Sofia Coppolan Somewhere ja Federico Fellinin Toby Dammit
Toistan itseäni, mutta tähän on pakko palata: Sofia Coppolan uusi, perjantaina ensi-iltansa saava Somewhere muistuttaa aika paljon Federico Fellinin parasta elokuvaa.
Somewheren päähenkilö Johnny Marco (Stephen Dorff) on levoton vetelehtijä, rikas mutta suuntansa kadottanut Hollywood-tähti, jonka elämään ei kuulu vastuuta tai tavoitteellisuutta. Päivät – siis yöt – kuluvat alkoholin ja juhlien merkeissä. Urheiluautot kiinnostavat enemmän kuin ihailevat naiset, jotka kyllä tarjoavat itseään auliisti. Tähti saapuu Italiaan, jossa häntä palvotaan ja pyöritellään muun muassa omituiseen televisioshow’hun, jossa viimeistään kielivaikeudet saavat hänet tuntemaan olonsa pelottavalla tavalla ulkopuoliseksi. On pakko paeta. Elämän käännekohdaksi ilmestyy pikkutyttö.
Fellinin vuonna 1968 ohjaaman Toby Dammitin samanniminen päähenkilö (Terence Stamp) on levoton vetelehtijä, rikas mutta suuntansa kadottanut Hollywood-tähti, jonka elämään ei kuulu vastuuta tai tavoitteellisuutta. Päivät – siis yöt – kuluvat alkoholin ja juhlien merkeissä. Urheiluautot kiinnostavat enemmän kuin ihailevat naiset, jotka kyllä tarjoavat itseään auliisti. Tähti saapuu Italiaan, jossa häntä palvotaan ja pyöritellään muun muassa omituiseen televisioshow’hun, jossa viimeistään kielivaikeudet saavat hänet tuntemaan olonsa pelottavalla tavalla ulkopuoliseksi. On pakko paeta. Elämän käännekohdaksi ilmestyy pikkutyttö.
No, mistään plagiaatista ei ole kyse.
Ote Toby Dammitista.
Tyylilajit ovat siis ihan erilaisia. Fellinin elokuva on kuumottava öinen houre kusipään viimeisistä kierroksista, Coppola antaa armoa hyväsydämiselle Marcolle.
Tematiikassa on kuitenkin aika paljon samaa, ja yhteyttä on mahdoton kieltää, kun esiin nostetaan Somewheren tuottajan, Sofian veljen Roman Coppolan ainoa oma ohjaus CQ.
Kyllä, CQ on kunnianosoitus 1960-luvun lopun Italian ison rahan viihdefantasiatuotannoille, Mario Bavalle ja Diabolikille, Barbarellalle ynnä muille – sekä ehdottomasti myös Toby Dammitille.
Kuten jo syyskuussa bloggasin, pakkohan tästä oli Sofialta Venetsiassa syyskuussa tiedustella, kun mahdollisuus tarjoutui.
Coppola ilahtui kysymyksestä (olen varma: hän nimittäin hymyili, ja puhuessaan lehdistölle hän ei juuri hymyile).
”Kun kuvailin Romanille elokuvan tarinaa, hän sanoi että minun on katsottava Toby Dammit, koska se tapahtuu samanlaisissa piireissä”, Coppola sanoi.
”Kaunis elokuva.”
Sofia kertoi, että hän ja Roman jakavat paljon ideoita, ja että isoveljen kanssa on mukava työskennellä. (Lisää voi lukea uusimmasta Trendi-lehdestä, jossa laajahko Coppola-haastatteluni on julkaistu.)
Niin, mikä tämä Fellinin Toby Dammit oikein on? Episodi kolmiosaisesta 3 askelta yöhön -elokuvasta, johon myös Louis Malle ja Roger Vadim ohjasivat omat Edgar Allan Poe -tulkintansa. Muut episodit ovat tylsiä, Fellini terästä ja mirhamia. Kannattaa tutustua, blu-ray ilmestyi taannoin Iso-Britanniassa.
Somewhere ensi-illassa perjantaina 31.12.