Ristiriitainen vastaanotto
Musta jää näytettiin lehdistölle perjantaina iltapäivällä. Kuten epäilin, loppupuolen portaikkokohtaus ei mennyt täydestä. Kyse ei ollut yksittäisistä, vaan kymmenistä katsojista, joilla keitti yli. Salin täytti hetkeksi vuolas nauru. Ymmärtääkseni kohtausta ei ole tarkoitettu mitenkään hauskaksi. Tässä taitaa olla pieni ongelma.
Näytöksen jälkeen huomasin aulassa Geoff Andrew’n. Brittiveteraani on Lontoon Time Outin pääelokuvakirjoittaja ja National Film Theatren (vastaa meidän Elokuva-arkistoamme) entinen ohjelmapäällikkö. Andrew on myös kova Kaurismäki-diggari. Kysyin Andrew’lta, mitä hän piti Mustasta jäästä.
”Epäuskottava. Tekemällä tehty. Huono”, Andrew latasi.
Paljastin olevani Suomesta, ja että kyseessä on ensimmäinen suomalaiselokuva Berlinalen kilpailussa 18 vuoteen.
”Olen pahoillani”, Andrew totesi kylmästi. Hänen juttukaverinsa olivat elokuvasta samaa mieltä: tahattoman koominen.
Aulassa näkemäänsä sulatteli myös nuori saksalaiskaksikko Nadine ja André. He sentään olivat kohteliaampia. Nadine: ”Elokuvan alku oli hyvä, mutta lopussa jännitteet hajosivat. Oli se ihan ok.” André: ”Musta jää oli erittäin käsikirjoituskeskeinen, käsikirjoituksen käänteissä mentiin äärimmäisyyksiin, ja minä pidän enemmän ilmaisun estetiikkaan keskittyvistä elokuvista. Tämä ei ollut elokuva minun makuuni.”
Olisin kysellyt lisää mielipiteitä näytöstä seuranneessa lehdistötilaisuudessa, mutta se ei ollut menestys. Jos valokuvaajia ei lasketa, monisatapaikkaisessa salissa paikalla oli alle 50 henkeä. Heistä tusina oli suomalaisia. Harvalukuisella yleisöllä oli lopulta kaksi kysymystä Petri Kotwicalle, Outi Mäenpäälle ja tuottajille. Toinen koski sitä, oliko Kotwica tahallaan kirjoittanut naisten roolit näin vahvoiksi ja miehet heikoiksi. Kotwica naureskeli ja sanoi kyllä. Ja toinen kysymys liittyi elokuvan musiikkiin. Kotwica kertoi Apocalyptican Eicca Toppisesta, joka sävelsi ansiokkaan musiikin.
Illalla Musta jää sai virallisen gaalaesityksensä. Paikalla ei ollut yhtä pahoja kyynikoita kuin aiemmassa näytöksessä – katsojat pitivät turpansa kiinni myös porraskohtauksessa.
Puolenyön jälkeen vuorossa oli elokuvan juhlatilaisuus Suomen ja koko Pohjoismaiden suurlähetystötiloissa parin kilometrin päässä festivaalin pääkallopaikoilta. Ne olivatkin onnistuneimmat kemut, mitä suomalaiselokuvan tiimoilta on kuunaan kansainvälisillä festivaaleilla pidetty. Yhtään soraääntä ei kuulunut – monisatapäisellä ja aidosti kansainvälisellä juhlaväellä oli käytössään upeat tilat ja viinaa riitti aamuun asti.
Olutta oli maistelemassa myös Svenska Dagbladetin kriitikko, kirjailija ja elokuvatutkija Jan Lumholdt. Hän oli pitänyt iltapäivällä näkemästään elokuvasta.
”Ihan mahdollista, että amerikkalaiset tekisivät tästä oman versionsa. Sigourney Weaver vanhemman naisen rooliin, Jennifer Lopez nuoremmaksi ja joku Dennis Quaidin tyyppinen pettäväksi mieheksi”, Lumholdt visioi.
”Nautin elokuvasta, vaikka jotkut käsikirjoituksen ratkaisut olisivat kyllä voineet olla onnistuneempia”, Lumholdt muotoili.
Sunnuntaina valikoidut kriitikot pisteyttävät Mustan jään alan ammattilehtien kriitikkotaulukoissa. Keskimääräiset pistetulokset ovat elokuvan kansainvälisen myynnin kannalta äärimmäisen tärkeä asia. Tuottajat ja myyntiagentit elävät nyt kovassa jännityksessä.