Rakkautta ja anarkiaa jakaa nyt elokuvapalkinnonkin
Rakkautta & Anarkiaa -festivaalit alkavat taas ensi viikolla. Kuulun ”festivaaliministeriöön” eli maailman festivaaleja kiertäessäni valitsen elokuvia tähän tapahtumaan, joten jos se tekee minusta jäävin kirjoittamaan aiheesta, lopetathan tämän blogimerkinnän lukemisen välittömästi.
R&A:ssa on uutuutena kilpailusarja, ensimmäistä kertaa sen 21-vuotisen historian aikana. Finnkino-palkinnon jakaminen ainakin nostaa festivaalin kansainvälistä asemaa.
R&A on ollut Suomessa tärkeä suunnannäyttäjä ja tuonut maahan satoja keskeisiä elokuvia, joiden festivaalinäytökset ovat olleet äärimmäisen merkittäviä etenkin 1990-luvun lopulle asti, ennen kuin dvd ja internet muuttivat elokuvat niukkuushyödykkeistä joksikin aivan muuksi.
Mutta yleisöfestivaali on aivan eri asia kuin kansainvälisesti merkittävä tapahtuma. Kaikilla laajemmin tunnetuilla uusien elokuvien festivaaleilla on kilpasarjansa. Tukholman marraskuisella festivaalillakin on, ja siksi siellä ihan ensimmäisen palkintonsa Reservoir Dogsilla saanut Quentin Tarantino pitää kaupunkia edelleen niin rakkaana. Palkinnoilla on suuri arvo elokuvantekijöille ja elokuvien tuottajille – palkittu elokuva myy tai ainakin kiinnostaa enemmän.
R&A:n kilpailussa on erityinen tärppi. Finnkino on luvannut levittää yleisön äänestämän voittajaelokuvan Suomessa, siis tuoda sen valkokankaalle. Tuskin se tarkoittaa enempää kuin yhden kopion maahantuomisen, mutta sekin on paljon – etenkin kun kilpailuun on valittu hyvin pienimuotoisia teoksia esimerkiksi Jordanista, Serbiasta, Venäjältä ja Virosta, joista ei meille juuri elokuvia tule.
Samanlaista on muuten aiemmin yritetty Espoo Ciné -festivaaleilla. Siellä oli pari vuotta sitten jaossa maahantuontipalkinto: yleisö sai äänestää parasta eurooppalaista elokuvaa, jolla ei vielä ollut levittäjää Suomessa. Jos joku olisi sitten tuon voittajaelokuvan päättänyt tuoda valkokankaalle, festivaali olisi antanut maahantuontiin 3000 euron tuen. Kilpailun voitti tanskalainen fantasiasävyinen draama, Anders Thomas JenseninAdam’s Apples, joka sivumennen sanoen on yksi tämän vuosikymmenen parhaista elokuvista, hillitön ja ainutlaatuinen moraalitarina. Suosittelen aivan kaikille.
Kukaan ei kuitenkaan tuonut Adam’s Applesia maahan. Sitä ei ole tähän päivään mennessä julkaistu Suomessa edes dvd:llä.
Finnkino sentään sitoutuu maahantuontiin. Toivotaan, että Finnkino saa hyvän elokuvan levitettäväkseen. Kaikkia kilpailuun osallistuvia elokuvia en ole vielä nähnyt, mutta toistaiseksi oma suosikkini on ruotsalaisen Ruben ÖstlundinInvoluntary.