Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

RoboCopin uusintaversio saamassa kovaotteisista elokuvista tunnetun brasilialaisohjaajan

Blogit Kuvien takaa 2.3.2011 06:16
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Tulevaisuusdystopia RoboCop (1987) kertoo surmatusta poliisista, jonka tietoisuus siirretään robottiin, kun yksityistetyt poliisivoimat haluavat täydellisen aseen. Fasistisesta yhteiskunnasta varoittava elokuva yhdisteli reippaita ylilyöntejä, huumoria ja väkivaltaa melkein ennennäkemättömällä tavalla.

Alkuperäisen, kerta kaikkiaan erinomaisen (vuosikymmenensä parhaita amerikkalaisia) elokuvan ohjasi USA:n debyyttinään hollantilainen Paul Verhoeven. Hän ampui samoilla panoksilla vielä kovempaa tieteissatiirissa Starship Troopers.

RoboCopia on myös tulkittu Jeesus-allegoriana. Yhteys ei yllätä, kun kyseessä on Verhoeven. (Elokuva muuten sai myös kaksi puupäistä jatko-osaa, joista ei kannata puhua.)

Uusintaversioon on aiemmin yhdistetty Darren Aronofsky, jonka Black Swan saa sattumoisin tällä viikolla Suomen ensi-iltansa. Joidenkin tietojen mukaan Aronofsky jätti hankkeen, kun tuottajat halusivat tehdä siitä 3D:n eikä häntä kiinnostanut.

Nyt Deadline Hollywood kertoo, että ohjaajaksi tulisi Jose Padilha. Hän on tehnyt kotimaassaan Brasiliassa paitsi dokumentteja, myös kaksi menestyksekästä Elite Squad -elokuvaa. Fiilistelin uudempaa juuri Berliinin festareilla.

Roistomaisen väkivaltaisten poliisin eliittijoukkojen näkökulmasta slummi- ja huumeongelmia katsovien, mutta samalla julmat toimet kyseenalaistavien elokuvien perusteella Padilha olisi ässävalinta RoboCopin ohjaksiin.

En tiedä, millaista uudesta RoboCopista kaavaillaan, mutta on mielenkiintoista huomata, kuinka monet asioista, joista alkuperäinen elokuva varoitti ovat käyneet tai käymässä toteen. Robottiaseet yleistyvät tietenkin armeijoissa. Niitä käyttämällä ihmisten kauko-ohjattu tappaminen saadaan tuntumaan peliltä, kuten vuotaneissa USA:n armeijan videoissa on nähty. Ja ympäri maailmaa aiemmin valtioiden monopolina hallitsemaa väkivaltakoneistoa siirretään asteittain yksityisomistukseen, oli kyse palkkasotilasfirmoista, amerikkalaisista vankiloista tai miksei vartijaliikkeistä Suomessa.

Suomessa ensimmäinen RoboCop on myös mielenkiintoinen pala elokuvakulttuurin lähihistoriaa. Se joutui aikoinaan erityisen rajusti sensuurin kynsiin.

Kuten tuolloin oli vielä tapana – Valtion elokuvatarkastamo todella suojeli kansalaisia – RoboCopiakin saksittiin runsaasti jo ennen K-18-elokuvateatterilevitystä. Itse vuokrasin K-16-videoversion olarilaiselta kioskilta joskus silloin, yli 20 vuotta sitten, vaikka tiesin sen olevan leikattu. Lähes 15 minuutin lyhennysten jälkeen elokuvasta oli jäljellä absurdi torso, jossa kuva hyppäsi aina ammuskelun alettua sen lopputuloksiin. Ristiriitaisesti siis väkivallan rumuus ja seuraukset poistamalla lopputulos oli sensuurin näkökulmasta sopivampi kansalle. Juonen seuraaminen kävi siinä sivussa mahdottomaksi, kun elokuvasta oli kadonnut noin kuudesosa.

Mitenkään poikkeukselliselta ei RoboCop enää leikkaamattomanakaan näytä. Olisi ehkä edelleen kuitenkin K-18 – tai sitten K-15, koska sävy on niin satiirinen, minkä nykyinen tarkastamokin varmaan jo ymmärtäisi. Ikärajat ovat kovin suhteellisia.