Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Sodankylän elokuvajuhlat: kaukana, niin lähellä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 11.7.2011 17:59

Parhaan englanninkielisen elokuvalehden Sight & Soundin päätoimittaja kävi Midnight Sun Film Festivalilla ja kirjoitti ihastuneen jutun. Allekirjoittanut puolestaan ei ole koskaan päässyt Sodankylään asti.

Sodankylän elokuvajuhlat on tapahtuma, joka todella tunnetaan art house -piireissä. Kysy keneltä vain pidempään alalla olleelta eurooppalaiselta, ja hehkutusta riittää, riippumatta siitä, onko kyseinen henkilö vieraillut itse festivaaleilla vai ei.

Sight & Soundin Nick James on nyt käynyt: Let there be light, hän fiilistelee.

Amerikkalaisetkin tuntevat Sodankylän. Viime viikolla matkalla Karlovy Varysta Prahan lentokentälle sain autoseurakseni kalifornialaisen elokuva-pr-toimiston johtajan, joka paloi halusta päästä joskus Sodankylään. Hänkään ei ollut kuullut tapahtumasta muuta kuin hyvää.

Suomalaisena elokuva-ammattilaisena on häpeä myöntää, etten ole koskaan käynyt Sodankylän festivaalilla.

Kyseessä on tyypillinen lähellä ja siksi kaukana -ongelma. Joka vuosi sitä miettii, lähtisikö. Vieraslistaan ei ehkä ilmesty ketään aivan pakottavaa nimeä (tosin yhä harmittaa, etten hypännyt junaan 2001, kun paikalla olivat Francis Ford Coppola ja Sergio Sollima – karmeeta että siitäkin on jo kymmenen vuotta, mihin aika oikein pakenee).

Asuminen on vaikea järjestää, kun seudun ainoa hotelli on buukattu jo vuotta aiemmin täyteen enkä aikuisena oikein ole kiinnostunut nukkumaan koulun lattialla, mitä on ehdoteltu. Matka tuntuu jotenkin kauhean pitkältä, ja Cannesin hullunmyllystä on kesäkuun puolivälissä vasta pari kolme viikkoa. Ja olen todennäköisesti nähnyt melkein kaikki tärkeimmät uudet elokuvat jo muilla festareilla. Reissu ei todennäköisesti tarjoaisi työmahdollisuuksia freelancerille.

Ja pitäisikö uskoa pr-veteraani ja elokuvatuottaja Richard Lormandia, joka on ainoa Sodankylästä negatiivisiakin puhunut tapaamani ihminen. Hän kävi viime vuonna ja olli kauhuissaan hyttysten määrästä ja etenkin pienen koiransa puolesta, sen kimpussa ne verenhimiset moskiitot kuulemma pyörivät taukoamatta. Koiraparka kuulemma vain ulisi ja Lormand yritti kätkeä sen käsilaukkuunsa.

Tekosyitähän nämä ja hyttysten karkottamiseen tepsii Peter von Baghin mukaan Kossu, tosin ehkei sylikoirille, mutta ei minulla sellaista ole.

Viimeistään festarinjälkeiset Facebook-hehkutukset aina muistuttavat, että ehkä Sodikseen olisi sittenkin kannattanut mennä, jos ei muuta niin tapaamaan tuttuja ja nauttimaan tunnelmasta. Ja ilmeisesti Sodankylässä pätee jonkin sortin ”mikä tapahtuu siellä, pysyy siellä” -koodi, eli pahemmat sekoilut jätetään kertomatta. (Kyllä siellä kuulemma elokuviakin katsotaan, vaikka aika kosteita tarinat tuppaavat olemaan.)

Yritän parantaa tapani. Ehkä ensi vuonna.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Mietin tässä, että onko tuo majoitus oikeasti ongelma vai vain ns. hyvä tekosyy … no, tässä pari vaihtoehtoa ratkaisuksi, kun ongelma ei minusta nyt ole niin suuri että ratkaisu olisi ylivoimaista.

1) Varaa majoitus nyt vuodelle 2013 ajankohdalle, tilaa luultavasti vielä on, jos ei niin 2014 jne. Kyllä sitä jossain välissä siellä on. Majoituksen kun voi yleensä perua vielä kohtuullisesti aikaisemmin, ts. muutamia viikkoja aiemmin ilman eri kuluja, jos ei kiinnosta tai muuten sovi mennä.

2) Mene oma majoitus mukana ts. vuokraa asunto-auto ja pakkaat mukaan tarvittavan määrän välttämättömyystarvikkeita ja kenties myös seuraa, jos sitä satut myös matkalla etkä vain päämäärässä kaipaamaan.

Ykkösvaihto on ehkä paras, mutta kakkosvaihtoehtokin voittaanee luultavasti pelkän koulun lattialla nukkumisen 6-0. Vaivaa siitä on enemmän, mutta toiminee varmasti vaikka olisi käytännössä kuinka varattua majotus jo nyt ja haluat mennä silti. Joskin sen kanssa joutunet hieman perehtymään siihen mistä a) voit vuokrata asunto-auton (ks. googlella), b) mihin siellä voi asuntoautolla muita häiritsemättä pysäköidä ja majoittua, löytää sähköä ja vettä ym.

Todella paikalle haluava varmasti löytää lisää vaihtoehtoja jos vain hieman paneutuu asiaan.

Kinnusen pointti ainakin minun ymmärtääkseni olikin, että nuo eivät varsinaisesti ole oikeita esteitä, vain viitseliäisyyttä vastaan käyviä hidasteita.

Kerran Sodankylässä käytyäni ei sinne ole ollut mikään kova kiire takaisin. Vähän turhan sisäänpäinlämpiävä tilaisuus; filmihulluilta filmihulluille. Jos elokuvapalvonta ei ole se juttu, voi Sodankylässä olla hieman orpo olo. R&A, Espoo Cine ja Tampere ovat paljon avoimempia suurelle yleisölle. Lisäksi Kinnusenkin mainitsema alkoholinkäyttö on Sodankylässä sellaisella tasolla, että jos viina ei maistu, voi tekemisen suhteen tulla pulaa elokuvanäytösten ulkopuolella…

Kolme kertaa kyseisissä karkeloissa käyneenä yhdyn nimimerkin Ikuisesti kritiikkin. Sana sisäänpäinlämpiävä kertoo ehkä olennaisimman. Festarilla tuntuu olevan aika mahdotonta olla eri mieltä Von Baghin perusajatusten ja peruspuheenparren kanssa. Sisäinen kritiikki tuntuu aika olemattomalta. Samoin festivaalin muuttumattomuus, jota ydinjoukko tietysti pitää yhtenä sen suurimmista arvoista, tuntuu vähintään henk.koht. ahdistavalta. Kun ei se aika kuitenkaan loppujen lopuksi pysähdy vaikka kuinka nillittäisi.

Sisäisen kritiikin poissaolon lisäksi on kyllä myös totta, että ulkoiseen kritiikkiin törmää lähes yhtä harvoin. Ja mikäli sitä sattuu esittämään tietynlaisille elokuvaihmisille, onnistuu luomaan itsestään siinä sivussa lähtökohtaisen nuivaa vaikutelmaa. Ikään kuin jonkin ko. tapahtuman aspektin kritisoiminen tarkoittaisi sen täydellistä lyttäämistä.

On festari toki parhaimmillaan aika taianomainen kokemus, vähintään ensimmäisellä kerralla.

Seudulla on itse asiassa kaksikin hotellia… Leirintäalueelta saa myös mökkejä varattua. Tosin ei siellä teltassa nukkumisessakaan mitään vikaa ole. Kinnunen voisi saada guest-passin NV-festareiden kautta. Hyttysiin tottuu ja ne saa karkotettua hyttyssprayllä tai viimeistään von Baghin metodilla. Leffoja kyllä tulee katsottua koko ajan. Suma ei ole samanlainen kuin esim. R&A:ssa (onneksi), mutta luppoaikaa voi viettää muutenkin kuin dokaamalla.

Huonoa Sodankylässä on:
– leffa-aikataulun huono suunnitteleminen: ohjelmisto muuttuu kolmisen kertaa viikon aikana, mitä havainnollistetaan eri värisillä ohjelmakarttalapuilla. Miksei ohjelmistoa voi lyödä lukkoon hyvissä ajoin ennen festaria, kuten muilla festareilla tehdään?
– elokuvapiljettien sekoitettavuus: lipuissa ei lue leffan nimeä, vaan jokaiselle päivälle on eri värinen lippu, jossa lukee vaan esityspaikka. Jotta omissa lipuissa ei mene sekaisin, niin lippuihin pitää itse kirjoittaa esitettävän elokuvan nimi.
– näin kauas pohjoiseen sijoittuvaksi tapahtumaksi hinnat ovat liian korkeat. Juomasta ja ruuasta veloitetaan suunnilleen Helsingin hinnoissa. Leffaliput voi maksaa vain käteisellä.
– tänä vuonna lisäksi kusi Le Havren lipunmyynti – 300 lippua varattiin ennakkoon, jolloin festarikävijöille iski valtava paniikki ja päivittäiset aamujonot (päivittäin lippukiintiöitä kait n. 50 kpl; outoa tämäkin) Le Havren ensimmäiseen näytökseen venyivät ja monet jonottaneet jäivät ilman lippua. Jos ennakkovarausta ja ”300 lippua poikkeuksellisesti Le Havre -näytökseen” -tyyppistä rubrisointia ei olisi järjestetty, olisiko jonotusrumbakaan ollut näin paha? Lisäksi leffasta järjestettiin kuitenkin toinen näytös, vaikka sen ei kai alunperin pitänyt onnistua.

Festareiden parhaat puolet ovat kiireettömyyden tuntu, 24/7 -valoisuus, leppoisuus. Olotila on toisinaan kuin mökillä lepäillessä. A. Kaurismäkikin on huomannut tämän ja kuulemma mm. kaatui aidan läpi. Jonkintyyppisen pressi- tms. passin omistavat pääsevät (vaikka kyllä sisään pääsee nokkelasti ujuttautumallakin) perjantai-illalla keskelle metsää tanssimaan vanhan kansan tansseja huvimajassa ja latkimaan lisää. Illalla/yöllä on kyllä kylmä, joten von Baghin metkut viimeistään tällöin käyttöön!

Leppoisa tunnelma on Sodankylän ominaispiirre. Millä muulla festivaalilla voi kohdata Francis Ford Coppolan valintatalon muovikassi kädessään matkalla ilmeisesti kokkaamaan pastaa oman lemmikkireseptinsä mukaan. Teeskentely puuttuu. Sodankylä on perustettu Telluriden mallin mukaan, mutta Telluride on korutonta esittävä eliittijuhla, kun taas Sodankylä on oikeasti koruton kaiken kansan juhla. Ulkoinen loisto puuttuu, sisäinen loisto on kaikki kaikessa.

Kesäkuu ei käsittääkseni ole Lapissa sitä pahinta aikaa öttiäisten suhteen. Ainakaan itse en muista hyttysistä kärsineeni ollessani siellä pari vuotta sitten.

Majottauduin koululla, mutta ei siellä lattialla tarvinnut nukkua vaan oli siellä ihan sänky. Hinta oli kyllä hotellin luokkaa ja matkaa sen verran esityspaikoille ettei sitä väliä viitsinyt kovin montaa kertaa päivässä talsia edestakaisin.

Itseäni tapahtumassa häiritsi esim. Lapinsuussa lehdistölle varattu kokonainen rivi parhaalta kohtaa salia jossa oli useimmissa näytöksissä vapaata vaikka kuinka. Itse sitten istuin niska kenossa jossain sivummalla. No, KK:han saisi toki paikan siitä VIP-rivistä kätsysti. :)

Lapinsuussa on myös niin loiva katsomo, että jos eteen tulee joku pitkä hujoppi istumaan niin hän kyllä blokkaa näkymän valkokankaalle. Koululla sama ongelma. Niin ja teltassakin. Mutta teltassa tunnelma korvaa muut puutteet.

Sodankylä on kyllä sen verran kaukana kotoa, että tuskin sinne tulee toiste raahauduttua ellei paikalle saada jotain todella merkittävää elokuvantekijää.

Rakkautta ja anarkiaa on edelleen itselle se juttu.

Viimeksi Sodankylässä ollessani hyttysiä oli kyllä ihmisjärjellä käsittämätön määrä :) Onneksi on Off.

Näitä luetaan juuri nyt