Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Renny Harlinin uusi 12 Rounds on kunnon läskipääelokuva

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 8.4.2009 07:40

Rennyn uusi toimintapläjäys ei ole hyvää mainosta Mannerheim-hankkeelle. Tätä läskipäisemmäksi ei elokuva muutu.

Kävin jo katsomassa Rennyn uutuuden. Yhdysvalloissa en olisi voinut, sillä siellä sitä ei esitetty ennen ensi-iltaa lehdistölle lainkaan. Epäiltiin, että arvosteluista olisi ainoastaan haittaa ja pressinäytöksistä turhia kustannuksia.

Suomessa ensi-ilta on perjantaina 17.4. Uumoilen, että lehtien kritiikeissä 12 Rounds teurastetaan, mikä ei ole hyvää mainosta Mannerheimille.

Ei tämä elokuva ole fiksu tai mieleenpainuva, mutta toisaalta, se on leimallisesti tilaustyö, jossa on nimenomaan haluttu mahdollisimman läskipäistä jälkeä.

Pääosassa painija

John Cena on Yhdysvalloissa suosittu showpainija, jolle on kehitelty elokuvatähden uraa. 12 Rounds on toinen elokuva, jossa Cenalla on pääosa.

Elokuva on suunnattu WWE-painin ja kaikista vähä-älyisimpien toimintaelokuvien ystäville. Siis lapsille ja junteille. Käsikirjoituksessa ei ole yhtään kunnollista oivallusta, ei mitään merkillepantavaa edes lajityypin – muskelitähtien rymistelyelokuvien – puitteissa.

Cenaan verrattuna vaikkapa Sylvester Stallone on sielun herkimpien tuntojen taitava tulkki. Naapurikapakkasi yrmein portsari olisi valkokankaalla todennäköisesti yhtä karismaattinen. Tiettyä rehtiyttä Cenan oikeudentuntoisessa roolihahmossa tosin on, lähinnä hyväuskoinen hölmö -ihmistyypin puitteissa.

Kun nämä lähtökohdat – pöljä käsis ja steroidiportsarin habituksella varustettu sankari – otetaan huomioon, 12 Rounds on ihan kelpo elokuva. Se liikkuu koko ajan sujuvasti, se on always watchable kuten amerikkalaiset sanoisivat. Tämä on ohjaajan ansiota.

Lopussa nyrkillä naamaan pau pau pau

Jonkinlaista väriä juttuun tuo irlantilaista roistoa näyttelevä Aidan Quinn, jonka tunnetuin rooli tähän mennessä taitaa olla homosarjassa Älä kerro äidille. Quinnin esittämä älykäs ja sadistinen irkkukelmi on juuri sellainen nilkki, jota Gary Oldman olisi näytellyt 15 vuotta sitten.

New Orleansiin sijoittuvassa elokuvassa on juoni – konna pitää Dannya vastuullisena tyttöystävänsä kuolemasta ja pakenee vankilasta kostaakseen. Kai ihan hulluuttaan irkku järjestelee Dannylle ihmeellisiä, jopa herkulesmaisia tehtäviä, tyyliin pysäytä jarruton raitiovaunu. Ja pääseepäs ilkiö lurittamaan sankarille Danny Boyta, mikä on käsikirjoituksen monitasoisin keksintö.

Elokuvan rakenteessa nämä tehtävät ovat käsikirjoitetun tuntuisia esteitä, jotka täytyy ylittää ennen kuin Danny viimeinkin pääsee hakkaamaan inhottavaa eurooppalaista kynäniskaa nyrkillä naamaan. Tämä on elokuvan kliimaksi. Pau pau pau.

12 rounds

Budjetti on Rennyn uran pienimpiä, IMDb:n mukaan vain 20 miljoonaa dollaria. Kuvista tulevat hetkittäin mieleen ohjaajan parhaat elokuvat Die Hard 2 ja Long Kiss Goodnight, ja aina silloin tuntuu, että Harlin ansaitsee parempaa.

Hollywoodissa hänen uransa on mennyt tämän ja Manaaja nelosen (joka oli jo kertaalleen tehty, kun tuottajat halusivatkin verisemmän ja suoraviivaisemman elokuvan ja teettivät sen pikavauhtia Rennyllä) kaltaisten tilaustöiden pakertamiseksi.

Ei ihme, että Rennyä kiinnosti palata kotimaahan tekemään Mannerheim varmasti pienemmällä liksalla.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Jostain syystä otsikosta ja väliotsikoista tuli valtava halu nähdä tämäkin hengentuote.

JR, jottet liikaa innostu niin täytyy mainita, että ikäraja on K-13 ja väkivalta siksi aika lässyotteista, ei rajua.

Vai että puisevan unohdettava Long Kiss Goodnight olisi parempi kuin Ford Fairlane, tai edes Cliffhanger? Lol.

Cliffhanger ei ole kestänyt aikaa. Hyvältähän se yhä näyttää, mutta esimerkiksi Deep Blue Sea tuntuu reippaammalta ja viihdyttävämmältä. Ehkä syynä on DBS:n hetkittäin itseironinenkin huumori. Ford Fairlanen puolivillaiset ”tuhmat” vitsit taas eivät ole koskaan olleet makuuni ja niihinhän koko elokuva perustuu.

Pidän myös Jäätävästä poltteesta, mutta en ehkä niinkään sen elokuvallisen laadukkuuden kuin mainion kasarifiiliksen ja ulkoelokuvallisten seikkojen (leffan mutkikas synty- ja sensuurihistoria) vuoksi. Sen olen nähnyt aika monta kertaa, televisiosta silloin muinoin ja kahdesti filmiltä.

Se pahiksen näyttelijä on Langalla sarjasta tuttu Aidan Gillen, eikä paljon kuuluisampi kaimansa Aidan Quinn.

Näinhän ne kriitikot aina elokuvia arvostelevat… Aina on jotain väärin ja huonosti tehty mutta eikö viihteessä avainsana ole VIIHDE. Tämä on hyvää viihdettä. Näillä arvostelijoilla aina on tarve löytää elokuvasta joku syvällinen ja sydäntäsärkevä ilmaisu. Näihän se aina menee että se mistä kriitikot eivät pidä, sitä yleisö rakastaa ja tätä leffaa yleisö rakastaa

yhdyn nimimerkin jaa kirjoitukseen. Arvostelijan (huom! ammattitaitoisen sellaisen jota kinnunen ei ole) pitäisi katsoa elokuvia objektiivisesta näkökulmasta. EI NÄIN!

On toimintafilmejä ja toimintafilmejä. Esim. Casino Royale oli loistavasti tehtyä actionia, eikä ole Jason Bourne -sarjassakaan valittamista. John Woon kehnoinkin tekele on kuitenkin aina tekijänsä näköinen, puhumattakaan siitä, että hän on tehnyt suoraan elokuvaklassikoiksi päätyneitä/päätyviä loisteliaan kekseliäitä elokuvia, joissa on rätinää ja räiskettä ja vielä jotakin muutakin… Rennyn tekeleet ei oikein tähän A-luokan actioniin yllä.