Sound of Metalin hiljainen intensiteetti on parhaimmillaan elokuvateatterissa

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Harvassa elokuvassa ääni on niin tärkeää kuin Sound of Metalissa.

Tietysti ääni on tärkeä aina. Elämys on erilainen, jos vertaa minkä tahansa elokuvan katsomista telkkarista ilman lisäkaiuttimia elokuva- tai kotiteatterikokemukseen. Hienovaraisesta äänisuunnittelusta ei saa nyansseja irti, mikäli koettaa nauttia sarjasta tai elokuvasta hiljaa, etteivät lapset herää, tai jos ”katsoo” sitä läppäriltä.

Muusikosta kertovassa Sound of Metalissa päähenkilön kokemusmaailmaa ja sen muutosta kuvastaa ennen kaikkea hänen ääniympäristönsä. Riz Ahmedin näyttelemä Ruben menettää kuulonsa.

Seuraava voi kuulostaa paradoksaaliselta, mutta kysehän on kontrasteista: hiljaisuuskin on parhaimmillaan hyvällä äänentoistolla.

Näin Sound of Metalin elokuvateatterissa. Se yllätti, ainoastaan positiivisesti. Suurin yllätys ei ollut Mathieu Amalricin upeanhupaisa rooli loppusuoralla.

Parasta oli vaivihkaa laajeneva sävykkyys. Elokuva ei ole kertomus ainoastaan kuuroutumisesta, vaan yleismaailmallisemmin menettämisestä ja luopumisesta sekä asian myöntämisestä itselleen. Se voisi pääpiirteissään olla vaikkapa tarina alkoholistista, joka nöyrtyy tosiasioiden edessä. Johtopäätökset eivät ole ilmeisiä, johtopäätöksiä ei ehkä ole, katsoja joutuu pohtimaan omaa suhtautumistaan. Kerronta on intensiivistä, Ahmed karismaattinen, räjähdysherkkä ja hauras.

Rohkenen sanoa, että Sound of Metal on parhaita nyt reilun vuoden kestäneen koronakauden aikana levitykseen tulleita elokuvia. Sille kävi se, mikä tässä oudossa ajassa on trendi. Sound of Metal tuli suoratoistopalveluun, Amazon Primeen tällä viikolla.

Sound of Metalin piti tulla, kuten tapana on, ensin elokuvateatterilevitykseen – mutta rajoitusten vuoksi virallista ja markkinoitua ensi-iltaa ei voitu järjestää tammikuussa, eikä sitten helmikuussakaan. Valkokankaalta sen näkemiseen on ja on ollut Suomessa silti  mahdollisuuksia. Helsingissä se pyörii paraikaa, kuin varkain, Kino Engelissä, jonne otetaan kuusi henkilöä per näytäntö.

Mikäli rajoitukset helpottavat, elokuva tulee vielä laajempaan jakeluun. Suosittelen joka tapauksessa, mutta etenkin elokuvateatterielämyksenä.