Seksikomediana markkinoitu Swingers ei svingannut – hitin tekeminen on hiton vaikeaa
Swingers tuli ensi-iltaan perjantaina.
Tavoitteena oli tehdä suuren yleisön elokuva. Tähdet olivat tämän hetken ykkösluokkaa: Aku Hirviniemi, Janne Kataja, Kiti Kokkonen, Matleena Kuusniemi, Mikko Nousiainen, Roope Salminen, Mimosa Willamo…
”Räväkkää kriisikomediaa” myytiin seksikulmalla, kertoohan elokuva parinvaihtoviikonlopusta kartanossa. Tuottaja Jesse Fryckman on ollut mukana monenlaisissa jutuissa Reindeerspottingista ja Saunasta kotimaiseksi valtavirtakomediaksi kekseliääseen Kulman poikiin, mutta hänet tunnetaan parhaiten Luokkakokous -elokuvista. Niistä ensimmäinen sai yli puoli miljoonaa katsojaa ja toinenkin hieman yli 300 000 katsojaa.
Swingers on erikoistapaus, joten se ansaitsee erityistarkastelua. Se tehtiin ammattilaistuotannoksi poikkeuksellisesti ilman Suomen elokuvasäätiön tuotantotukea. Julkisen rahan poissaoloa selittää toisaalta korkeaksi arvioitu menestyspotentiaali ja toisaalta se, että hanke oli pistetty nopeasti kasaan. Kun keskimäärin elokuvahanke kestää vuosia ideasta valkokankaalle, tekijät eivät peitelleet sitä, että nyt oltiin ripeitä. Pamela Tola ja Niina Lahtinen kirjoittivat elokuvaa tanskalaisen alkuperäiskäsikirjoituksen pohjalta talvella, hanke julkistettiin kesäkuun lopussa, kuvattiin loppukesästä ja saatiin valkokankaalle marraskuun lopussa.
Monien suomalaisten elokuvien pelkkä jälkituotanto – tai kuvausten ja ensi-illan väli muuten – venyy pidemmäksi kuin koko Swingersin prosessi kesti. Tärkeää oli saada se ensi-iltaan marraskuulle, sillä kalenterissa ei ollut koko syksylle kotimaista nuorten aikuisten valtavirtaleffaa saati komediaa, joilla on erityinen menestyspotentiaali.
Huumori pyörii pikkutuhmasti seksin ympärillä, vaikka elokuvassa ei ole seksiä tai alastomuuttakaan. Tietysti se, että ohjaajana oli Tola, toi Swingersiin aivan erilaisen tulokulman kuin Luokkakokouksen äijäilyn.
Yleisöön vetoavien leffojen ensi-illan jälkeisenä maanantaina on tapana tulla tiedote, jossa kerrotaan ennätysten rikkomisesta, muuten menestyksestä tai löydetään joku kulma, jolla leffa saadaan kuulostamaan hitiltä.
Swingersistä ei ole sellaista kuulunut, koska sellaista kulmaa ei ole.
Hitin tekeminen on vaikeaa, vaikka olisi loistavat tähdet heilumassa kylpytakeissa ja selkeä high concept-aihe (parinvaihtoviikonlopun ihmissuhdekriisit komediana). Olen nähnyt Swingersin ja kotimaiseksi kansankomediaksi se ei ole mahdoton. Tosin ollaan genressä, jossa rima on hyvin matalalla ja Swingersin nopea aikataulu kyllä näkyy lopputuloksessa armottomasti.
Swingers sai viikonloppuna 14 645 katsojaa. Vertailun vuoksi Luokkakokoukset saivat 87 040 ja 83 381 katsojaa ensi-iltaviikonloppuinaan, ja noistakin luvuista painetta vähensi, että ne olivat tulleet ensi-iltaan kumpikin jo keskiviikkona. Vertailu Luokkakokouksiin on toki jossain määrin epäreilua, mutta voisi olettaa, että samassa yleisgenressä high concept -jutulla päästäisiin esimerkiksi puoleen noiden hittien suosiosta.
Vertailla voi niinkin, että jo viidettä viikkoa teattereissa pyörinyt Bohemian Rhapsody houkutteli maksavia katsojia voimakkaammin – se myi viikonloppuna pari tuhatta lippua enemmän kuin Swingers. Mitään ulkoelokuvateatterillista estettä kotimaisen komedian menestykselle ei siis sinänsä ollut, vaikka sitä voi miettiä, onko juuri pikkujoulukausi otollisin aika tämänsävyiselle nuorten aikuisten elokuvalle (saattaahan se ollakin).
Nuorten aikuisten ryntäysleffan kaari valkokankailla on jyrkkä. Avauksen perusteella Swingersille voi odottaa aivan huikean parhaassakin tapauksessa alle 70 000 katsojaa. En löisi tosin enää vetoa edes 50 000:sta. Ei tullut hittiä. Komedioiden tyssähtäessä jälki voi olla erityisen rajua: viime joulunpyhinä teatteriin tullut lätkäkomedia 95, josta oikein kukaan ei pitänyt, sai yli puolet yhteensä reilusta 70 000 katsojastaan ensimmäisen viikon aikana. Toisin sanoen se aloitti ontuen ja romahti totaalisesti.
95 tulee mieleen sikäli, että Swingersin tapaan siitäkin oli ennakkomarkkinoinnin kautta vaikea saada mielikuvaa, että mistä tässä oikein on kyse. Kummankin elokuvan osalta tuo epämielikuva on oikea: ne ovat superkevyitä, superkesyjä ja lopulta mitäänsanomattomia ensemble-hupailuja aikuista katsojaa aliarvioivine pikku opetuksineen, jotka onneksi unohtaa ennen kuin on ulkona teatterista. Swingersissä oli tosin hauskojakin hetkiä, vaikka nyt kuusi päivää sen näkemisen jälkeen en muista mitä.
Mitä floppaamiseen tulee, tarinalla ei ole uutta opetusta. Menestyksen ennustaminen on vaikeaa. Swingers toki näyttää, kuinka hankalaa pienellä kielialueella on tehdä elokuvaa täysin markkinaehtoisista lähtökohdista. Tietyllä tavalla Swingersin kautta voi selittää sitäkin, miksi ”varmat hitit” ovat saaneet julkisia tukia. Joitain jatko-osia lukuunottamatta varmoja hittejä ei juuri ole. Takkiin tuli, tässä tapauksessa kylpytakkiin.