Rogue One ja menetetyt mahdollisuudet

Pidin elokuvan loppusuorasta, mutta aivan viimeiset hetket taas olivat plääh.

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Rogue One ei ole kovin mieleenpainuva elokuva. Siinä on hetkiä, jotka muistan oikein elävästi. Parhaat kohtaukset nousevat selkeästi epätasaisesta kokonaisuudesta. Pidin loppusuorasta, mutta aivan viimeiset hetket taas olivat plääh.

Katsomisesta on vain viikko, joten tuossa on ongelma.

Uusia Tähtien sota -elokuvia on nyt tulossa valkokankaille jokaikinen vuosi. Niitä tuotetaan niin isolla rahalla, että päätökset tehdään komiteoissa. Toki Rogue Onessa on ohjaaja Gareth Edwardsin panosta, varmasti paljonkin, mutta persoonallisuudella on ahtaat rajat. Elokuvaan tehtiin julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan paljon lisäkuvauksia, mikä ei sinänsä ole harvinaista eikä leimallisesti huono merkki (vaikka niin kai kuvitellaan). Mutta nyt esimerkiksi loppusuora meni kokonaan uusiksi vain joitain kuukausia ennen ensi-iltaa.

Tuotantomallissa elokuvasarjaan kuuluvat suurta tarinaa edistävät eepokset eli ”Episodit” ja niiden rinnalla tarinaa taustoittavia ”itsenäisiä” elokuvia, kuten nyt Rogue One. Elokuvabisneksessä tämän tekemisen löivät kunnolla läpi Marvel-sarjakuvaelokuvat. Tähtien sotaa ja Marvel-franchisea erottavat muutamat isot asiat. Yksi on se yllättävänkin synkässä Rogue Onessa korostuva seikka, että Tähtien sotien kohdeyleisö on hieman vanhempaa. Toinen on edellisen vastapainoa: koska ydinkohderyhmää ovat aikuiset miehet, päähenkilöiksi on nyt kirjoitettu naisia, jotta yleisöpohja laajenee. Rogue Onen sankaritarta Jyn Ersoa näyttelee Felicity Jones, ja hahmo on muuten tähänastisten Tähtien sotien kiinnostavimpia.