Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Ranskalainen Koskemattomat on kaikkien aikojen menestynein ei-englanninkielinen elokuva. Miksi?

Blogit Kuvien takaa 2.12.2012 18:58
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Lähes joka neljäs ranskalainen näki sen elokuvateatterissa. Myös Saksassa Koskemattomat hakkasi Hollywoodin hitit. Maailmanlaajuisesti katsojia on jo yli 40 miljoonaa. Jotain on tehty suunnattoman taitavasti. Vähän kuten Forrest Gumpissa.

Koskemattomien tarina on yksinkertainen. Valkoinen neliraajahalvaantunut miljonääri Philippe (Francois Cluzet) ottaa avustajakseen syrjäytyneen ja pikkurikollisen mustan miehen Drissin (Omar Sy), joka on tullut työpaikkahaastatteluun vain koska oli pakko, muuten sosiaalituet katkeaisivat.

Vastoin kaikkia odotuksia miehet ystävystyvät. Philippe on ilahtunut, kun Driss ei sääli eikä mielistele. Jäntevä ja suorapuheinen Driss puolestaan oppii valkoisen konservatiivieliitin tavoille.

Olivier Nakachen ja Éric Toledanon ohjaama Koskemattomat (ranskaksi Intouchables – tässä traileri) on tehty erittäin taitavasti. Olin vaikuttunut työn laadusta. Näyttelijöiden aivan poikkeuksellinen kemia sai tunteet pintaan.

Vasta loppusuoralla kysymykset sisällön epäuskottavista aineksista nousivat liian suuriksi.

Ongelmana on elokuvan näkemys vapaasta tahdosta. Koskemattomat alkaa suhteellisen realistisesti kerrottuna draamana, johon huumori tulee kuin varkain. Lopussa tapahtuu asioita, joihin on vaikea uskoa, ja tapahtumat saavat ikään kuin teflonpinnoitteen. Drissistä tulee yks kaks huippuluokan taiteilija. Hän ei vain ole tiennyt lahjakkuudestaan. Auki jää, onko hänellä oikeasti lahjoja, vai oliko kyseessä ainoastaan Philippen juoni. Räkäslummissa asuvan Drissin tulevaisuuskin jätetään positiivisella tavalla tyhjän päälle: kyllä tämä tästä!

Onko maailma tällainen? Muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan?

Koskemattomat ottaa liian monta askelta Forrest Gump -elokuvan tyyliseen fantasiaan. Gumpissa menestyjänä oli ihmeellinen, lapsenuskoinen kehitysvammainen, tässä entinen letkeä slummipahis. Nämä elokuvat väittävät, että rajoituksistaan huolimatta ihmisellä on täysin vapaa tahto. Ei ole. Jos olisi, voisin vaikkapa lentää tästä käsiäni räpyttelemällä Ruotsiin ja syrjäyttää kuninkaan.

Koskemattomat on vanhakantaisesti ilmaistuna poroporvarin unelma, kulttuuritörmäyksien ajan (sukupuolirooleista vapaa) Pygmalion-tarina. Villi Driss rauhoitetaan ja sivistetään. Hän näkee, mitä tulee tavoitella, löytää yhtäläisyyden parempiinsa – ja ennen kaikkea tyytyy luokkatasolla osoitettuun paikkaansa eli palaa kotiin. Philippe taas on mielistelyyn kyllästynyt, sydämestään viisas kuningas, jolle luomuksen viimeistely on kuin harrastus. Toisin sanoen yhteiskunta- ja rooliasetelmat ovat kuin 1800-luvulta – tosin silloin Euroopassa eri luokkia ei jakanut etninen tausta.

Kymmenen miljoonan euron budjetilla tuotettu Koskemattomat on haalinut yli 350 miljoonaa euroa. Se on kaikkien aikojen menestynein ei-englanninkielinen elokuva. Summa on yli kolme kertaa enemmän kuin esimerkiksi ranskalaisen Oscar-voittaja The Artistin koko tuotto.

Eikä Yhdysvalloista tullut tuosta kuin murto-osa. Siellä tarina ei tällaisenaan mennyt läpi. Useissa arvioissa tarinaa kuvailtiin epäuskottavaksi.

”Driss is treated as nothing but a performing monkey (with all the racist associations of such a term), teaching the stuck-up white folk how to get ’down.’… It’s painful to see”, kirjoitti yhtenä tylyimmistä Variety.

Englanninkielinen uusintaversio on kuitenkin suunnitteilla. Sitä virittelee Morsiusneitojen ohjaaja Paul Feig ja pääosaan halutaan Colin Firth. Ei apinaksi, vaan kuninkaaksi.