Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Sam Mendes ohjannee uuden James Bond-seikkailun – mitä seuraavaksi?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 6.1.2010 08:58

Aikoinaan Bond-seikkailut olivat niin liukuhihnatuotantoa, että ohjaajiksi kelpasivat vaikkapa tyypit, jotka olivat pärjänneet elokuvasarjan aiempien osien leikkaajina. Nyt tehtävään halutaan Oscar-kaliiperin osaajia, kuten Sam Mendes.

Tyypillinen vanhan ajan tapaus oli John Glen, joka ohjasi kaikki 1980-luvun viisi virallista 007-elokuvaa. Niistä ensimmäinen, Erittäin salainen, oli jopa aika hyvä. Glenillä ei ollut lainkaan elokuvaohjaajan kokemusta, kun hän sai hommakseen luotsata maailman suosituinta leffasarjaa, mutta hän oli ollut etevä saksien ja liiman kanssa leikkauspöydän ääressä.

Neljä Bondia, muun muassa loistavat Kultasormen ja Timantit ovat ikuisia ohjastanut Guy Hamilton puolestaan ei saanut urallaan mitään muuta mainittavaa aikaan.

Casino Royalea edeltävän Bond-suosikkini Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa ohjasi Peter Hunt, jonka aiempi elokuva-alan tuntemus oli sijaisnäyttelijän hommista.

Eikä Casino Royalenkaan erinomaisuutta olisi voinut arvata ohjaajan perusteella. Martin Campbellia on vaikea pitää muuna kuin tilaustöiden tekijänä. Juuri ennen Casino Royalea Campbell ohjasi vuosikymmenen pitkäveteisimpiin Hollywood-elokuviin lukeutuvan Zorron legendan. Se on aivan kamala. Hänen ensimmäiset leffansa Tytön kallein tavara ja Sekoilua filmistudiossa kannattaa etsiä käsiin, jos seksihuumori kiinnostaa mutta nauraminen ei.

Mutta mitä nyt? Casino Royalesta tuli kaikkien aikojen menestynein Bond, kun se esitteli uuden, haavoittuvan agentin (sekä Bourne-elokuvista lainatun, pirun hyvin rullaavan toimintatyylin). Aiemmin ajatuskin siitä, että Oscar-tason ohjaajaa olisi pyydetty (tai hän olisi alistunut) kyhäämään 007-viihdettä olisi ollut koominen. Kun Quentin Tarantino totesi joskus 1990-luvulla olevansa kiinnostunut Bondin ohjaamisesta, kommentti ohitettiin vitsinä.

Kaava meni uusiksi, kun toissavuotisen Quantum of Solacen ohjaajaksi palkattiin aivan yllättäen Marc Forster. Hänen aiemmat draamaelokuvansa (kuten Monster’s Ball ja Leijapoika) olivat keränneet jos jonkinlaisia palkintoja.

Eilen elokuvalehti Empiren nettisaitti kertoi, että American Beautysta Oscarin voittanut Sam Mendes neuvottelee 23. Bond-seikkailun ohjaamisesta. Uutinen on lähtöisin Nikki Finken Deadline Hollywood -sisäpiiriblogista, jota ei ole syytä pitää pelkkänä juoruiluna. Finke kertoo, että toistaiseksi Mendesin titteli olisi ”konsultti”, sillä MGM-studion myynnistä johtuen varsinaista ohjaussopimusta ei voida tällä hetkellä tehdä.

Ehkä seuraavaksi Steven Spielberg? Tarantinon Bond olisi kuitenkin hauskin nähdä. Se olisi varmaan kolmituntinen Kultasormi-remake, joka kertoisi tarinaa myös Auric Goldfingerin näkökulmasta sekä paljastaisi Oddjobin ninjoja vilisevän menneisyyden. Honor Blackmanin esittämässä osassa olisi musta kaunotar, ja elokuvan nimi olisi roolihahmon mukaan Pussy Brown.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Elokuvien leikkaaminen ei ole mitenkään vähäpätöistä puuhaa eikä ”pelkän” leikkaajan päätymistä ohjaajan pallille tulisi väheksyä. Peter R. Hunt joo leikkasi 60-luvun alun bondeja, mutta hänen ohjaamansa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa jäi miehen ainoakseen. John Glen leikkasi em. bondin sekä 70-luvun lopun Kuuraketti sekä Rakastettuni -bondit, mutta oli niissä myös apulaisohjaaja. Leikkauskokemusta oli toki kummallakin miehellä muistakin elokuvista. Eli näiden kahden esimerkin perusteella ei tulisi vetää mitään yleispätevää linjaa siitä, kuinka ”[a]ikoinaan Bond-seikkailut olivat niin liukuhihnatuotantoa, että ohjaajiksi kelpasivat vaikkapa tyypit, jotka olivat pärjänneet elokuvasarjan aiempien osien leikkaajina”. Kaikki Mooren tähdittämät bondit ovat vähintäänkin pätevää keskitasoa, myös ne 80-lukulaiset, ja 80-luvun vika bondi, Lupa tappaa, varmasti erottui tylyydellään ja väkivaltaisuudellaan aikaisemmista kilteimmistä bondeista. Eli ei ihan mitään liukuhihnatuotantoa, muuten kuin tietysti perinteisten Bond-kaavamaisuuksien ja viihdyttävän, mutta sinänsä värittömän hyvä-paha -akselin esittelyssä.

Leikkaajan ammatista eteneminen ohjaajaksi tuntuu muutenkin varsin loogiselta. Jonkun suuren nimen palkkaaminen ohjaajaksi Bond-elokuvaan sopii huonosti, koska pääpaino leffoissa on 70- tai 80-luvuilta lähtien ollut erikoistehosteissa eikä niinkään henkilödraamassa. Bond-elokuva on myös tuote, joten omaperäisemmän ohjaajan palkkaaminen hajottamaan massoille tuttua konseptia on tuottajien näkökulmasta riski. Jätät Martin Campbellin ohjaamista tekeleistä ”hieman” valikoivasti sen faktan, että mies ohjasi parhaimman Brosnan-bondeista, Goldeneyen. Joten Casino Royalen korkea taso ei ole niinkään yllätys. Suurin merkitys lienee tosin käsikirjoituksella. Ja sillä, että elokuva perustuu (kuinka tarkasti, sitä en tiedä) Ian Flemingin kirjaan. Viimeinen Flemingin kirjaan perustuva bondi on imdb:n mukaan vuoden 1985 Kuoleman katse, minkä huomioon ottaen sen jälkeisten bondien heikompi taso ei ole niinkään yllättävää.

Katsoisin tämän Bond-sarjan uudistuneen ohjaajalinjan alkaneen jo 90-luvulla, jolloin sarjan osia ohjasivat Roger Spottiswoode, Michael Apted sekä Lee Tamahori. Kaikki kolme ovat elokuvantekijöinä hyvään keskisarjaan kuuluvia ammattimiehiä, joiden filmografiasta löytyy ainakin yksi asiallinen pääteos.

Mutta, mutta… Kuten nimimerkki diibadaaba tuossa toi jo esille, niin Brosnan-kauden paras Bond oli se ensimmäinen: Martin Campbellin ohjaama Kultainen silmä. Sen jälkeen elokuvien taso lähti tasaiseen laskuun, kun ”oikeat” ohjaajat pääsivät puikkoihin. Ja mitä tapahtui kahden viimeisen Bondin kohdalla? Campbell räjäytti pankin, mutta Oscar-tyrkky taideohjaaja Marc Foster sai aikaan onnetonta räpellystä.

On ihan hyvä asia noin niinkuin periaatteessa, että Bond-sarjan uudet tuottajat Michael G. Wilson ja Barbara Broccoli suhtautuvat elokuviin huomattavasti vakavammin kuin Cubby-vainaa viimeisinä vuosinaan, mikä näkyy kunnianhimoisina elokuvantekijävalintoina. Käytännössä kuitenkin vaikuttaisi siltä, että nämä draamaohjaajat ovat ehkä liian hyviä tyyppejä ohjaamaan elokuvasarjaa, joka on kuitenkin pohjimmiltaan menoviihdettä. Martin Campbell on action-ammattilainen, joka tekee oikealla materiaalilla ihmeitä, eikä yritä hienostella.

Hyvä kalle! Jos viitsisit käyttää elokuvista puhuessa vaikka suluissa nimen peressä sen alkuperäistä nimeä. ”Erittäin salainen” ja muut hämää suunattumasti. Hieno blogi muuten!

Olen yrittänyt pitää suomenkielisiä nimiä elossa, kun ne kuitenkin ovat olemassa ja aika monet tuntevat elokuvat edelleen niillä. Olen valinnut englanninkielisen nimen vain silloin, jos ne ovat jotenkin järjenvastaisia. Ja hei, ei kai nyt Bondien osalta sentään pitäisi tulla vaikeuksia?

Lupaan harkita käytännön muuttamista tai laajentamista alkuperäisnimiin sulkeissa, jos muutkin ovat niiden tarpeessa.

Spielberghän halusi tehdä Bondin, mutta Lucas sanoi että Bond on tylsä ja pitchasi Indiana Jonesin.

Bondit ovat Suomessa jo käytännössä instituutio, jotka tunnetaan taatusti paremmin suomalaisella kuin alkuperäisellä nimellä.

Mutta kertokaapa Bond-tietäjät, miksi Felix Leiteristä tuli kesken elokuvasarjan vaalea ihoisesta tumma ihoinen? (esim. Casino Royalessa Jeffrey Wright ja Dr. No:ssa Jack Lord). Mitään merkitystähän sillä ei sinänsä ole, paitsi että se sekoittaa katsojan luulemaan, että kyseessä on eri tyyppi. Tietääkö kukaan, miksi tähän ratkaisuun päädyttiin.

Sekoittaa katsojan? Ei minua ainakaan. Mutta minulle tällaisilla asioilla ei olekaan merkitystä.

On tavallaan aika mielenkiintoista, että D. Graigin Bondin kohdalla on hehkutettu sarjan ”re-boottausta”, vaikka käytännössä joka kerta kun Bondin näyttelijä vaihtuu koko sarja uudistuu. Jokainen Bond on omanlaatuisensa ja seikkailee omalla aikakaudellaan omalla tyylillään. Kukaan ei taatusti sekoita 60-luvun Connery-Bondia 90-luvun Brosnan-Bondiin tai 70-luvun Moore-Bondiin. Ne ovat ihan eri kokonaisuuksia, vaikka tietyt perusasiat säilyvät.

2000-luvun Graig-Bond onkin ensimmäinen kerta, kun tämä siirtymä on tehty tietoisesti ja jälki on ollut komeaa.

Näitä luetaan juuri nyt