnistettava ja lopulta myös rakastettu tyyli. ;)

Tintti-leffa kiinnostaa itseäni myös siksi, että käsikirjoitusta ovat olleet tekemässä Dr. Who-sarjan loistavista uudemmista tuontantokausista vastaava Stephen Moffat, suurena sarjakuvaharrastajana tunnettu Edgar ”Shaun Of The Dead” Wright sekä maailmalla paljon keränneen tuoreen Attacdk The Block-elokuvan ohjaaja/käsikirjoittaja Joe Cornish. Brittejä kaikki, eli aivan Amerikkalaiseksi tuotokseksi ei Tinttiä voi haukkua.

Itse kävin katsomassa eilen, ja kirjoitin asiasisällöltään lähes identtisen arvion leffasta kavereilleni. Neljä tähteä viidestä, toimi sekä itselle 35v että pojalleni 8v. Nautittavinta viihde – Spielbergiä sitten alkuperäisen Jurassic Parkin (-93) jälkeen eli lähes 20 vuoteen. Tässä on mukana sekä Tintin, Spielbergin että tuottaja Peter Jacksonin sydän. Harmittaa vaan ettei Indy 4 voinut olla enemmän tällainen.

Näitä luetaan juuri nyt