Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Rare Exports ja kansainvälisen markkinoinnin ihmeet

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 24.11.2010 10:25

Ensi viikolla se tulee ensi-iltaan, Suomen elokuvateollisuuden erikoinen vientivaltti: Jalmari Helanderin ohjaama Rare Exports. Eikä vain meillä, vaan myös Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, muusta Skandinaviasta puhumattakaan.

Helanderin vinksahtanutta jouluelokuvaa markkinoidaan eri puolilla maailmaa eri tavoin. Trailereitakin on jo monta, tässä näytteeksi ensimmäisenä valmistunut suomalainen.

Luovinta meininki ovat USA:ssa, jossa elokuvan levittää Oscilloscope-niminen pieni, mutta reippaasti kasvava yhtiö. Se on astetta kovempaa sarjaa kuin vaikkapa Olive, joka sai Pappi Jaakobin pariin teatteriin. Oscilloscopen aiempia elokuvia ovat muun muassa Oscar-ehdokkuuksiakin saanut The Messenger ja ensi keväänä Suomen teattereihin saapuva The Howl. Firma levitti USA:ssa myös Banksy-dokkarin Exit Through the Gift Shop, joka nousi Oscar-shortlistille.

Oscilloscopen pomo on muuten Beastie Boys -yhtyeestä tuttu Adam Yauch eli MCA.

Amerikkalaisten juliste on aivan hillitön, ja siinä voi aistia BB-hengen. Taiteilijahan lienee sama kuin joissain Beastie-levynkansissa? En muista missä.

Mutta säväyttävintä on tämä kreisi ja sähäkkä uusi traileri. Se on ”red band” eli R-rated, toisin sanoen lapsilta kielletty. Tosin tuohon meikäläistä K-15-ikärajaa vastaavaan luokitukseen pääsee siellä pelkällä kiroilulla. Puritaanisia nuo amerikkalaiset.

Tykkään tuosta enemmän kuin täyteen ahdetusta brittitrailerista. Mutta ehkä tuo britti on kuitenkin bisneskulmasta vetävämpi, vaikka paljastaa aivan liikaa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Vaikka kyseessä on suuren luokan kotimainen ensi-ilta, niin olen jostain syystä onnistunut pysymään kohtuullisen tietämättömänä elokuvan varsinaisesta sisällöstä. Mukavaa, elokuvan voi sitten kokea yllätyksenä vasta elokuvateatterissa.

Ikävä myöntää tulleensa keltaisen lehdistön aivopesemäksi, mutta kesti hetken ymmärtää tuo ”BB-henki” positiivisessa valossa, vaikka olenkin entinen Beastie Boys -fanaatikko.

Tätä elokuvaa odottaa mielenkiinnolla ihan senkin takia, että yleensä suomalaisten yritykset apinoida jenkkimeininkiä ovat olleet melkoisia mahalaskuja. Nyt sille tielle ollaan lähdetty ihan tosissaan, ja puheista päätellen ei aivan epäonnistuneesti.

Vähän tönköiltä nuo trailereissa vilahtelevat one-linerit kyllä kuulostavat, mutta toivottavasti ne toimivat paremmin oikeassa kontekstissaan.

Jenkkitraileri oli kyllä sähäkämpi, mutta sai elokuvan näyttämään huomattavasti halvemmalta kuin brittiversio.

Finnkino myyskentelee monta viikkoa ennakkoon kyllä jotain Sex and the City 2 -lippuja vaan ei Rare Exportsia. Eikö ne usko tästä muodostuvan kassamagneettia? No, huomennahan niitä pääsee varaamaan.

Yksityiskohdat Jenkkilevityksestä ovat luonnollisesti kiven takana, koska se on niin minimaalista kuin olla ja osaa. Näinhän se on mennyt tähän mennessä kaikilta suomalaiselokuvilta. Se taikasana toimiikin lähinnä markkinointina kotimaan ja ehkä pikkasen pohjoismaidenkin suuntaan.

TP: ”Yksityiskohdat Jenkkilevityksestä ovat luonnollisesti kiven takana, koska se on niin minimaalista kuin olla ja osaa.”

Niin, Rare Exports lähtee USA:ssa suurkaupungeissa muutamalla kopiolla ja laajenee mikäli nuo vetävät hyvin. Silti levitys on lähtökohtaisesti laajempaa kuin vaikkapa Lukas Moodyssonin Mammutilla tai Oliver Assayasin Carlosilla. Kaikki on suhteellista.