Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Rautarouva-elokuva: Meryl Streep on parempi Margaret Thatcher kuin Thatcher itse

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 16.11.2011 13:02

Oikeaa Margaret Thatcheria ei ehkä parhaina vuosinaankaan olisi jaksanut katsella televisioruudussa varttia pidempään, mutta entä kun kuivaa poliitikkoa esittääkin Meryl Streep? Rautarouva-elokuva lupaa viihdyttävän muotokuvan. Totuudellinen se ei kai yritäkään olla.

Uusi brittitraileri on oikein vetävä.

Henkilö, josta Rautarouva näyttäisi kertovan, ei kuitenkaan muistuta sitä Thatcheria, joka on tosielämästä tuttu.

Brittitoimittajat ovat päässeet näkemään elokuvan ja The Guardian julkaisi jo arvostelunsa. Luin siitä vain ingressin:Phyllida Lloyd’s film gives us Thatcher without Thatcherism, writes Xan Brooks, but Meryl Streep is astonishing.”

Suomeen elokuva saapuu tammikuun lopulla, sopivasti samoihin aikoihin, kun Streep saa Oscar-ehdokkuutensa. Kiistellään sitten siitä, onko se pelkkää viihdettä vai silkkaa propagandaa vai mitä ihmettä.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Mitkä ovat muuten Kalle sinun Biopic elokuvasuosikkisi? Briteillä tuntuu olevan niiden tekemisen historia David Leanin ja Attenboroughin kaltaisten eeppisten kertojien myötä.

Brittien estetiikka on tuntunut sopivan henkilökuviin kuten Gandhi, Lawrence of Arabia, Cry Freedom, Dr. Zhivago ja juuri televisiosta tullut Winston Churchill -Myrskyn silmässä.

Tähänkin elokuvaan on löydetty brittiläinen teatteriohjaaja.

Harmaahapsi:

Onpas vaikea kysymys. Ehkä pitäisi tarkentaa, onko kyse elämäkertaelokuvista vai henkilökuvista.

Jos henkilökuvat lasketaan, Patton on suosikkini. Toisaalta siitä ei paljoa tarvitse laajentaa, niin ollaan suossa: hyväksytäänkö joukkoon kaikki elokuvat, jotka tarkkailevat jonkin tosielämän henkilön elämää tiettynä ajanjaksona…

Kuin raivo härkä, ehdottomasti.

Andrei Rublev, jos se hyväksytään, kun yhteys Rublevin todelliseen elämään ei taida olla kovin vankka.

Arabian Lawrence on hieno, vaikken muuten David Leanin estetiikasta niin innoissani ole.

Vaikeaa. Amadeus? Perhonen lasikuvussa? Persepolis? 24 Hour Party People? American Splendor? Ed Wood? Nixon?

Mafiaveljet laskettaneen biopiciksi ja Casino myös? Niissähän on etuna rikoselämän hurjuus, ja toisaalta se, että on voitu ottaa paljon vapauksia, kun kulissien takaisen toiminnan yksityiskohdat eivät ole niin laajasti tiedossa. Viime vuosilta Olivier Assayasin Carlos oli hieno.

Olen aivan varmasti unohtanut joitain olennaisia.

Muistan, että Lunta tupaan -sketsisarjassa kerran toinen tyypeistä ihmetteli, miksi Gandhia on kehuttu elämäkertaelokuvana niin paljon, vaikka se on selvästi vedätystä: Gandhi ei elokuvan mukaan käynyt koko elämänsä aikana kertaakaan vessassa.

Olen itse hieman tämänkaltaisten henkilökuvien fani ja siksi kysyin. Pitäisi varmaan laskea vain ne, jotka oikeasti liittyvät johonkin todelliseen henkilöön.

Hyviä vinkkejä. Pitää tarkastaa listasi elokuvat joita en ollut nähnyt. Amadeus on huikea saavutus elokuvana. Se rikkoo sopivalla tavalla fiktion ja faktan rajoja ja kertoo silti siitä ihmisestä.

Harmaahapsi: ”Amadeus on huikea saavutus elokuvana. Se rikkoo sopivalla tavalla fiktion ja faktan rajoja ja kertoo silti siitä ihmisestä.”

Forman osaa tämän tyylin: Man on the Moon, Goyan aaveet ja miksei myös Larry Flynt ovat mainioita ja ytimessään todennäköisesti totuudellisia. Forman itse on tähdentänyt, ettei hän ole kuitenkaan tehnyt yhtään ”biopicia”, sana ilmeisesti kantaa liikaa patsastelun painolastia.

Vielä Rautarouvasta. The Guardianin kommenteista löytyi tällainen helmi: ””Presumably they used Meryl Streep cos Klaus Kinski, who would have been perfect is dead.”

Näitä luetaan juuri nyt