Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Sairaan kreisin sairasta, eli sähköinen oksennus Suicide Squad

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 3.8.2016 00:02

Tämän 150 miljoonaa euroa maksaneen leffan pitäisi olla yksi kesän suurimmista hiteistä maailmanlaajuisesti. Katsoessani Suicide Squadia mietin, milloin viimeksi olen vihannut elokuvateatterissa näkemääni elokuvaa näin paljon.

Suicide Squad on DC-sarjakuvaelokuvien eräiden pahisten kokoontumisajo…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

No nyt oli niin surkea leffa-arvostelu että on pakko mennä katsomaan kyseinen leffa itse. Eikö arvostelijan pitäisi katsoa elokuvaa objektiivisesti ja sitten kertoa jotain faktoja? Koko tämä ”arvostelu” oli pelkkää ”en tykkää, en tykkää, en tykkää” -toistoa. Itse en juurikaan välitä vegaanien touhuista, mutta jos minulle maksettaisiin siitä että kävisin vaikka jollain kasvisruokamessuilla ja siitä pitäisi kirjoittaa juttu, niin en minä siihen juttuun kirjoittaisi vain että ”Hyi helvetti, ällöttävää, en tykkää, laatta lentää, vihaan tätä, hyhhyh, ihan kuin joku olisi lähettänyt kuvan peniksestään.”
Olen jokseenkin yllättynyt että tällaista roskatekstiä edes päästetään Suomen Kuvalehden sivuille. Jos arvostelijalla ei ole muuta sanottavaa kuin että genre ei kiinnosta ja leffa oli kuin oksennus, niin voinee sitten pitää mölyt mahassaan.

Samaa mieltä. Nyt kun kävin katsomassa elokuvan niin tämä on kyllä ala-arvoinen elokuva-arvostelu. Paikoin jopa suoran valheellinen.

Naiskuvasta:
Elokuvan ehkä tärkein henkilö, ryhmän kasaaja ja toimeenpanija, jolla on elokuvassa useita kymmeniä minuutteja screentimea on mainittu viimeisessä lauseessa ”virkamiehenä”. Syystä tai toisesta tämä hahmo ei mahtunut kirjoittajan neljän tärkeimmän naishahmon listaan, mutta diablon vaimo pääsi (Jolla muuten oli silläkin elokuvassa kaksi kohtausta. Tämäkin siis keksittiin päästä).

Harley Quinn taas ei ole olemassa vain suhteessaan miesystäväänsä, vaan toimii elokuvan loppupuolella uusien ystäviensä vuoksi. Mytologinen pääpahis taas on todellisuudessa korkeasti koulutettu seikkaileva tiedenainen, joka on vain pahan hengen possessoima.

Mitä tuohon ”lattarikatugansteriin” tulee niin kyseessä oli ainakin mun mielestä koko elokuvan normaaleimpia (ja siis samaistuttavimpia) ja syvällisimpiä hahmoja. Silti sekin oli tuossa arvostelussa väännetty ihmisvihan ja rasismin välikappaleeksi.

Tämä on supersankarielokuva. Se on helppoa räiskeviihdettä, jossa vilisee stereotypioita. Ja supersankarielokuvaksi Suicide Squad on yllättävänkin geneerinen. ADHD-meiningistä huolimatta ihan lajityypinsä edustaja. Ei sen kertomiseen pitäisi tarvita peniksiä ja jekkubatteryoksennuksia.

Näitä luetaan juuri nyt