Ruotsissa tehtiin kovaa pornoa verorahoilla
Mia Engberg sai Svenska Filminstitutenilta 500 000 kruunua pornoelokuvien tekemiseen. Se herätti paheksuntaa, mutta myös tyytyväisiä puheenvuoroja on kuultu.
Dirty Diaries -kokoelma koostuu kahdestatoista lyhytelokuvasta. Niiden polttopiste on erilaisissa sukupuoliakteissa, ja kysessä on hardcore, siis kova porno: lähikuvia ei kaihdeta. Anti ei ole suinkaan heterokeskeistä. Kaikki ohjaajat ovat naisia.
Hanketta johtanut Engberg on vielä korostanut kyseessä olevan nimenomaan porno – feministinen porno. Dirty Diaries -kotisivuilta sää käsityksen tyylistä (linkki on K-18) ja siellä on myös tekijöiden manifesti.
Elokuvat kuvattiin kännykkäkameroilla. Profiilia on nostanut, että esimerkiksi kansainvälisesti suosittu Fever Ray-yhtye on antanut musiikkiaan Engbergin ja kumppanien käyttöön.
Svenska filminstituten (SFI), jonka vastine meillä olisi Suomen Elokuvasäätiö, perusteli tukiratkaisua sillä, että Engberg tekee taidetta ja kyseessä on feministinen kokeilu vastapainona heteromiesten näkökulmasta ohjatulle perinteiselle rynkytyspornolle. 500 000 kruunua eli 50 000 euroa ei ole iso raha SFI:lle, joka jakaa vuosittain lähes 20 miljoonaa euroa elokuvatukea. Rahat tulevat valtiolta.
Monille perustelut eivät ole riittäneet. Lehtien yleisönosastoilla ja netin keskustelupalstoilla hanketta ja etenkin sen saamaa tukea on moitittu.
Debatti alkoi jo viime vuonna, kun tuen ensimmäinen osa (350 000 kruunua) myönnettiin.
Aggressiivisimpien kannanottojen mukaan valtion pitäisi nyt lopettaa rahan antaminen SFI:lle. On myös laskettu, että jokainen ruotsalainen osallistui pornoprojektiin neljällä äyrillä.
Aikuisviihde on polttava aihe Ruotsissa, jossa seksismiä vastustetaan aggressiivisesti, kuten taannoiset keskustelut hotellien pornokanavista osoittavat. Kohuhan levisi Ahvenanmaalle asti: sikäläisiä virkamiehiä kiellettiin majoittautumasta hotelleihin, jotka tarjoavat seksikanavan.
Onko naisten tekemä porno hyväksyttävää ja miesten tekemä aina moraalisesti ala-arvoista? Netin keskustelupalstojen perusteella Engbergin teosten kovaäänisimpiä vastustajia tuntuu löytyvän etenkin niistä heteronormatiivisen pornon kuluttajapiireistä, jotka ovat kyllästyneet syyllistämiseen ja moralisointiin.
Erityisen kaupallisia Engbergin ja hänen kollegoidensa tekemät lyhytelokuvat eivät kenenkään mielestä ole, vaan lähempänä avantgardea. Dagens Nyheterin haastattelussa Engberg totesikin, että jos dvd:n ostaa masturbointiapuvälinettä odottaen, on tiedossa pettymys.
Tuoreemmassa DN:n jutussa pohditaan, mitä feministiporno oikein on.
Lehdet ovat suhtautuneet feministipornoon yllättävänkin suopeasti.
Svenska Dagbladetissa Dirty Diaries sai kehuja ja Göteborgs-Posten piti elokuvia kiinnostavina erilaisuutensa vuoksi.
Aftonbladet antoi puheenvuoron Marit Östbergille, joka ohjasi yhden lyhytelokuvista. Hänen mukaansa kyse on patriarkaalisuuden vastustamisesta.
Engberg (omat kotisivut), joka myös soittaa feministipunkbändissä nimeltä Vagina Grande, teki elokuvansa ensisijaisesti dvd-levitystä varten. Niitä näytettiin viikon ajan pienessä elokuvateatterissa Hornstullissa. Kaikki näytökset myytiin loppuun.
Mutta ovatko Engbergin ja kumppanien lyhärit mistään kotoisin? En ole itse niitä nähnyt, enkä heteromiehenä ilmeisesti kuulu kohderyhmään. Naispuolinen kollegani kävi Hornstullissa katsomassa Dirty Diaries -kokonaisuuden ja kommentoi: ”En todellakaan ymmärrä miksi kokoelma olisi feministinen, paitsi jos tykkää muijista. Karvoja oli liikaa sekä muijilla että jätkillä. Jätkät eivät edes olleet hyvännäköisiä. Ei ainakaan toiminut pornona, nämä ovat jonkinlaisia taide-elokuvia.”
Pitäisikö nyt päätellä, että Ruotsissa tehtiin verorahoilla huonoa pornoa?