Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Scorsesen Suljettu saari ei tehnyt suurta vaikutusta

Blogit Kuvien takaa 15.2.2010 10:52
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Martin Scorsesen odotettu Suljettu saari eli Shutter Island esitettiin lauantaina illalla ensimmäistä kertaa julkisesti täällä Berliinin elokuvajuhlilla. Gaalanäytöksen tunnelmista en tiedä, mutta kollegani eivät innostuneet. En minäkään.

Kuten trailerista voi päätellä, Suljettu saari on tyylitelty trilleri. Toivoin, että se olisi jotain Cape Fearin kaltaista.

1950-luvulle sijoittuva tarina on simppeli: poliisikaksikko (Leonardo DiCaprio ja Mark Ruffalo) matkustaa mielisairaalasaarelle tutkimaan kadonneen naisen tapausta.

Elokuvassa on paljon hyvää. Kuten juonesta voi päätellä, Scorseselle elokuva on irtiotto. Se on ihan muuta kuin hänen viimeisimmät spektaakkelinsa (Gangs of New York ja The Aviator – lentäjä) ja mittakaavaltaan pienempi sekä fiilikseltään klaustrofobisempi kuin mutkikas The Departed.

Kuvia ja ideoita on suoraankin lainattu kymmenistä eri elokuvista, niin Alfred Hitchcockilta kuin Tohtori Caligarin kabinetista. Eräs kohtaus on väreiltään silkkaa Mario Bavaa, monien tunnelmat ovat kuin houreisinta film noiria tyyliin Jacques Tourneur.

Scorsese itse on sanonut pääinspiraationsa olleen Kafka-filmatisointi: Orson WellesinOikeusjuttu vuodelta 1962.

Mitään syvällistä Suljetussa saaressa ei ole. Syitä tapahtumille keksitään vaikka kuinka, kunnon motivaation kanssa on niin ja näin.

Lopulta Suljettu saari on yhden idean – tai yhden jujun leffa. Ehkä sen symboliikka voi olla esimerkiksi psykoanalyysinäkökulmasta kiinnostavaa – en tiedä, en välttämättä usko. Suhde vaikkapa mainittuun Hitchcockiin on hieman kuin Brian De Palmalla, paitsi että De Palman kultakauden Hitch-pastissit ovat todella viihdyttäviä.

Tällaisen pastissielokuvan sopiva mitta voisi olla ehkä 90 tai 100 minuuttia.

Suljettu saari kestää lähes 140 minuuttia.

Ne hyvät piirteet vähän kuin hukkuvat sinne sekaan.

Kun juttelin lähinnä eri puolilta Eurooppaa kotoisin olevien toimittajien kanssa, kukaan ei lämmennyt uudesta Scorsesesta.

”Kuin seuraisi maalin kuivumista seinällä”, kommentoi israelilaisen Haaretz-lehden kriitikko odotellessamme eräiden haastattelujen alkua.

Positiivisempien kommenttien mukaan elokuva on vain auttamattoman ylipitkä. Kuvaavaa oli myös erään skandinaavitoimittajan usko, että tietokone-ehostetuissa kuvissa saaren majakka olisi ihan vahingossa sijoitettu eri paikkoihin, kuin klaffivirheenä. Väittäisin että se oli tahallista, mutta jotain on mennyt pieleen, jos tuollainen tehokeino näyttää vain nololta mokalta.

Yhdestä asiasta oli konsensus. Elokuvan ensi-illan siirtäminen viime vuoden lopulta tänne oli ilmiselvästi keino välttää Oscar-ehdokkuuksia vaille jäämisestä seuraava nöyryytys.

Mutta mitäpä me tietäisimme – alan ammattilehdissä Varietyssa, Hollywood Reporterissa ja Screenissa arviot olivat sunnuntaina kuitenkin myönteisiä.