Saramago-filmatisointi on kurja alku Cannesille

Cannesin avajaiselokuvaksi on viime ja tänä vuonna valittu kilpasarjaan kuuluva elokuva. Aiemmin avajaiselokuvat eivät yleensä kilpailleet Palme d’Orista.

Viime aikoina niitä on yhdistänyt lähinnä kehnous – vuonna 2006 esitettiin Da Vinci -koodi, sitä edeltävinä vuosina esimerkiksi ranskalaispettymykset Lemming ja Fanfan de Tulipe, jotka eivät edes koskaan rantautuneet Suomeen asti.

Nyt avajaiselokuva on Fernando Meirellesin (City of God, Uskollinen puutaahuri) ohjaama Blindness, jonka näyttelijät ovat maineikkaita: Julianne Moore, Mark Ruffalo, Gael Garcia Bernal, Danny Glover. Kun se esitetään illalla, ei punaiselta matolta puutu glamouria ja lahjakkuutta.

Valitettavasti Blindness on aikamoinen epäonnistuminen. Täällä on tapana, että lehdistökin ilmaisee positiiviset tunteensa aplodein. Blindnessin lehdistönäytöksen päättyessä hetki sitten käsiään hakkasi vain yksi intoilija, ja salista poistui kärsineen näköisiä journalisteja.

Elokuva ja sen pohjana ollut romaani Kertomus sokeudesta perustuvat ajatusleikkiin: mitäpä jos ihmisten keskuudessa leviäisi tarttuva sokeus?

Pääpiirteissään elokuvan tapahtumat sijoittuvat sairaalaan, jonne sokeat on eristetty. Siellä ihmisen raadollisuus ja vallanhimo tulee ilmi kovin ennalta-arvattavin tavoin.

Nobel-kirjailija Jose Saramagon impressionistiset ideat toimivat paperilla, kun lukija visualisoi ne mielikuvituksessaan. Mutta elokuvassa Saramagon raskas vertauskuvallisuus saa koko jutun tuntumaan epätodelta, tunkkaisesti keinotekoiselta.

Blindness on kaksi pitkää tuntia epäluonnollista näyttelemistä ja epäluontevia tilanteita, joiden merkitystä on yritetty selventää Gloverin filosofoivalla kertojanäänellä. Voisin kuvitella, että elokuva on kilpasarjassa vain ohjaajan, näyttelijöiden ja alkuperäisteoksen kirjoittajan nimekkyyden vuoksi.

Näyttelijäpalkintoihin saati Palme d’oriin eli Kultaiseen palmuun Blindness tuskin pääsee kiinni – paitsi yhteen sillä on hyvät mahdollisuudet.

Elokuvassa on kiva karvaturri.

Koira voidaan jo julistaa vahvaksi Palme d’og -ehdokkaaksi. Kyseinen, hyvin epävirallinen palkinto myönnetään festarin kivoimmalle koiranäyttelijälle.