Rendel floppasi, paitsi Mikkelissä – kuriositeetti kiinnostaa, mutta ei siitä makseta
Erittäin harva elokuva saa yhtä kattavaa medianäkyvyyttä kuin Rendel.
Ylen pääuutislähetys. Koko joukko lehtijuttuja elokuvasta. Useita henkilöjuttuja sen ohjaajasta, Jesse Haajasta.
Erittäin harva elokuva saa yhtä kattavaa medianäkyvyyttä kuin Rendel. Jokainen merkittävä media noteerasi elokuvan ja yrittäjä-ohjaaja Haajan. Tällaisia tapauksia ei tule kuin muutamia vuodessa.
Silti Rendel otti ensi-iltaviikonloppunaan ankarasti turpaan lippuluukulla. Viime aikoina Haajan ja tuottaja Miika Norvannon näkemykset katsojaodotuksista ovat heitelleet aika laajasti. Erään Norvannon haastattelun mukaan Suomessa piti saada 100 000 katsojaa, jotta tuotanto pääsee omilleen – tuossa laskelmassa arvioitiin, että yhtä paljon katsojia pitäisi saada ulkomailta. Viime viikolla Haaja sanoi olevansa tyytyväinen 30 000 – 50 000 katsojaan Suomessa.
Etukäteen vetoa näytti olevan: esimerkiksi ensimmäinen julkinen näytäntö eli viime tiistain esitys Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla myytiin loppuun.
Rendel sai viikonloppuna 2970 katsojaa. Se tarkoittaa, ettei edes 10 000 katsojan kokonaisluvun tavoittaminen ole helppoa, ehkei todennäköistäkään. Rendel on ns. ryntäyselokuva, jota kiinnostuneet menivät katsomaan heti tilaisuuden tullen (kuten R&A-näytäntöön). Ennakot mukaanlukien Rendelillä on 4403 katsojaa. Se oli viikonlopun kuudenneksi katsotuin elokuva Suomessa.
Myös katsojamäärä per esityskopio (50) oli top kympin huonoin. Elokuvaa esitettiin 59 salissa ympäri Suomea. (Samana päivänä tuli ensi-iltaan samaan väkivaltainen ryminäfantasia-genreen lukeutuva ison rahan Hollywood-leffa Kingsman: The Golden Circle, jonka katsojamäärä per esityskopio oli 244.)
Miten tässä näin kävi?
Rendel kiinnosti mediaa, koska se on kuriositeetti ja sillä on tarina. Suuruudenhullu ajatus tehdä supersankarileffa Mikkelissa on huikea narratiivi. Tekijät puhuivat maailmanmenestyksestä ja osasivat käyttää somea. Facebookissa leffalla oli melkein 80 000 seuraajaa.
Etabloituneemmat elokuvakirjoittajat antoivat ensi-ilta-arvioissaan Rendelille 1-2 tähteä, mutta tällaisen elokuvanhan pitäisi olla critic-proof.
Maksava yleisö ei kuitenkaan valitse kuriositeettia, vaan varman tuotteen. Eikä mikkeliläisyys ole vetovoimatekijä muille kuin mikkeliläisille.
Tekijät ja Rendel-fanit ovat toitottaneet, että elokuva on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Se on totta sikäli, että nimenomaan supersankarigenreen tai naamiokostajagenreen kuuluvaa elokuvaa ei meillä ole tehty. Muuten väite on seula. Tummasävyistä fantasiaa ja scifiä ja kauhua ja Hollywoodista esikuvansa ottavaa actioniakin on kyllä tehty Suomessa jo vuosien ajan. Osa elokuvista on menestynyt (Rare Exports, Iron Sky, Bodom, Big Game), osa ei niinkään (Jadesoturi, Dark Floors, Lovemilla, Bunny the Killer Thing).
Pikimustan väkivaltahuumorin toi Suomeen ensimmäinen Vares-elokuva. Harva tuntuu muistavan, että viimeisin Vares -elokuva Sheriffi oli tyyliltään sarjakuvamainen, suorastaan bombastic, tietokonetehosteineen, räjähdyksineen ja tappohuumoreineen. Kriitikko Marko Ahonen summasi sen osuneesti: freak show. Niin on myös Rendel, tarkoituksella.
Omakustanteinen tekeminen (lue: rahoittaminen ilman Suomen elokuvasäätiötä ja/tai suuria televisiokanavia) ei sekään ole niin harvinaista. Jossain Rendeliä verrattiin Jäätävään poltteeseen, Renny Harlinin 31 vuoden takaiseen toimintaesikoiseen, johon Markus Selin ja Harlin hankkivat rahoituksen Yhdysvalloista. Eroa on muun muassa siinä, että Jäätävä polte oli teknisesti ja henkisesti niin lähellä amerikkalaisia (toki pöhköjä) esikuviaan, että se myös levitettiin todella laajasti Pohjois-Amerikassa.
Rendel taas kuuluu alueellisen ja omakustanteisen elokuvantekemisen buumiin, jota on kestänyt muutama vuosi. Nämä elokuvat ovat toki työvoittoja. Niitä yhdistää se, että ne eivät menesty ollenkaan. Poikkeus säännöstä on Tuukka Temosen ohjaama ja tuottama Teit meistä kauniin, josta tuli sadan tuhannan katsojan hitti vuosi sitten. Toki myös helluntailaisten itsekehudokkari Autolla Nepaliin oli 11 000 katsojallaan suhteellinen menestys.
Eräänlainen poikkeus – joskaan ei suhteelinen taloudellinen ”menestys” – oli Samurai Rauni Reposaarelainen. Se oli todellinen talkooelokuva (budjetti 50 000 euroa, vrt. Rendelin 1,45 miljoonaa euroa), jolle ei koskaan asetettu julkisesti katsojatoiveita, joten 4600 katsojaa oli kova tulos.
En epäile, etteikö Rendeliä myytäisi maailmalle. Suoratoistopalveluissa on tilaa erikoisille supersankareilla ja väkivaltaiselle toiminnalle. Valkokangaslevitys Suomen ulkopuolella tuntuu absurdilta ajatukselta, kun elokuva ei kotimaassaankaan kyllin kiinnosta.
On todella kiehtovaa, että nimenomaan supersankarigenrestä, jonka menestykset on rakennettu spektaakkelin ja suurien resurssien varaan, on jo tullut yksi viihde-elokuvan peruslaji. Sellainen, jota halutaan tehdä Savossakin. Nyt vain taisi selvitä, miksi supersankarileffoja ei ole tehty Euroopassa saati Suomessa: tämän genren skaalaaminen pienille resursseille ei toimi, ainakaan jos ei keksitä ja rakenneta ihan totaalisen omaa estetiikkaa.
Ehkä Rendelin vetovoimalle oli myös haittaa siitä, että elokuva henkilöityi sen tekijään, hitusen epätoivoiseenkin tarinaan miehestä, joka laittoi kaiken peliin tehdäkseen supersankarileffan Savossa. Jutuissa itse elokuva jäi taustalle. Ei naamiokostaja ollutkaan yhtä kiinnostava kuin Haaja itse.
Rendelin legenda jatkuu, kirjaimellisesti, ainakin kotikulmilla. Länsi-Savo -lehdessä onnistuttiin kääntämään floppaaminenkin menestykseksi.
Mikkelissä paikallinen supersankari olikin hitti: sieltä kertyi melkein 500 katsojaa. ”Rendel veti avausviikonloppuna hyvin väkeä koko maassa”, lehdessä kuitenkin kirjoitettiin. Vastuu siirtyi lukijalle.
Muokattu 25.9.2017 klo 14.59: Korjattu Rendelin paikka viikonlopun katsojatilastossa: se oli viikonlopun kuudenneksi, ei yhdeksänneksi katsotuin elokuva.