The Sacrament: nuorekas superbrändi Vice Media ja tuotesijoittelun uudet luonteet
Tuotesijoittelussa ollaan totuttu logojen ja brändien melko varovaiseen vilahteluun elokuvissa. Mutta mitä sitä peittelemään: koko juoni voidaan kiinnittää brändiin.
Ti Westin ohjaama The Sacrament jäänee historiaan tavasta, jolla eräänlainen tuotesijoittelu on elokuvan selkäranka. Brändi on Vice-mediakonserni. Kaksi keskushenkilöä ovat Vicen toimittajia tekemässä videorepparia Vicelle.
Juju on ohjaajan mukaan kuitenkin siinä, että Vice toi elokuvaan uskottavuutta, ei siinä, että mediatalo olisi rahoittanut The Sacramentia jotenkin merkittävästi. Lopulta tämä selitys on varsin uskottava. Vice on megabrändi.
Itse elokuva on vaivattoman viihdyttävä ja tarkemmin mietittynä mauttoman yksityiskohtainen rekonstruktio Kansan temppelin viimeisistä päivistä joukko(itse)murhineen. Tapahtumat on vain siirretty nykyaikaan, ja ”Jim Jones” on nyt nimeltään vain Isä. Roolissa nähtävä Gene Jones on sattumoisin ällistyttävän paljon Martti Ahtisaaren näköinen.
Yhtäläisyyksiä on monella tasolla. Tosiasiassa Kansan temppelin loppusuoralla paikalla kävi NBC:n kuvausryhmä.
Rakenteena on Blair Witch Project– tai Cannibal Holocaust-tyyppinen ”jälkeenjääneet videonauhat”-kerronta. New York Timesin kriitikko Manohla Dargis kuvaili Westin tulokulmaa oivallisesti: häntä kiinnostaa enemmän se, miten hahmot kuolevat kuin miten he elivät.
Lopussa käy ilmi, että elokuvassa ei ole mitään pointtia. Pointittomuus on oikeastaan sen pointti: West harppaa vanhan ajan rehellisen häpeilemättämien eksploitaatioleffojen maailmaan. Sellaisena The Sacrament on kelpo kummitusjuttu. Toinen tapa katsoa asiaa on, että tosielämän tragediasta tehdään tahditonta viihdettä. Sekin sopii Vicen post-ironiseen brändiin oikein hyvin.
The Sacrament esitetään Night Visions -festivaaleilla Kinopalatsissa to 30.10. klo 20.15.