Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Reindeerspotting on tärkeimpiä kotimaisia dokumenttielokuvia

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 7.4.2010 13:45

Tänä keväänä valkokankaalle tuli peräti kuusi suomalaista dokumenttielokuvaa. Miesten vuoro oli oikein hyvä, mutta narkomaanikuvaus Reindeerspotting – pako Joulumaasta on silti ylitse muiden.

Joonas Neuvosen dokumentti rovaniemeläisistä nuorista kamankäyttäjistä on ainutlaatuinen ihan koko maailmassa. Neuvonen on ollut itse osa porukkaa, ja siksi elokuva on sataprosenttisen intiimi: kamera on kohteittensa tasolla, ei koskaan yläpuolella.

Materiaalimäärä oli valtava ja lopullinen puolitoistatuntinen on äärimmäisen tiukka tavalla, josta jää hämmentynyt olo. Huh huh. Ja vielä kerran: huh! Trailerin lupaukset täyttyvät.

Kuvaavaa on, että kun ensimmäisen kerran näin Reindeerspottingin, ryhdyin sen loppuessa katsomaan dvd:tä heti alusta uudelleen kuin hypnotisoituna.

Elokuvan 7-8 kertaa katsoneena olen valmis sanomaan, että Reindeerspotting on kaikkien aikojen vaikuttavimpia ja tärkeimpiä suomalaisia dokumenttielokuvia – ei ehkä sataprosenttinen taiteellinen onnistuminen, mutta yhteiskunnalliselta arvoltaan mittaamaton.

Elokuva ei ole hyvää mainosta Rovaniemelle.

”Ei kyse ole siitä, että Rovaniemellä on Subut (Subutex), vaan siitä, että Subut ovat tulleet sinnekin, maailman ääriin. Ja siitä, ettei niitä voi kitkeä pakkotoimilla pois”, Joonas Neuvonen täsmensi kun haastattelin häntä.

Sormea ei heristellä. Tuo luottamus katsojaan on yksi elementeistä, jotka tekevät Reindeerspottingista myös huumeasioiden valistuksena aivan omaluokkaisensa: katsokaa itse, emme moralisoi.

Tai kuten Neuvonen itse totesi lainaten William Burroughsia:

”Huumeongelmaan on yksi ratkaisu: kaikki nistit pitäisi tappaa. Se on ainoa tapa poistaa huumeongelma.”

Ikärajakohu jatkuu. Korkein hallinto-oikeus päättää ensi viikon alussa, onko Valtion elokuvatarkastamaon lätkäisemä K-18 oikea ikäraja. Minusta ei; tätä elokuvaa pitäisi näyttää kaikille teini-ikäisille kouluissa. Narkkariromantiikka on Reindeerspottingista kaukana.

Tai kuten Mikko Salasuo toteaa elokuvasta blogissaan: ”Nyt ei mennä pelon, pelottelun tai liioittelun keinoin, vaan kärki on elävässä elämässä, yksilöiden valinnoissa ja niiden seurauksissa.”

Reindeerspottingia ei kannata odottaa televisiosta pian – se esitetään Dokumenttiprojektissa vasta yli vuoden kuluttua. Saa nähdä, sensuroidaanko televisioversiota jotenkin.

Reindeerspottingin ensi kerran nähtyäni ennustin jo, että siitä tulee kaikkien aikojen katsotuin kotimainen dokumenttielokuva teatterilevityksessä. Levitysyhtiö Nordisk Filmin tämänpäiväisessä tiedotteessa kerrotaan, että elokuva on ollut Finnkinon varausjärjestelmässä kolmanneksi suosituin – kiitettävä saavutus dokkarille, saati vielä suomalaiselle.

Reindeerspotting ensi-illassa perjantaina 9.4.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Reindeerspotting mietityttää vielä päiviä sen näkemisen jälkeen. En voi muuta kuin suositella.

Pelkästään trailerin näkeminen teki jo suuren vaikutuksen. Tälläiset Janit eivät ole loppujen lopuksi ole kauhean harvinaisia kaupungeissa ja useammat nuoret tuntuvat jo syrjäytyvän yhä nuorempana… Se mitä nuorille pitäisi tehdä , on näyttää juuri tälläisiä videoita , eikä opettaa kuin Sout Parkin Mr.Mackey opettaa terveystiedon tunnilla ” drugs are bad….mckey”. Nuoret luultavammin sisäistävät huumeiden vaarat paremmin tälläisten esimerkkien kautta , tosi tarinoista , jotka pitävät OIKEASTI paikkansa. Ei ne ylä-asteella jakamat KK kuoleman kauppias kirjat vaikuttaneet meijän sukupolveen paljoa.

Tämän tilityksen kirjoitti nuori , huumeista aikoinaan kärsinyt kärsinyt mies.

Oikein mukava huomata, että Kalle Kinnunen on muuttanut mielipidettään kotimaisista dokumenttielokuvista. Lokakuun 2009 jutusta saattoi saada sen käsityksen, ettei dokkareita kukaan mene valkokankaalta katsomaan eikä maksamaan lippua elokuvateatterin normaaliohjelmistoon.

Olen samaa mieltä, että dokumentit, jotka ovat perinteisesti olleet suomalaisten osaamisaluetta, ovat tänäkin vuonna parhaita kotimaisia. Samoin ajattelin kyllä jo viime vuotisesta Kansakunnan olohuoneesta.

Elokuvahistoria on alkanut dokumenttielokuvista. Ne kuuluvat valkokankaalle, eivät erikoisohjelmiston gettoon tai telkkariin piilotettuna.

Katsoin leffan vasta viime viikonloppuna, mutta kyllä ihmetyttää, että sitä on pidetty huumemyönteisenä. Minulle se ei ainakaan välittynyt missään vaiheessa.

Näitä luetaan juuri nyt