Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Requiem on väkevä kuvaus mielenterveyden järkkymisestä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 26.3.2009 08:20

Yle Teeman illan elokuva on vähän tunnettu, mutta poikkeuksellisen vaikuttava draama nuoren naisen romahduksesta.


Hans-Christian Schmidin
Requiem perustuu tositapaukseen 1970-luvulta. Saksalaisen opiskelijan Michaelan (Sandra Hüller) itsenäistyminellä on monia esteitä. Hän kärsii epilepsiasta. Vielä pahempaa on se, etteivät syvästi katoliset vanhemmat salli tyttären etsiä omaa tietään.

Psykoosi rikkoo yliopistoon päässeen Michaelan maailman. Vanhemmat tulevat lopulta apuun, tulkitsevat tapahtumat omasta näkökulmastaan – ja antavat papin yrittää hoitoa manaamalla.

Kuulostaa kauhuelokuvalta, ja sitä Requiem tavallaan onkin. Yliluonnolliset elementit kuitenkin puuttuvat. Schmid näyttää kaiken tyynesti, katsomatta pois pahoillakaan hetkillä, antamatta katsojalle armoa.

Teemana on ihmisen hauraus – yhden sairaus, toisten typeryys. Hyvää tarkoittavalla julmuudella olisi helppo manipuloida katsojaa, mutta Schmid ei osoittele sormella, vaan antaa katsojan tehdä johtopäätöksensä. Harmi, että hänen uusin elokuvansa Storm oli pettymys Requiemin taituruuteen verrattuna.

Requiem valmistui 2006. Vain muutamaa kuukautta aiemmin sai Suomessakin ensi-iltansa Emily Rosen riivaaja, suorastaan surkea amerikkalainen kauhuelokuva, joka myös pohjautuu Anneliese Michelin surulliseen tarinaan. Harvoin on samoista tositapahtumista tehty kahta näin erilaista elokuvaa.

Michelin tarina löytyy yksityiskohtaisena englanninkielisestä ja saksankielisestä Wikipediasta. Ei heikkohermoisille.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt